2700km:n jälkeen on ihana vaan päästä omaan sänkyyn nukkumaan

Paluumatkalla Rovaniemen hujakoilla auringonnousu näytti tältä,
eikä kuva oikein edes tee oikeutta sille

Me vietettiin joulu Lapissa mun mummolassa, matkaa Lahti-Kaamanen välille tuli semmoiset 2700km ja välillä pelättiin että autokin jättää välille. Nyt kuitenkin onnellisesti kotona ja tänään käytiin vähän treenaamassakin vaikka hirvikoiran varpaat meinasi jäätyä -15C:ssa. Lapissa oli parhaimmillaan -28C mutta eihän Roope malttanut tulla sisälle kun pihalla oli jyrsittävänä poroa päästä hännänpäähän asti. Siellä sen varpaita vasta kylmäsikin.. :P onnekseen se sai melkoisen kassillisen samaa kamaa myös kotiLahteen ja parvekkeella on vähän lämpösempi jyrsiäkin.

Menomatkalla pysähdyttiin Rovaniemelle treenaamaan Saran ja Hukan kanssa, tai ennemmin minä treenasin liikkeenohjausta Ruotsiksi. Olisi ehkä pitänyt panostaa lukion ruotsin kuunteluihin hieman enemmän. Koen kuitenkin suoriutuneeni vähintäänkin kohtuullisesti tästä vaativasta urakasta!
Tässä muutama kuva taannoisista hallitreeneistä ja sitten tietysti Lapin matkastakin.

Joulukoira Roope toivottaa hyvät myöhästyneet Joulut
kaikille lukijoille!

Heppailua paluumatkalla mun
lempparihepolla :)

Tulevan vuoden suunnitelmia

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua, pääasiassa ollaan treenattu huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja vähän jopa yritetty saada treeneihin jotain suunnitelmallisuuta. Minulla olisi suunnitelmissa ja toiveena tulevana vuonna käydä kokeessa Ruotsissa ja Norjassa ja saada Roope valioitumaan sieltä. Maaliskuussa olisi koe Piteåssa ja vahva aikomus olisi lähteä sinne jos vain kyyti Rovaniemi-Piteå välille onnistuu.

Jokunen viikko sitten käytiin taas hallilla treenailemassa ja sain huomata että Roopen häiriövarmuudessa on vielä hieman parannettavaa.. Seurautin Roopea ja treenikaveri yritti (eikä vaan yrittänyt vaan onnistui täydellisesti) saada Roopea kutsuttua luokseen lässyttämällä vieressä. Roope oli oikein halukas jättämään seuraamisen ja tarkistamaan mitä viereisellä kaverilla olisi tarjota :D noh, jatkamme treeniä. Muuten kaikki suhuikin oikein kivasti, liikkurointia vain tarvitsee paljon lisää että siitä tulisi rutiinia eikä Roope kiinnittäis siihen enää huomiota.
Roope ei jostain syystä hakeudu kunnolla ruutuun nykyään, treenikaveri huomasi että se on ilmeisimmin tarkka siitä että mun suuntakäsi osoittaa just oikeaan suuntaan. Ohjatussahan näytän vähän viistoon haettavan kapulan suuntaan ja ruudussa oon pyrkinyt näyttämään suoraan ruutuun, mutta ilmeisesti ruudussakin näytän hieman viistoon ja Roope lähtee merkiltä niinkuin menisi kapuloille. Että tätä treenattavaa kyllä löytyy.

Yllä muutama kuva Lapakiston "vaellukselta" Anskun ja koirien kanssa, harhailtiin pari tuntia pitkin metsiä ja laavu jäi lopulta löytymättä joten istuttiin mättäälle syömään eväät ja juomaan kahvit :) koirat ainakin arvosti. Kuvat on ottanut Annika Wallenius.

Tykkään syödä niin että halkeen t.Roope

Roope testailee koehallia Chila-auspain kanssa :)

Syksyn sateiden myötä treenikerratkin on vähentyneet, mutta aion silti uhkarohkeasti pyrkiä marraskuun lopun hallikokeeseen tänne Lahteen. Se vähä mitä ollaan treenailtu on kuitenkin mennyt enimmäkseen hyvin ja voisin olettaa Roopen jopa vähän yrittävän tehdä mulle mieliksi. Ainakin jos se saa vohvelia ja nakkimakkaraa.

Olen tehnyt sellaisen havainnon liittyen ohjattuun, että Roope ei oikein havaitse kapuloita. Siis sen on tosi vaikea nähdä niitä vaikka se juoksisi oikeaan suuntaan. Vaaleanruskeanharmaa(likainen) kapula + hiekkapohja on lähes mahdoton yhdistelmä. Roope menee niin paineisiin jos se ei parilla kerralla löydä etsimäänsä että oon päättänyt olla kiusaamatta sitä tuollaisella tehtävällä. Ja siis sellaisen puhtaan kapulan se yleensä havaitsee kyllä mutten viitsi ihan hirveän usein ostaa kalliita kapuloita uusiksi.. Ollaan sitten tehty nurtsilla ja asfaltilla, mutta ehkä voisiv ähän tuunata noita kapuloitakin, esim valkoisiksi.

Tein myös sellaisen huomion koskien Roopen painoa, että tuossa blogisivun yläkuvassa se on ehkä sellaisen 23kg paikkeilla, ja muutama päivä sitten vaa'assa oli lukemat 26,3kg.... Aloitimme näinollen pyöräilylenkit pitkästä aikaa, jos sen kilon nyt vaikka saisi pois. Normaalipainossahan tuo vielä on, mutta ei läheskään niin fitissä kuin muutama vuosi sitten.

Tänä yönä tahdot jalokivimereen pää edellä sukeltaa

Roope ja Kerttu päiväkävelyllä

Meillä on ollut melko erilainen viikko, kun tiistaina pidettiin kokeenomaiset tokotreenit porukalla, ja keskiviikkona kävi kouluttaja vähän antamassa vinkkejä jatkoa ajatellen. Koetreenit meni Roopen (ja muidenkin) osalta todella kivasti, varsinkin paikallaolot oli ihan superhienot.

Koetreeneissä tehtiin kaikki liikkeet ja kahdessa osassa, palkkasin todella paljon vaikka Roopen puolesta ei välttämättä olis tarvinnutkaan. Ohjatussa suunnat ja kapulan bongaaminen olivat hieman hukassa ja pinkit ruutukartiot ei Roopen katseeseen osuneet (ensin se tosin taisi juosta ihan väärään suuntaankin kuin mitä näytin). Että nämä kaksi ovat näköjään edelleenkin ne murheenkryynit, vaikka treenattu on ja paljon. Zetassa istuminen ei heti onnistunut, mutta siihen ei oikeastaan edes jaksa enää kuluttaa energiaa.

Meitä kävi kouluttamassa Jarmo Järvinen, ja Roopen kanssa saatiin kotiläksyksi rikkoa kaavaa ja vaatia koiralta keskittymistä. Kaavan rikkominen ja vaihtelevat treenit tekevät Roopelle varmasti hyvää, aika paljon me ollaan treenattu kaavamaisesti ja tylsästi. Vaatimisella lähinnä tarkoitettiin haahuilun kieltämistä ja skarppina olemisesta palkkaamista. Tavoite tietysti olisi täydellisen keskittynyt ja motivoitunut koesuoritus, mutten tiedä onko se Roopen kanssa mahdollista. Hauskuus alkaa tässä vaiheessa olemaan minulle tärkeimpiä prioriteetteja Roopen kanssa tokoilussa. Ennen siltä piti myös vaatia enemmän koska muuten se ei olisi saanut ainoatakaan ykköstulosta mistään luokasta, mutta nyt ne ykköset ovat extrakiva sen hauskuuden lisäksi.

Nyt on jo pimeää , huomenna vaihtuu elokuuksi

Eveliinan ja Elli-sakemannin kanssa lenkillä, koirilla oli kivaa :D

Meidän Thaimaanmatka on nyt ohitse ja paluu arkeen on tapahtunut. Reissussa oli ihanaa, mutta 24h Malaysian Airlanesin kyydissä hieman hirvitti. Etenkin kun meidän piti alunperin matkustaa sillä 17. päivän lennolla joka päättyi ei-niin-kauniisti. Olin hieman järkyttynyt kun kuultiin mitä oli käynyt.

Mutta ei siitä sen enempää, kotiin päästiin turvallisesti ja Roopen kanssa on treenailtukin. Siihen elokuun kokeeseen johon suunnittelin että mentäis, ei menty. Roope ei ollut valmis, koska se yhtäkkiä päätti ettei osaa mitään ja lähti kentältä karkuun ymsyms mukavaa. Nyt tämä on onneksi korjaantunut (en varmaan koskaan pääse tuon koiran sielunmaailmaan sisälle) ja haaveilemme loka-/marraskuun hallikokeesta täällä Lahdessa. Riippuen siitä, milloin halliin pääsee treenaamaan (ja samalla katsomaan mitä Roope siitä tykkää), ilmoittaudun jompaankumpaan.

Roope matkalla Suomenlinnaan retkeilemään :)

Kerttu haluaa vähän hoitaa 

Treenit on siis noin muuten menneet ihan mukavasti, tuntuu että Roope on aika varma nyt kaikista

liikkeistä. Oon tehnyt nyt jonkinverran sellaista, että vaihtoehtoina on ruutuun meno ja kapulan nouto, ja sanon jommankumman vihjesanan ja lähetän sen mukaan tekemään jommankumman toiminnon. Aluksi tämä tuotti Roopelle suuria vaikeuksia, mutta nyt näyttäisi että se on sisäistänyt kuuntelemisen jalon taidon. Kokeessahan ruutu ja ohjattu eivät onneksi koskaan ole samaan aikaan näkyvissä, mutta kyllä tuo hyvästä kuuntele-keskity-treenistä silti menee. 

Roopesta ei oikein ole tullut otettua kuvia viimeaikoina, mutta tässä niitä vähäisiä mitä on. Kertusta senverran, että marraskuussa varmaankin mennään Kertun kanssa tutustumaan näyttelyhommiin Helsinkiin Cat Galaan, ja tammikuussa sitten ihan näytille Lahden näyttelyyn. Jänskää!

Ei haittaa vaikka on kylmä, mulla on lento Thaimaahan

Upea muokkaukseni Roopesta metsälenkillä
ja Kertusta kärpäsenpyydystyspuuhissa

Käytiin tänään treenailemassa jälleen porukalla, ja ai vitsit että oli kylmä! Kävellessä ja liikkuessa sitä ei huomaa mutta kun tekee 10 minsaa paikallaoloja niin alkaa pikkuhiljaa tuntua. Pelkällä takilla (+t-paidalla sen alla) olin ehkä myös hieman alipukeutunut, mutta silti odotan niiiin innolla kahden viikon päästä starttaavaa parin viikon lämmintä Thaimaanlomaa (ja lomaa koirista ja kissoista, ah!)

Roope oli tänään aika taitava kun tehtiin ohjattua, seuraamista + jääviä ja paikkiksia. Ohjatussa meni joka kerta merkille eikä välittänyt missään vaiheessa häiriömerkeistä, ja molemmilla lähetyksillä eri suuntiin lähti oikeaan suuntaan ja jopa haki kapulan eikä mennyt sinne häiriömerkille palloilemaan. Jes!
Seuraaminen oli yllättäen tänään oikein nättiä, jopa vasempaan käännökset onnistuivat hyvin ja muutenkin Roope oli iloinen. Sateen puuttumisella saattoi olla osuutta asiaan. Jäävissä käskytin kaikki asennot pariin kertaan ja istumisia vielä muutama extra, eikä niissäkään ollut valittamista, ne oli jopa aika nopeita.

Paikallaoloihin olen erityisen tyytyväinen sillä Roope teki ne kahden ihanan tyttökoiran välissä joista toisella oli juoksut lopuillaan. Makaaminen kesti ehkä 4-5 minuuttia yhteensä, olin näkyvillä kun sopivaa piiloa ei ollut ja kävin palkkaamassa kun Roope piti kontaktia vaikka vierustovereita käytiin palkkaamassa ja kävivät Roopea jonkun kerran nuuhkaisemassakin. Istuminen oli ehkä kokonaisuudessaan jonkun reilun minuutin ja siitä palkkasin herkku-kuivatettusuoli-taijoku-loppupalkalla ja Roopehan oli tästä oikein mielissään.

Loppukevennykseksi ja edelliseen postaukseen viitaten vielä todiste(jotkut saattavat tämän muistaakin) siitä, että Roope ei onneksi ehkä olekaan se kaikista pahin ruoka-addikti:
https://www.youtube.com/watch?v=3JxtvW_x1p0

Roope on semmoinen ruokakoira

Viikko sitten treenailtiin taas porukassa ja Roopesta on jopa kuvamateriaalia tältä kerralta. Päätin tehdä muutaman liikkeen palkatta (seuraamista ja metallinouto) joitten jälkeen ruutu ja siitä palkka. Yllättäen Roopen kanssa kaikki ei mene niinkuin Stömsössä.

Seuraaminen on aina ollut Roopella hyvää ja siihen ei ole hirveästi tarvinut puuttua, mutta viimeaikoina Roope on alkanut kävelemään vinossa; ei todellakaan poikittamaan, vaan niin että se jätättää ehkä viisi senttiä ja takapää on kääntynyt poispäin minusta. Sitten kun teen jonkun jutun (esim kävelen lätäkköä kohti) josta Roope ei tykkää, se juoksee pois. Kun kiellän sitä pelleilemästä, siitä tulee dramaqueen ja se juoksee pois. Joudun siis kehumaan ja palkkaamaan sitä niinkun jotain pentua jolla on juuri ja juuri alkeet hallussa...
Metallinoudossa ei mitään ihmeellistä, Roopen pitäisi vain katsoa tarkemmin mihin se kapula lentää kun muuten se parka ei heti löydä kapulaa jos pohja on samansävyinen, esim hiekkaa.
No sitten se ruutu. Edelleen välillä Roope ei mene merkille, vaan näyttää siltä kuin olisi menossa sinne, mutta meneekin pari metriä siitä huti ruutua kohta ja pysähtyy. Siis mitä? No, uudestaan vaan ja sittenhän se kyllä onnistuu mutta kun siellä kokeessa ei ole kuin se yksi mahdollisuus. Ruutuunmeno itsessään on hieno ja joskus Roope jopa menee senverran taakse että se ei tule ulos maahanmeno-käskyllä.

Anna jo sitä ruokaa anna jo!

Paikallaoloja ollaan treenattu aika paljon nyt, ja hyvin se on onneksi sujuukin. Jos seurana on joku ihana tyttökoira(kerran tehtiin jopa juoksunarttuhäiriössä), Roopen keskittyminen menaa herpaantua mutta muistaa kyllä lopulta mitä piti tehdä ja pysyy paikoillaan. Me mennään elokuussa ainakin kokeeseen ja riippuen miten siellä menee, pohditaan jatkoa. Eihän Roope mikä nuori koira enää ole joten voi olla että sen koeura ei kestä enää hirveän pitkälle, mutta elokuussa ollaan sitten jo viisaampia.

Tuolla on pakko olla lisää ruokaa!

Ps. Oon tehnyt kesätöinä lehdenjakoa yöllä, ja nähnyt elämäni ensimmäisen siilen ja MÄYRÄN! Aika hurjaa mihin kaikkeen yöllä voikaan törmätä. Niin ja pääsen joka yö Venetsiaan, sekin on mukavaa. 

Jee taas ruokaa!!

Ai minne ai tonne ruudun keskelle? Eei en haluu et jättäny sinne ruokaa

Hei me treenataan

Vihdoin kunnollinen tunnari!
(c) Annika Wallenius

Ollaan pari kertaa päästy edellisellä ja tällä viikolla treenaamaan muiden koirien kanssa. Nämä tällaiset treenit ovat nyt hurjan tärkeitä Roopelle, mikäli mielitään kokeeseen elokuussa. Tai oikeastaan ne ovat tärkeitä minulle että minä uskallan viedä Roopen kokeeseen elokuussa; siitä ihan ekan ALO-kokeen paikkamakuuhässäkästä on jäänyt kammo mun takaraivoon. Onhan noita paikallaolopelleilyjä tietty treeneissä senkin jälkeen jotain ollut, mutta niistä on aina selvitty kurilla ja nuhteella.

Roope on semmoinen koira joka tarvitsee häiriötreenejä ehdottoman säännöllisesti, ja valitettavasti niitä ei Lahdessa ole tarpeeksi meille ollut (tosin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan). Roope on myös semmoinen että sille ei pelkkä positiivinen vahvistaminen auta, vaan sitä täytyy kieltää että sen tajuntaan menee ettei kenenkään luo hörsitä ilman lupaa, koskaan. Ja minä olen semmoinen että tarvitsen tuolle koiralle hirmuisen määrän rauhallisia ryhmäpaikkamakuja että menen sen kanssa mihinkään kokeeseen. Toivon mukaan siis rauhallisuutta luvassa että me joskus vielä koekentillä kirmaillaan! Todennäköistähän tuo tietysti on, ei meistä pääse vielä kukaan eroon.

Eilisissä ryhmätreeneissä tehtiin noiden paikallaolojen lisäksi tunnaria ja ohjattua. Molemmissa täytyi aluksi värkätä, niinkuin ei oltaisi koskaan ikinä tehty kumpaakaan. Ohjatussa molemmissa suunnissa yritti ensin keskimmäiselle. Lähtee kyllä hyvin kaartamaan mutta bongaakin keskimmäisen. Luulen tämän johtuvan siitä, että keskimmäisenä käyttämäni kapula on sorvattu tumma mötikkä kun taas haettava on tavallinen vaalea ohjatun kapula. Hiekkakentällä näillä on eroa visuaalisuuden kannalta. Loput pari hakua molemmin puolin olikin sitten ihan hienoja.
Sitten se tunnari.. hohhoijjaa. "En pysty tekemään tätä, jään tähän seisomaan, en haistele kunnolla, en pysty". Roope ei yleensä ole tommoinen tunnarissa vaan haistelee ja tuo kauniisti oman, mikä lie sekoaminen. Pitää alkaa tekemään tästälähin enemmän niin että väärät on juuri hajustanut joku vieras, tuo saattoi olla syynä eilen(vaikkei ole ennen ollut, mutta Roope voi päättää että tälläkertaa se on). Että tällaista tälläkertaa, katotaan taas ens kerralla!

Ihanaa vaan viettää kesää ja rentoutua!

Mökillä rentoutumista, ihana vaan saunoa ja grillata kaikessa rauhassa
kera koiran ja miehen :)

Viime päivinä on tapahtunut paljon kaikkea kivaa; ollaan mökkeilty ja treenailtu ja nautittu kesästä. Treenit on menneet vaihtelevasti, tai oikeastaan kaikki muut paitsi yksi kerta on menneet mallikkaasti.

Jostain syystä Roope oli loppuviikosta taas erittäin ärsyttävä treeneissä, ei vaan voinut mennä merkeille taas ei niin millään. Asenne yleisestikin oli ihan persiistä. Vaihtoehtoina tuolle käytökselle olen järkeillyt takapään jumit, yleisen kiinnostuksen puutteen ja kuumuuden. Todennäköisesti kyse on kaikista kolmesta, ja kaikkiin pitäisi onneksi löytyä ratkaisu. Jo se, että ollaan tuon kerran jälkeen menty kentälle autolla, on auttanut kun Roope ei ole ihan kuumissaan (vaikka olisi ihan pilvistäkin niin kuumahan tuolle tulee).
Viikonlopun ja tän päivän treenit onkin sitten menneet ihan hyvin. Ollaan tehty ihan helppja merkki,- ohjattu- ja ruututreenejä, ja kyllähän Roope ne oikeasti osaa. Kuten kaiken muunkin mitä EVL pitää sisällään, isoin ongelmahan meillä on aina ollut vireystila ja koiran asenne. Siihen kun lisää ajoittaisen liikkeiden rakoilemisen niin voi ehkä ymmärtää miksi välillä meinaa usko loppua.. Eilen ja tänään oli onneksi kivasti häiriötäkin treenikentällä ja sain huomata että käskyt meni edelleen perille vieraiden koirien läsnöolosta huolimatta :)

Kesäpoika-Roope treenikentällä :)

Eilen käytiin kaverin luona ja Roope sai edelliskesän tapaan kesäpoika-lookin. Kyllä tuo sen pohjavilla on vain paksu! Huomaa todella selvästi kun ajelee sitä pois ja pääsee vähän lähemmäs ihoa. Ihmekään jos on kuuma. Toivon että tuo perinteinen rinta-vatsanalus-leikkaus auttaa tänäkin kesänä, mutta jos näyttää siltä niin varmaankin lähtee ihan kaikki mitä ajeltavissa on. Mutta olisi se sen jälkeen kyllä kamalan näkönen.. : D

Tänään ei pueta kesämekkoja ulos

Sateista on, mutta kyllä aika-ajoin
tuleva viileys on kiva ja piristävä!

Tänään on satanut, mutta vihdoin on viileää ja päästiin tekemään tuota edellisessä postauksessa mainitsemaani helppoa merkki/ ohjatun suunnat/ ruudun hahottamis- treeniä. Tänään tehtiin sitten merkkejä ja vähän noita ohjatun suuntia kosketusalustojen avulla.

Roopen oli ensin vaikea ymmärtää että nyt ei ole kapuloita mitä hakea, vaan alusta josta saa ruokaa (tätä ollaan tehty joskus kaaaaauan sitten ohjatun treenamisen aloittamisen aikoihin). Mutta sitten kun jutun juju selvisi, ei tässä ollut kummoisempia ongelmia. Ehkä kerran Roope ei kuunnellut, tai lähinnä katseellahan se taitaa nuo käskyt vastaanottaa,  vaan lähti väärään suuntaan mutta kappas vain eihän siellä mitään ollutkaan. Ei ruokaa, ei noudettavaa.
Merkkitreenin kanssa ei ollut ongelmia, ei ainoatakaan harhamerkkiä josta olen todella iloinen ja ylpeä, mutta merkit saisivat edelleen olla nopeampia. En 100% varmasti voi sanoa onko mukana jopa myös hieman epävarmuutta (ei kyllä pitäisi kun tätä on niiin paljon jankattu), mutta katsotaan mitä nämä helpot harjoitukset usein tuovat tullessaan. Yritän tosissaan tehdä näitä nyt päivittäin ja hetken aikaa se varmasti onkin mahdollista kun mittari ei näytä +29C.

Hyvä mieli kaikinpuolin jäi noista treeneistä, Roope oli hyvällä tuulella (pannukakku-nameilla saattoi olla osaa asiaan : D) eikä yrittänyt pelleillä. Että huomenna uusiksi vaan!

Miksi sen pitää esittää ettei se osaa?

Alunperin Joonan synttärikorttiin suunniteltu kuva, mutta on ne vain
kauniisti siinä :)
Kuvaajana Annika Wallenius

Otsikon mukaiset ajatukset pyörii tällähetkellä päässä tuon koiran kanssa treenaamisesta. Eilenkin oltiin kaverin kanssa treenaamassa ja tarkoitus oli tehdä vain pari helppoa ruutuunlähetystä niin ei; täytyy ensinnäkin esittää ettei millään ymmärrä että merkki tarkoittaa sitä että juokse suoraan eteenpäin ensimmäiselle objektille ja pysähdy. Toisekseen ei voi millään ymmärtää tätä edes muutaman toosi helpon toiston jälkeen. Myöskään ruutuun ei voi juosta suoraan vaan täytyy nuuskutella matkalla. Lopussa vielä linkki videoon eilisistä treeneistä.

Roopen 7-v. posetus 21.5 mätsärissä
(tokoilemassa) ;)

Innokkaat ulkoilijat valmiina lenkille!

Yllättäen sen jälkeen kun koira yrittää painostuksen vuoksi luikkia pois tilanteesta, enkä päästä sitä vaan laitan hihnaan kiinni ja pakotan tekemään merkit kunnolla, siitä muuttuukin oikein taitava ja iloinen tokokoira. Siis miks toi koira on noin kiero? Vai mitä sitten onkaan, mutta ompahan vain ärsyttävää. Olen nyt ottanut kuitenkin tavoitteeksi merkkien ja ruudun hakemisen, sekä ohjatun suuntien minimaalisen päivittäisen treenaamisen, koska tuntuu että nämä on Roopelle ne vaikeimmat asiat hahmottaa. 

Tavoitteena olisi päästä viimeistään elokuussa kokeeseen. SM-tokoihin me ei tänä vuonna lähdetä, yksinkertaisesti ajan ja budjetin puutteen vuoksi. Oltaisiin menty kokeeseen jo tässä toukokuun lopussa, mutta eipä täällä niin vaan paikkaa saakaan.. Tuo elokuun koe on onneksi rajoittamaton joten sinne on sitten varma pääsy. Haluan nyt panostaa kunnolla noihin vaikeisiin liikkeisiin ja katsoa onko siitä hyötyä. 

Näin kesän saavuttua myöskin Kerttu on päässyt kunnolla ulkoilemaan ja se juoksenteleekin innoissaan Roopen perässä :) Painoakin on kertynyt 7kk ikään mennessä 4,1kg eli ei se ihan pikkukisuksi jäänytkään! 

https://www.youtube.com/watch?v=kVmhqrlmGPs&feature=youtu.be
Tässä videoa vielä eilisistä treeneistä; kuten huomaa niin ruutu on treenien alusta ja seuraaminen sitten ihan viimeisenä (asenteen parannuttua) tehtynä.

Kokeita silmälläpitäen

Roope söpöilee :) (c)Annika Wallenius

Me ollaan reippaina alotettu taas kunnolla treenaaminen! On niin ihana kun aurinko paistaa ja kentät on jo sulia ettei tarvii hangessa rämpiä.
Roope on myös yllättävän hyvin osannut kaikki liikkeet pitkän tauon jälkeen, erinomaisen hyvin itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan. Häiriötä tietysti tarvitsee ja varmasti koekestävyys on tästä tauosta kärsinyt, mutta pääasia että tekniikka on edelleen hallussa. Tästä on hyvä jatkaa! Oon myös katsellut vähän kokeita toukokuun lopulle ja kesälle, mennään sinne minne päästään. Ensin ajattelin että jos ykkönen tulee niin yritetään SM:in, mutta ei kesän budjetti taida siihen kuitenkaan yltää.

(c)Annika Wallenius

Partsilla hengailua! (c)Annika Wallenius

Meille muutti myöskin tässä jokin aika sitten tommoinen riiv... pikkubengali. Viralliselta nimeltään hän on Mountrose Ursula, kotoisemmin Kerttu :) Roopen kanssa tulevat ihan hyvin juttuun; Roope käyttäytyy kissojen seurassa erittäin mallikkaasti, mutta Kerttu tykkää herraskoiran tassuista kynsimismielessä senverran paljon (eikä omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa), että Roope on sille joutunut muutaman kerran ärähtämään.
Kerttu on hurjan fiksu ja oppivainen kisu, mutta sen vastapainona osaa kyllä huomiota halutessaan tehdä just niitä juttuja mitä ei saa... Toisen kissan seura tekisi sille varmasti hyvää, mutta sellaista mahdollisuutta ei nyt ole joten täytyy vain keksiä uusia ja taas uusia aktivointikeinoja. Kohta onneksi pääsee paremmin uloskin, kaikki ötökät on Kertusta huuurjan jänniä!

Uusi vuosi, uudet hienot tavoitteet!

Vuosi näemmä vaihtui. Meille on tapahtunut viimeaikoina kaikkea mukavaa ja aikaakin vievää, sen vuoksi on blogikin vähän jäänyt.

Treenaaminenkin on ollut vähemmällä, oon yrittänyt kuitenkin pitää kaikki liikkeet Roopella muistissa pääpiirteittäin. Ehkä tässä kevään mittaan treeni-intokin taas kasvaisi. Roope on saanut Lahdesta kivan leikkikaverinkin, ambulli Etnan jonka kanssa ollaankin lenkkeilty muutaman kerran.

Tässä viime kuukausien aikana sain työpaikan josta tosin piakkoin lähden kun aloitan lähihoitajaopinnot. Muutettiin myöskin kera avopuolison uuteen isompaan asuntoon ja se prosessi söi sekä hermoja että jaksamista. Onneksi kaikki vaiva on nyt takanapäin ja aurinkokin näkyy päivä päivältä enemmän :)

Ajattelin että listaisin näin uuden vuoden kunniaksi vähän viimevuoden kohokohtia, sekä tavoitteita ensi vuodelle.

Meidän viime vuoden isoin juttuhan oli tietysti SM-skabat joissa olikin ihan mukava tunnelma mun jännityksestä ja kuumuudesta huolimatta. Ykköstä ei tullut mutta ehkä ens kerralla ohjaaja mokailee vähemmän..
Tulevana vuonna haluaisin käydä ainakin muutamassa kokeessa, suomenmestaruuksissa myös jos vain kaikki järjestyy niin että sinne on mahdollisuus lähteä. Ajattelin myös treenata vähän ahkerammin että saataisiin edes yksi ykköstulos.
Oon miettinyt myös näyttelyitä Roopelle, sehän täyttää 7v toukokuussa, mahtaako tuossa iässä päästä vielä ilmatteeksi vetskuihin? Jos ei, niin siinä tapauksessa viimeistään ensi vuonna Roope käy pyörähtämässä muutamat veteraanikehät :)

Lopuksi vielä onnellista ja menestyksekästä vuotta 2014 kaikille, näin ne vuodet vaan vierii!