Hähähä etpä pääse, ketuttaako!

Roope ja jedi (15 vkoa) aurinkoisena syyspäivänä (meilläkin on sellaisia, kyllä!)

Jedi pääsi tänään sosiaalistumaan keskustaan Saaran Vilppi-pennun kanssa. Eipä tuo välittänyt mitään ihmis- ja moottoriajoneuvovilinästä, tarmokkaana tepasteli eteenpäin :) ja yritti pontevasti kurittaa Vilppiä. Loppujenlopuksi pojat rupesivat painillekin, vaikka kokoero onkin aikamoinen vielä tässä vaiheessa.

Tänään oli myös jälkipäivä, monta päivää ollaan laiskoteltu jotenka tänään otin itteeni niskasta kiinni ja poljin kakaralle jonku kymmenen metrin jäljen (jälkinamit loppu tässä vaiheessa). Loppuun pistin pussin sisältäen loppunamit, vähän niinkuin muka esineeksi sinne :D
Jedin nenätyöskentely on parantunut aivan huimasti viime aikoina, ei se ole koskaan huonoa ollut mutta tätähaavaa vielä entistä parempaa. Mun tarvii enää jarrutella murto-osaa siitä mitä vielä viikko kaks sitten. Työskentely "esineellä" oli aika hakusessa mutta mitä voi ekalta kerralta odottaa, tässäkään asiassa.

Roopelle en tehnyt jälkeä, se sai keskittyä vaan tokojuttuihin, eli tälläkertaa ruutuun EVL-tyyliin. Merkillemenot oli nyt hyviä, ei yrittänyt haahuilla ruutuun (tosin syy tulee kohta) ollenkaan! Sitten kun olis ollut ruutuun menon aika niin kiersi taakse eikä selvästikään tajunnut mitä nyt olis tarkotus tehdä. Näytin ruutua vielä muutaman kerran ja lopulta se löytyikin. Toistettiin muutaman kerran ja kaipa siinä jotain edistystäkin saatiin aikaan, pikkuhiljaa pikkuhiljaa.

Kuvat on ottanut Matleena.

Tässä teille häiriötä kun kerran pyydettiin

Lauantai vierähti siis mukavissa merkeissä kerhon tokokokeessa. Menin aamuksi kentälle auttelemaan paikkojen pystyttämisessä ja kymmenen aikoihin alotettiin koe ALO-koirakoilla. Kentällä pörräsi aivan järkyttävä määrä amppareita ja lopulta jouduttiin pistämään kanttiinissa pullat ja sämpylät piiloon etteivät tulis niiden perässä meidän riesoiksi. Ja minähän sain sitten pistonkin otsaani loppujenlopuksi, enkä ees härnänny vaan itte lensi päin!

Joskus puolenpäivän jälkeen tais alkaa VOIttajat joka tarkoitti sitä että Roope pääsi töihin. Kehään mennessä havaittavissa oli samanlaista vietin laskua kuin normikokeessa mutta piristyi vähän kun käveltiin omalle suorituspaikalla. Maahanmeno oli tosi nopea Roopeksi, harmi etten viitsinyt alkaa palkkaamaan siinä.
EVL alkoi heti noiden kahden voittajakoiran perään ja aloitettiin istumisella. Roope istui ihan mahdottoman hienosti! Ilmekään ei värähtänyt kun se siinä napotti ja voitte kuvitella kuka oli _vähän_ ylpee! Makuu heti perään eikä siinäkään ongelmia. Olin näiden kaikkien suoritusten ajan Roopen näkyvillä, ihan vain varmuuden vuoksi.
Töiden päätteeksi Roope sai tapansa mukaan ulkopuolisilta kehuja tottelevaisuudestaan, ja miksipä ei, empä voi vastaankaan väittää.

Treeniä h*ro treeniä

Käytiin eilen Saran ja Hukan kanssa treenaamassa yläasteen kentällä, Roopelle halusin lähinnä paikallaoloja ja -istumisia toisen koiran kanssa kun me ollaan menossa huomenna häiriökoiriksi RKK:n kokeeseen! Häiriötä luvassa, todella. No okei ei se mihinkään nouse, kunhan höpötän.

Ennen noita paikallaoloja tehtiin kuitenkin ohjattua. Ensin niin että vanhat tutut kivet oli väärien kapuloiden paikalla ja matka kokeenomainen. Noh, eipä tuossa ongelmaa, lähti vasempaan niinkuin kuuluikin ja palautti supernopeeta. Mutta sitten, laitoin molempiin suuntiin kapulat, ja tiedoksi tässä vaiheessa että Roope ei oo lähtenyt väärään suuntaan PITKÄÄN aikaan. Mutta kappas, käskin oikeaan mutta kuka SIKA kääntyy väärin päin ja lähtee vasempaan. Pysäytin ja uusiksi. Nytten kääntyi myös vasempaan mutta lähti hakemaan oikeeta. Palkkasin mutta seuraavaksi ohjasin koiran namilla merkille ja ohjasin myöskin kääntymään oikeaan niinkun oikeaan kännyttäessä kuuluukin kääntyä. Tuohon täytyy puuttua heti, en tod ota riskiä että se kokeessa vääntyy noin.

Sitten niitä paikkiksia. Roopesta huomaa että makuita on tehty aivan liian harvoin, lonkalle ois niiin kiva valahtaa. Silloin joskus kun alotettiin treenamaan piilopaikkiksia, Roopen makuut oli tosi hienoja; rauhallisia ja ennenkaikkea suoria. Eilen onneksi pysyi tosi hienosti menemättä lonkalle, tehtiin ensin joku viiden minuutin varmaankin kun naurettiin vaan piilossa heh heh (mitäs jos ylppäreissä söis vähän liikaa suklaata) eikä ollu laitettu aikaa kulkemaan. Sitten tein vielä jonkun yhden lyhyen tsemppimakuun.
Paikkaistumisia tehtiin ensin joku minuutin-kahden mittainen niin että koirat näki meidät. Sitten muutama kymmenen sekuntia sellanen että Sara käski Hukan maahan kesken istumisen, että näin miten Roope reagoi. Kummassakaan istumisessa no problem, eiköhän Rebemies huomennakin napota kiltisti, varsinkin kun saan olla näkösällä.

Jälkikoirien aatelia

Tai ainakin mahdottoman taitavia!
Roope on tehnyt nyt viimepäivinä aina vain pidempää jälkeä ja oon ottanut lyhyitä janojakin välillä, pikkuhiljaa vähentäen ruokaa jäljeltä. Itseasiassa Roope jäljestää paremmin ilman nameja, mutta silloin se ei tarkista jokaista askelta niin tarkkaan kun namien kanssa. Mutta täytyy sanoa että on se vaan synnynnäinen lahjakkuus tuossa hommassa, pikkuhiljaa vois varmaankin ruveta laittamaan rasioita..

Jedi taas on tehnyt maksimissaan n. 15 askeleen jälkeä, jokaisella askeleella on ollut ruokaa. Oon tehnyt askeleet normaalia kauemmas toisistaan (sivusuunnassa) jotta tuo oppis rytmittämään sitä menemistään. Vauhti on melkoinen ja joudun jarruttelemaan hirveästi ja siitäkös se vaan innostuu vetämään lisää kun ei pääse eteenpäin. Eilen kokeiltiin kaverilta saamaani vinkkiä tuohon rynnimiseen ja havaittavissa oli selvää parannusta! Jatkamme siis tällä kohti jälkikoiran uraa ;)

Karhunpoika sairastaa häntä hellikäämme

Lauantaina vietimme synttäreitäni, joten sunnuntaina pienistä vatsanväänteistä kärsimme sekä minä että Jedi. Tosin oletettavasti eri syistä. En tiedä mikä ihme tuolle iski, meni aivan vaisuksi eikä suostunut syömään mitään. Aamulla oli oksentanut mm. kiviä, neulasia ja heinää, ehkä noilla syömisillä on ihan ymmärrettävääkin jos vähän kivistää vatsanseutua. Tänään oli onneksi jo aivan oma itsensä(eilenkin söi ulkoillessa vähän raksuja) ettei sen pidempi "pöpö" ollut.
Eilen iltasella lähdettiin vielä Kerttu-beussin kanssa lenkille, Roopelle Kerttu on jo vanha tuttu mutta Jedi tapasi beussineidin ekaa kertaa. Mietin jätänkö Jedin kotiin mutta se oli niin täpönä kuitenkin lähdössä että pääsi mukaan. Ajeltiin Vennivaaraan, mutta unohdin vähän varusteita kotiin joten Roope oli vain minimaalisen ajan irti. Otti _kokoajan_ ilmavainua ja kun käveltiin muutama kymmen metriä niin eikös siinä ollut aivan tuoreet tokan jäljet. IHME ettei lähtenyt.
Jedillä oli hauskaa Kertun kanssa kirmaillessa, ja suostuipa se muutaman raksunkin syömään vaikka päivemmällä ei mikään maistunut.

Kuvia ei ole tämän parempia, nämäkin vähät on niin selvää (C) MINÄ-laatua :))

Turvallista matkaa

Heihei Aada, Emilialla ja Roopella tulee iso ikävä :( Oli hienoa saada tutustua noin karismaattiseen koiraan kuin Aada, tavata se edes sen yhden kerran. Toista kertaa ei koskaan kerennyt tulemaan.

Pikkurakki melkeen kolme kuukautta ja Roopen ura agikoirana

Viime keskiviikkona vietimme taas iltamme hakumetsässä, tosin raahauduin sinne lähinnä saadakseni Jedistä 12 viikkoiskuvia, Roopelle teetätin vaan yhden piston viiteenkymppiin + haukutukset päälle.

Voi noita koipia! :D


Roope oli aika tykkinä, lähti ihan simolujaa! Siksakkasi matkalla ja päästyään määränpäähän empi hetken mutta aloitti sitten iloisen haukun raikaamaan matkavaaran metsiin.

Tänä viikonloppuna ollaan oltu päivät kerhon agikisoissa, ihan vaan katselemassa ja ihmettelemässä, Jediä sosiaalistamassa. Täytyy sanoa että tuon kakaran unenlahjat on kyllä jotain aivan uskomatonta, se nukkuu _missä vaan_. Paikalla oli paljon samanikäisiä pentuja joiden kanssa poika pääsi painimaan, kivaa näytti olevan :) Täytyy pitää peukut pystyssä että mitään tauteja ei kantautunut meille asti. Kuitenkaan en halua heittää hukkaan näitä viikkoja, varsinkin kun Rovaniemellä ei ole ainoatakaan todettua parvotapausta (tai ainakaan minun korviini ei ole kuulunut).

Roope sai kisojen katselun lomassa kokeilla putkea + hyppyä ja keppejä vielä erikseen ja kaikki näytti olevan vielä muistissa. Nytkun se ei karkaile radalla ja treenatessa, se suuntaa kaiken tarmonsa ja energiansa esteisiin ja juoksemiseen mikä on vain ja ainoastaan positiivista. Kyllä siitä vielä agikoira tulee :)

Kuvien (c)Saara Kangasniemi