"Rakkaus metsään on lapissa syntyneillä geeneissä"

Meidän vierailu Rovaniemellä alkaa olla lopuillaan, torstai-iltana lähdemme sitten takaisin kohti Tamperetta. Kavereita on tullut nähtyä, ja hepankin kanssa oon päässyt monta kertaa lenkille. 

Lauantaina käytiin treenaamassa Saran & Hukan sekä Matleenan & Valon kanssa. Roope sai tehdä ruutua piiitkästä aikaa, ja yllätyin miten hyvin se muisti. Ainoastaan merkki oli vähän hakusessa. Luoksetuloa se ei sitten muistanutkaan noin hienosti, vaikka sitä ollaan jopa välillä tehtykin. Pysähtymistä sain painottaa _todella_ paljon, turhaan yritin pelkällä suullisella; läpijuoksuksihan se meni.

Lauantaina menimme sitten Saran luo yöksi. Illalla katsottiin Psycho telkasta, olihan se aika psyko kieltämättä. Sunnuntaina käytiin kävelemässä ja ylläolevat kuvat ovat siltä reissulta, Saran ottamia kuten muutkin kuvat tässä postauksessa.

On ollut tosi mukavaa samoilla tuolla metsissä, sekä hepan että koiran kanssa. Kun on aivan hiljaista ja valkoista. Roopekin nauttii selvästi kun sen vapaanaolo on oikeasti vapaanaoloa eikä sitä että se joutuu juoksemaan jatkuvasti muutamankymmenen metrin säteellä minusta. Mutta on se eteläsuomeenkin sopeutunut, ei sillä. Vaatii vain enemmän töitä multa pitää se tyytyväisenä, mutta eipä tuo haitanne. Tampereelle muutto kun toi niin paljon ihanaakin mun elämään.

Söpö pikku koira, niin kaunis hymykin

Poksu ei hirveästi arvostanut

Oli se merkillinen vuosi

Viime vuonna sattui ja tapahtui. Mahtavia ja ihania asioita, mutta myös niitä vähemmän ihania.

Ehkä suurimpana juttuna näin blogin aiheessa pysyttäessä voisin mainita Roopen FI TVA-tittelin syyskuussa, se oli melkoinen päivä se. Sitten blogin aiheesta poiketakseni kerron että minä löysin elämäni rakkauden, ja Roopen kanssa muutimme Tampereelle.
Lisää koira-asioita; kaverini hankki keväällä koiranpennun, porokoiran nimeltään Valo, ja Roopesta, Jedistä ja Valosta tuli oikein toimiva trio.

Toki viime vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita. Jedi-belgi muutti takaisin kasvattajansa luo pitkällisen pohdinnan jälkeen, viimeinen niitti oli mun allergisoituminen Jedistä. Moni juttu vaikutti tuohon päätökseen, ja näin on parempi kaikkien kannalta.

Roopen FI TVA-posetus :) (c)Saara

Jedi keväällä 2012 (c)Sara

Saaran kanssa Juhannusnäyttelyn yövartioina, oli kivaa!

Kun muutin, niin jouduin sanomaan heipat maailman
hienoimmalle hepalle. Onneksi kohta pääsen taas ratsaille!

Jedi ensimmäisissä möllitokoissaan :) (c)Saara

Ah kesä! Se se vasta oli ihanaa, saisi tulla jo pian
uudestaan!

Treenien päätteeksi olisikohan sotasuunnitelman tekoa
kuvaajaa vastaan, tai jotain

Mun kaverini hankki viime vuonna porokoiran, nimeltään
Valo. Näistä kahdesta tuli ystävykset. Roopesta on
mukavaa kun joku jahtaa sitä ja se saa pinkoa minkä jaloistaan
pääsee, kuten kuvasta huomaa.

Roope toisen EVL1-tuloksensa jälkeen

Miksi oon niin laiska

[lisäys]Olen näköjään sekä laiska mutta myös hajamielinen, yhteenveto kuluneesta vuodesta on jäänyt tekemättä! Teen sen heti kun pääsen Treelle omalle koneelleni ja käsiksi omiin kuva-arkistoihini. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. [lisäys/]

Roope on taas saanut pitää toko-lomaa. Eikä itsestään riippuvista syistä, vaan koska oon vaan ollut niin saamaton etten oo raahautunut treenaamaan. Jotain pientä ollaan tehty sisällä kyllä, mutta esimerkiksi kokeeseen jos mielitään niin treenitahdin täytyy kyllä koventua.

Tällähetkellä me ei edes majailla Tampereella, vaan ollaan käymässä Lahdessa. Etsiskellään lenkkireittejä täältä, mutta tuntuu että kaikki fiksun oloiset pätkät on vedetty laduiksi, enkä jaksa kokoajan kuikuilla taaksepäin hiihtäjien varalta. En myöskään tiedä missä täällä voisi treenailla (eikä ruudut ja ohjatut ole edes päässeet reissuun mukaan), joten meidän lenkit on olleet aika yksitoikkoisia.

Toivoisin että päästäis tammikuun lopuilla käymään Rovaniemellä tapaamassa kavereita, lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla, ja minä pääsisin taas ratsastelemaan maailman hienoimmalla hepalla. En ehkä ole vielä oikein sopeutunut Tampereelle, mun asunnon sisustaminen on vielä kunnolla kesken ja sääkin on ollut suurimman osan Tampereella-asumisajasta tosi ankea. Noi kaksi seikkaa riittää aika hyvin fiiliksen latistamiseen. Tulisi se kesä pian, tosin silloinkin on pakko päästä käymään Lapissa, mikään ei voita Lapin kesää.