Roope on semmoinen ruokakoira

Viikko sitten treenailtiin taas porukassa ja Roopesta on jopa kuvamateriaalia tältä kerralta. Päätin tehdä muutaman liikkeen palkatta (seuraamista ja metallinouto) joitten jälkeen ruutu ja siitä palkka. Yllättäen Roopen kanssa kaikki ei mene niinkuin Stömsössä.

Seuraaminen on aina ollut Roopella hyvää ja siihen ei ole hirveästi tarvinut puuttua, mutta viimeaikoina Roope on alkanut kävelemään vinossa; ei todellakaan poikittamaan, vaan niin että se jätättää ehkä viisi senttiä ja takapää on kääntynyt poispäin minusta. Sitten kun teen jonkun jutun (esim kävelen lätäkköä kohti) josta Roope ei tykkää, se juoksee pois. Kun kiellän sitä pelleilemästä, siitä tulee dramaqueen ja se juoksee pois. Joudun siis kehumaan ja palkkaamaan sitä niinkun jotain pentua jolla on juuri ja juuri alkeet hallussa...
Metallinoudossa ei mitään ihmeellistä, Roopen pitäisi vain katsoa tarkemmin mihin se kapula lentää kun muuten se parka ei heti löydä kapulaa jos pohja on samansävyinen, esim hiekkaa.
No sitten se ruutu. Edelleen välillä Roope ei mene merkille, vaan näyttää siltä kuin olisi menossa sinne, mutta meneekin pari metriä siitä huti ruutua kohta ja pysähtyy. Siis mitä? No, uudestaan vaan ja sittenhän se kyllä onnistuu mutta kun siellä kokeessa ei ole kuin se yksi mahdollisuus. Ruutuunmeno itsessään on hieno ja joskus Roope jopa menee senverran taakse että se ei tule ulos maahanmeno-käskyllä.

Anna jo sitä ruokaa anna jo!

Paikallaoloja ollaan treenattu aika paljon nyt, ja hyvin se on onneksi sujuukin. Jos seurana on joku ihana tyttökoira(kerran tehtiin jopa juoksunarttuhäiriössä), Roopen keskittyminen menaa herpaantua mutta muistaa kyllä lopulta mitä piti tehdä ja pysyy paikoillaan. Me mennään elokuussa ainakin kokeeseen ja riippuen miten siellä menee, pohditaan jatkoa. Eihän Roope mikä nuori koira enää ole joten voi olla että sen koeura ei kestä enää hirveän pitkälle, mutta elokuussa ollaan sitten jo viisaampia.

Tuolla on pakko olla lisää ruokaa!

Ps. Oon tehnyt kesätöinä lehdenjakoa yöllä, ja nähnyt elämäni ensimmäisen siilen ja MÄYRÄN! Aika hurjaa mihin kaikkeen yöllä voikaan törmätä. Niin ja pääsen joka yö Venetsiaan, sekin on mukavaa. 

Jee taas ruokaa!!

Ai minne ai tonne ruudun keskelle? Eei en haluu et jättäny sinne ruokaa

Hei me treenataan

Vihdoin kunnollinen tunnari!
(c) Annika Wallenius

Ollaan pari kertaa päästy edellisellä ja tällä viikolla treenaamaan muiden koirien kanssa. Nämä tällaiset treenit ovat nyt hurjan tärkeitä Roopelle, mikäli mielitään kokeeseen elokuussa. Tai oikeastaan ne ovat tärkeitä minulle että minä uskallan viedä Roopen kokeeseen elokuussa; siitä ihan ekan ALO-kokeen paikkamakuuhässäkästä on jäänyt kammo mun takaraivoon. Onhan noita paikallaolopelleilyjä tietty treeneissä senkin jälkeen jotain ollut, mutta niistä on aina selvitty kurilla ja nuhteella.

Roope on semmoinen koira joka tarvitsee häiriötreenejä ehdottoman säännöllisesti, ja valitettavasti niitä ei Lahdessa ole tarpeeksi meille ollut (tosin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan). Roope on myös semmoinen että sille ei pelkkä positiivinen vahvistaminen auta, vaan sitä täytyy kieltää että sen tajuntaan menee ettei kenenkään luo hörsitä ilman lupaa, koskaan. Ja minä olen semmoinen että tarvitsen tuolle koiralle hirmuisen määrän rauhallisia ryhmäpaikkamakuja että menen sen kanssa mihinkään kokeeseen. Toivon mukaan siis rauhallisuutta luvassa että me joskus vielä koekentillä kirmaillaan! Todennäköistähän tuo tietysti on, ei meistä pääse vielä kukaan eroon.

Eilisissä ryhmätreeneissä tehtiin noiden paikallaolojen lisäksi tunnaria ja ohjattua. Molemmissa täytyi aluksi värkätä, niinkuin ei oltaisi koskaan ikinä tehty kumpaakaan. Ohjatussa molemmissa suunnissa yritti ensin keskimmäiselle. Lähtee kyllä hyvin kaartamaan mutta bongaakin keskimmäisen. Luulen tämän johtuvan siitä, että keskimmäisenä käyttämäni kapula on sorvattu tumma mötikkä kun taas haettava on tavallinen vaalea ohjatun kapula. Hiekkakentällä näillä on eroa visuaalisuuden kannalta. Loput pari hakua molemmin puolin olikin sitten ihan hienoja.
Sitten se tunnari.. hohhoijjaa. "En pysty tekemään tätä, jään tähän seisomaan, en haistele kunnolla, en pysty". Roope ei yleensä ole tommoinen tunnarissa vaan haistelee ja tuo kauniisti oman, mikä lie sekoaminen. Pitää alkaa tekemään tästälähin enemmän niin että väärät on juuri hajustanut joku vieras, tuo saattoi olla syynä eilen(vaikkei ole ennen ollut, mutta Roope voi päättää että tälläkertaa se on). Että tällaista tälläkertaa, katotaan taas ens kerralla!

Ihanaa vaan viettää kesää ja rentoutua!

Mökillä rentoutumista, ihana vaan saunoa ja grillata kaikessa rauhassa
kera koiran ja miehen :)

Viime päivinä on tapahtunut paljon kaikkea kivaa; ollaan mökkeilty ja treenailtu ja nautittu kesästä. Treenit on menneet vaihtelevasti, tai oikeastaan kaikki muut paitsi yksi kerta on menneet mallikkaasti.

Jostain syystä Roope oli loppuviikosta taas erittäin ärsyttävä treeneissä, ei vaan voinut mennä merkeille taas ei niin millään. Asenne yleisestikin oli ihan persiistä. Vaihtoehtoina tuolle käytökselle olen järkeillyt takapään jumit, yleisen kiinnostuksen puutteen ja kuumuuden. Todennäköisesti kyse on kaikista kolmesta, ja kaikkiin pitäisi onneksi löytyä ratkaisu. Jo se, että ollaan tuon kerran jälkeen menty kentälle autolla, on auttanut kun Roope ei ole ihan kuumissaan (vaikka olisi ihan pilvistäkin niin kuumahan tuolle tulee).
Viikonlopun ja tän päivän treenit onkin sitten menneet ihan hyvin. Ollaan tehty ihan helppja merkki,- ohjattu- ja ruututreenejä, ja kyllähän Roope ne oikeasti osaa. Kuten kaiken muunkin mitä EVL pitää sisällään, isoin ongelmahan meillä on aina ollut vireystila ja koiran asenne. Siihen kun lisää ajoittaisen liikkeiden rakoilemisen niin voi ehkä ymmärtää miksi välillä meinaa usko loppua.. Eilen ja tänään oli onneksi kivasti häiriötäkin treenikentällä ja sain huomata että käskyt meni edelleen perille vieraiden koirien läsnöolosta huolimatta :)

Kesäpoika-Roope treenikentällä :)

Eilen käytiin kaverin luona ja Roope sai edelliskesän tapaan kesäpoika-lookin. Kyllä tuo sen pohjavilla on vain paksu! Huomaa todella selvästi kun ajelee sitä pois ja pääsee vähän lähemmäs ihoa. Ihmekään jos on kuuma. Toivon että tuo perinteinen rinta-vatsanalus-leikkaus auttaa tänäkin kesänä, mutta jos näyttää siltä niin varmaankin lähtee ihan kaikki mitä ajeltavissa on. Mutta olisi se sen jälkeen kyllä kamalan näkönen.. : D