On niin sekasin että unohtaa koko juhannuksen

Kirjottelen vaan ihan intona tokosta ja laivoista ja mistälie ja unohdan aivan totaalisesti kertoa mitä me duunattiin juhannusviikonloppu. Perjantain vietin kuten juhannus kuuluukiin, en siis ainakaan ottanut mitään vettä vahvempaa. Uskoo ken tahtoo.
Lauantai menikin odotellessa iltaa jolloin lähdettiin Repen kans vartioimaan näyttelyaluetta feat. Kirsi, Tikki, Vippi ja Varjo. Eli sitä samaa mitä vuosi sitten. Yö oli onneksi melko hiljanen, muutama koirankusettaja ja yksi poliispartio kävivät viihdyttämässä meitä.
Tämä mahdollisti yöllisen treenaamisen josta en valitettavasti saanut kuvamateriaalia kun unohdin antaa kameran Kirsille. Mutta ehkä tärkein juttu noissa treeneissä oli Roopen ruutu - se onnistui vaikka kehänauhoja oli enemmän kun meillä on koskaan ollut. Muutama meni jopa poikittain matkalla ruutuun mutta eipä tuo paljoa niistä välittänyt. Fiksu koira!

Jos sitten vaikka itse aiheeseen, siihen näyttelyyn. Meidän onneksi kehät oli myöhässä (nukuin nimittäin pommiin kun kävin yövuoron ja kehien välissä kotona nukahtamassa) ja kerettiin hyvissä ajoin odottamaan meidän vuoroa.
Roope esiintyi oikein mallikkaasti, varsinkin verrattuna muihin samanrotuisiin. En edes kerennyt nähdä esim. hampaidenkatsomista kun värkkäsin jotain numerolappuseni kanssa. Eipä tuota onneksi kiinnosta kuka sen suuta räpeltää. Tuomarina meillä oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Koon ylärajoilla, hieman pitkärunkoinen. Selvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Haja-asentoiset korvat. Vaaleat silmät. Maski voisi olla tummempi. Hyvä kaula ja selkä. Pitkä lanne. Häntä voisi kaartua paremmin selälle. Kovin suorat polvikulmat. Hyvä sivuaskel. Väritykseltään tumman harmaa."

Ja tuloksena siis AVO-H. Aivan odotettavissa oli eikä me mitään sertejä lähdetty hakemaankaan. Noissa skaboissa on vaan aina niin kiva käydä kun oma kerho järkkää ja tarviihan mun kerran kesään päästä johonkin koirahommaan jota ei tarvii jännittää yhtään, toisinkuin vaikkapa tokoja.

En vieläkään oo päässyt tuosta laivasta yli, henkisesti

Viivi & Rommi haastoivat meidät tällaseen kuvajuttuun ja mun oli aivan pakko alkaa kaivelemaan noita kuvia nytheti eikä kohta. Hetki siinä vierähtikin. Tässä nämä kuitenkin nyt ovat, katselkaa ja ihailkaa!
Minä voisin puolestani haastaa Saran & koirat sekä Saaran & koirat.

1.Tältä näytimme muutama vuosi sitten (ekassa tokokokeessamme)

2.Toisinaan Roope on hyvin edustava (ja Urpokin aina välillä)


3.Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme


4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle (Kuvaajana tuntematon henkilö)


5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa (Kuvaaja: Sara N.)


6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: se tunne kun sain ensimmäisen ihka oman koirani Roopen (kuvaaja: minä itse)


7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja!


8. Ei paljoa naurattanut (Roope karkasi ekassa kokeessaan makuusta)


9. Tmä on minusta kaunis kuva (vaikka autonrämä poseeraakin taustalla)


10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä; AVO1 196p. KP, luokkavoitto, KM


Kuvien (c) on Saara Kangasniemi ellei toisin mainita.

Come Josephine in my flying machine

Katoin Titanicin taas pitkästä aikaa, myönnän. Melkein teki mieli nyyhkyttää, varsinkin siirapintäyteisissä rakkaudentunnustuskohdissa, mutta onnistuin pidättelemään itseeni. Kanssakatsojan hermoja ajattelin katsokaas.

Sitten itse treenaukseen. Kukaan tuskin jaksaa lukea mun Titanic höpinöitä yhden postauksen verran. Tänään käytiin tekemässä ohjattua tuossa läheisellä kentällä, ja laitoin matkat maksimiin eli nykyään me tehdään tätä koematkoilla. Ensimmäisellä vasempaanlähetyksellä lähti väärään suuntaan mutta HÄHÄÄ sielläpä olikin vain kivi NÄHÄHÄHÄÄ eipäs voinu noutaa! Seuraava lähetys ja johan lähti sinne minne pitikin. Vaihdoin vielä lopuksi kapulan puolta ja tämä menikin ilman värkkäämistä.

Merkille meno on kehittynyt tosi paljon. Se on hidas, hidasta ravia useimmiten mutten kiinnitä siihen huomiota vielä tässä vaiheessa. Oon sanonut välillä "mene" ja osoittanut merkille, ja kyllähän tuo menee ja aika kaukaakin, muttakun välillä se meneminen on jonnekin aivan muualle kun siihen merkille. Eli tämä ei tod ole varma käsky. Siksipä eilen ruvettiin ehdollistumaan "merkki"-käskyyn ja tänään jatkettiin noita harjotuksia. Tässä vaiheessa näytän merkkiä aivan läheltä ja hoen käskyä + naksuttelen kun hakeutuu tötsän taakse. Tuon oikean kohdan se jo osaakin todella hyvin, nopeus ja matka on ne suurimmat treenausta vaativat tällä hetkellä. Mutta eiköhän nekin rupea luistamaan kunhan saadaan tuota käskyä varmemmaksi ja suoritusvarmuutta tähän.

Tässä vielä videoa tältä päivältä

On-off ohjattu

Meillä on ohjatun kanssa ollut vähän ongelmia viime aikoina. Oikeastaan kaikki muu sujuu tosi hyvin, paitsi tämä. EVL-juttuja pitäis treenata ehkä vähän useemmin kun tällähetkellä treenataan, jos mielitään ens keväänä kisata. Mutta, hitaasti mutta varmasti, vai miten se meni.

Tuosta ohjatusta siis. Roopehan teki joku aika sitten tosi hyvin molemmat suunnat 8x4 metrin matkoilla. Sitten yhtenä kauniina päivänä rupesi hakeutumaan keskimmäiselle, kerta toisensa jälkeen. Kaartoi kyllä tosi hyvin oikeaan suuntaan ja varmasti näki reunimmaisen alustan, mutta silti. En sitten niin millään saanut sitä tekemään oikein, ja kerkesin muutaman kerran menettää hermonikin asian kanssa.
Kyselin sitten vähän neuvoja internetin ihmeellisestä maailmasta ja sain vinkin laittaa tiiliskivet alustojen tilalle keskimmäiseksi ja siihen suuntaan mihin ei ole tarkotus lähettää. Noutokapula sinne minne lähetetään. Aluksi olin hieman skeptinen tämän suhteen koska mietin miten koira voi oppia noutamaan kolmesta samannäköisestä kapulasta oikean, jos treenaan niin että kaksi väärää on erinäköisiä verrattuna oikeaan. Saivat kuitenkin vakuutettua minut tästä ja eikun treenaamaan. Tiiliskiviä en siihen hätään löytänyt joten laitoin keskimmäiseksi tavan kiven. Väärään reunaan en laittanu mitään.
Ja kappas, sehän toimii! Koira pinkoo kapulalle kun viimestä päivää ja on silminnähden riemastunut päästessään noutamaan. Vaude, en ois tuosta pöndestä uskonut! Pari kertaa lähti vastakkaiseen suuntaan minne käskin, mutta hoksasi nopeesti ettei sillälailla pääse noutamaan. Fiksu koira. Ihanaa kun tämä nyt taas toimii, ainakin toistaiseksi. Hankin nyt ne tiiliskivet jostain ja sitten treenaillaan näin varmaankin useempi kuukausi.

Kyllä se osaa, niin siis kaiken muun paitsi sen ruudun

Eilen lähdettiin Roopeliinin kanssa meidän kerhon möllitokoihin, Roope VOIttajaan ja minä liikkuroimaan alemmat luokat. Tuomarina meillä oli tiukkaakin tiukempi Saara Kangasniemi, selvisimme kuitenkin kunnialla tuloksenamme VOI2 243,5p. Ruutu oli nolla TAAS, voi sanonko mitä kohta en kestä enään! Muut liikkeet menikin ihan kivasti. No okei, tunnarissa lämi kahta väärää joka oli hyvin hyvin ärsyttävää, ja luoksarin viimisellä pätkällä sanoi HAU. Hauhau vain, olisitko kiltti hiljaa.

Tässä pisteet ja kootut selitykset
Paikalla makaaminen 9½ En tiedä mistä tuo puolikas lähti (katsokaas olin sutki ja katselin koiraa piilosta kokoajan)
Seuraaminen 8,5 Piste pois kun palkkasin koiraa välissä
Istuminen 9,5 En taaskaan tiedä mistä puolikas lähti, sehän istui NOPEESTI
Luoksetulo 8,5 Haukahti lopussa
Ruutu 0 Olen sanaton
Hyppynouyo 10 Vitsit kun se olikin NOPEA, ihan hämmästyin

Metsku 10 Ravaili palautuksessa vähäsen
Tunnari 7 Päätti lämiä kahta väärää ja pysähtyä paluumatkalla, sanoin "hyvä" ja tuli loppumatkankin häntä vinhasti heiluen
Kauko-ohjaus 8 S-m tekikin s-i
Kokonaisvaikutus 9 Mitä eikö hirvikoirani muka vaikuttanut tarpeeksi??

Loppukevennykseksi vielä Saran kuvaama video meistä: http://www.youtube.com/watch?v=kARjhZujIcU

Kyllä me vissiin joskus sinne EVLiinkin päästään

Päämurheenaiheeni on viimepäivät ollut Roopen tunnarivamma. Se tietää kyllä mikä on oma kunhan vain haistelisi eikä kaahottais, lämis kaikkia läpi ja ottais vaan jotakin summassa. Pienenä valonpilkahduksena kuitenkin, tänään teki ensimmäisellä toistolla oikein mallikkaan, haisteli hyvin kaikki ja palautti oman. Näinhän tämä tuppaa Roopella yleensä menemään; jos ei treenata tunnaria pitkään aikaan, se saa epävarmuutta ja kunnes sen vihdoin saa tekemään kympin suorituksen, se tekee niitä jatkossakin.

Ohjattu sujuu meillä jo ihan kivasti, merkin ja alustojen, ja alustojen suhde keskenään on tällähetkellä 7x4m ja ensi viikolla taidan lisätä merkin ja keskimmäisen alustan välille vielä metrin ja noilla mitoilla treenaillaan varmaankin aika pitkään. Tässä jutussa Roopella on jopa vauhtia, hirrrveä kiire alustalle ja nyttemmin keskimmäinenkin saa olla suurimman osan ajasta rauhassa. Merkkiä ei olla vielä "merkkinä" tehty, ainoastaan tuossa ohjatussa ohjaan Roopen ensin "merkille" ja lähetän vasta siitä. Mukava huomata miten tuokin rupeaa hahmottumaan tuon koiran päässä, hakeutuu jo tosi hyvin itse oikeaan kohtaan merkin taakse. Eiköhän me ensi keväänä evliin päästä, toivoa sopii ainakin.

Mukavan helteinen tämä Rovaniemi!

Muutama päivä sitten otin itseeni niskasta kiinni ja painuttiin treenaamaan tuohon läheiselle kentälle. Tätä ennen oltiin treenattu ties kuinka kauan sitten, luvattoman kauan sitten. Ekana vähän ohjattua, nyt oikee puoli on ihan super mutta vasemmalle mentäessä oli vähän ongelmia. Näemmä pitäisi ottaa aina sekä vaaleat että tummat alustat mukaan niin voisi sitten katsoa hiekan tummuusasteen perusteella kumpia käyttää. Taaskaan ei nimittäin selvästikään bongannut alustoja kunnolla.
Ohjatun jälkeen muutama tunnari, voihan huoh. Tätä ei näemmä sittenkään voi jättää muutamaan viikkoon tekemättä, lähmi vääriä ja yritti palauttaakin väärää. Yhdesti oma ja väärä oli kosketuksissa toisiinsa (koska joku höselsi ne miten sattuu kirmatessaan kapuloille), Roope mietti selvästi kumman ottaa mutta valitsi, yllätys, väärin. Tehtiin sitten vielä toinen ja tälläkertaa oikea palautui mutta kosketteli kyllä muitakin.

Eilen käytiin sitten tekemässä tuota tunnaria, nimittäin haluan sen nyt todellakin kuntoon. Tälläkertaa se oma sitten löytyikin eikä tainnut edes härkkiä muita, jes! Otin myös kaikkia jääviä, yhden maahanmenon istui, mutta ei tehnyt mitään sen traagisenmpia virheitä. Tänään voisin tehdä vielä tunnaria, muuta ei kyllä tällä kelillä oikein pysty. Eikä siis sillä että valittaisin, ehei! Ihanaa kun on kerrankin lämmintä, se vaan tarkottaa sitä että treenamiset on hyvin vähäisiä/ ne toimitetaan illalla sääskien kanssa.

Sara ja Nuttyvillahan ovat huomenna menossa SM-tokoihin, tuloksia odotellessa.. Tsemppiä sinne etelänpäähän! Mua harmittaa kovasti kun ei Roopen kanssa päästy lähtemään, se fiilis mikä noista skaboista tulee on vaan niiiin sanoinkuvaamattoman mahtava! Ehkä me sitten ens kesänä.

Tykkäisköhän mun koira agiliidata?

Muutama päivä sitten olin tuossa läheisellä kentällä tekemässä ohjattua, Roopen kanssa siis. Mittasuhteet meidän ohjatussa on tällähetkellä 6 x 3, mun pitäis saaha oma ruhoni vielä vähän kauemmas koirasta. Päätin tehdä ensin muutaman oikeen ja lopuksi vasemman, ja mitä ihmettä, ei yritystäkään keskimmäiselle! Tämä alkaa selvästi hahmottua koirani aivoissa.

Eilen käytiin sitten tekemässä vähän ruutua, kentällä oli myös jotain nuoria pelaamassa peliä X. Oon minäkin sitä joskus pelannu mutten muista mikä sen nimi on. No eniveis, ruutuun menot oli vähän hitaita ja ensin MEINASI mennä kulmalle mutta tajusi erheensä, ja meni ruutuun. Selvästi täytyy alkaa tekemään ruokaruutuja, eihän tollanen hitailu kelpaa. Vaadin lujempaa laukkaa! Yleiskuva näistä treeneistä kuitenkin positiivinen, koira oli aivan täpöintona ja esimerkiksi KAIKKI jäävät onnistui! Siis jokaikinen vaihto! Ja seuraaminenkin oli niiiin hienoa.

Tänään oli sitten vuorossa agilityä. Tälläkertaa koira ei päässyt mukaan, vaan menin itse katsomaan kerhon järjestämiä kisoja tuohon Pukinpolun kentälle. Sain myös älynväläyksen, että kun Repe on TVA niin se rupeaa kisaamaan agilityssä. Se vois jopa tykätä siitä kun se karkailuvaihe on ohitse ja oon myös itse kehittyny ohjaajana, osaan mm.

- pitää toistojen määrät järkevinä

- palkata koiraa paremmin kuin ennen

- suunnitella treenejä paremmin kuin ennen

- ymmärrän koirani sielunmaailmasta huomattavasti enemmän kuin kolme vuotta sitten

Okei, ehkä mun koirani on kehittynyt myös, ihan vähän vain. Ja nyt kun sillä on vuosi agilitytaustaa jo olemassa niin esteiden kertailun luulisi olevan helppoa. Ja, kun se on toivon mukaan unohtanut kaikki pienet yksityiskohdat (esim. kontaktit) niin voin opettaa ne aivan alusta. Mutta siis kokonaisuuden luulisi olevan tuolle suht selvää pässinlihaa. AVAa tuosta ei koskaan saa, sen tiedän, mutta ykkösistä ois kiva vaikka ne kolme nollaa.