Tää treenaaminen ei lopu koskaan

Kun se halusi hakea vasemman

Roope pääsi keskiviikkona möllitokoihin. Koe meni oikeastaan aikalailla niinkuin olin pelännytkin; ruutu ja ohjattu ei ihan toimineet.
Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis, mutta olisin toivonut tuomarilta, liikkurilta ja muutenkin järjestäjiltä enemmän paneutumista sääntöihin, ainakin EVL:n kohdalla. Ensinnäkin ruudun merkki oli ensimmäisellä koiralla hyvin pieni, ja korkeus todellakin alle vaadittavan 15cm. Sanoimme tästä ja tilalle tuli melko pieni, mutta ainakin tarpeeksi korkea merkki. Toisekseen matka merkille oli _vähintään_ 15 metriä(uskoisin että lähemmäs 20), sallitun 10m sijaan. Aika monella koiralla jäi merkki löytymättä, empä ollut itsekään ajatellut että tarvisi treenata tuollaisilla matkoilla. Roope sitten pysähtyi siinä 10m kieppeillä ja katsoi että no mitäs nyt? Ruutuunkaan ei halunnut mennä vaan juoksenteli iloisesti luoksaritötsille.

En haluaisi kuulostaa valittajalta jonka koiraa ei vain ole treenattu tarpeeksi (eikä varmaan olekaan, ainakaan 20m matkoilla merkille), mutta jotenkin olettaisin että MÖLLItokoissa voitaisiin tehdä asiat koirille helpommiksi, ei mahdollisimman vaikeiksi. Aloin myöskin miettimään, onko ruutukartioiden jättäminen ruutuun sallittua ohjatun aikana? Nimenomaan siis niin että ohjattu on ruutuun päin, ja koira joutuu vielä noutamaan ruudun puoleisen kapulan. Muistelisin että ei. Roope ei ruudun takia ohjattua nollannut, sitä ei vaan taas kiinnostanut kuunnella mitä sille sanoin, mutta toisella koiralla ruutu ois voinut haitata.

Kaiken valituksen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että huomasin Roopessa myös edistystä. Ohjatulla se sentään pysähtyi merkille, vaikka muuten liike menikin pyllylleen. Idarissa se istui, siis ISTUI nopeasti ja varmasti, ja tottahan toki riensin sen palkkaamaan (minusta oli myös hassua että tämän takia saatiin ko. liikkeestä arvosanaksi nolla, ne kuitenkin olivat epikset..), ja idari meni muutenkin mallikkaasti. Tunnarista olen myös iloinen, se ei näköjään olekaan unohtanut sitä totaalisesti.

Yhteenvetona, kuten otsikossa jo sen sanoinkin, treenaminen ei taida loppua koskaan. Ilmeisesti meidän täytyy treenata myös sellaista mitä koesäännöissä ei sanota, että voisin saada koiralle onnistumisia edes epävirallisissa kokeissa.

Tassutossuja ja hierontaa

Voin vihdoin iloisena todeta, että olemme päässeet eteenpäin epätoivon suossa. Meillä on siis toivoa, ja voimme jopa saada tuloksen Pieksämäeltä. Suosta noustiin todennäköisesti siksi, että olin vihdoin viisas enkä vaan yrittänyt samaa ja samaa liikkeissä joita Roope ei yksinkertaisesti vain muista.

Esimerkiksi ohjatussa Roope ei kuunnellut yhtään mitä käskyjä sille annoin. Sitten se palkkasi itsensä noutamalla minkä sattuu kapulan. Ei ollut kivaa. Päätin sitten ottaa käyttöön namipurkit vanhojen hyvien aikojen muistoksi; ei tarvitse kieltää vääristä, ja koirakin kuuntelee kun siellä väärässä ei vaan ole ruokaa (onnekseni Roope ei ole tajunnut tarkistaa muita purkkeja yhden hudin jälkeen).
Tunnariin on myös saatu varmuutta, enkä muista millon viimeksi mulle ois palautunut väärä. Ohjattu ja tunnari on olleet ne meidän heikoimmat lenkit nyt, tai ehkä vain tuntuu siltä kun aikaisemmin ne on olleet erinomaisen varmoja liikkeitä Roopelle. Niin ja siis; aikaisemmin=ennen kahden kuukauden treenitaukoa. Nyt kun nämä on aika reilassa jo, tuntuu että muutkin liikkeet sujuu.

Ollaan onnistuttu toki tekemään muutakin kun treenaamaan. Kevät on Lahdessa jo pitkällä, ja Roopekin nauttii kun minä viihtyisin vaikka kaiken aurinkoisen ajan ulkoilmassa. Pyörälenkkejä on tehty, ja rakas hirvikoirani ei oikein arvosta kalliita juoksutossujaan... Se näyttää niillä sisällä kävellessään ihan hämähäkiltä.

Kaiken kiusaamisen jälkeen jotain kivaakin; Roope pääsi käymään hierojalla viime viikolla. Etenkin rinta ja takasien "etureidet" vai mitkä ovatkaan, olivat aika jumissa. Todennäköisesti mennään parin viikon päästä uudestaan että noita jumeja saisi edes vähän enemmän helpotettua.

Suomenmestaruudesta kisata haluaisin

Olipa taas taukoa, olen pahoillani. Treenaamisen saralla ollaan kuitenkin kunnostauduttu, ja treenattu monta kertaa viikossa. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Ehdottomasti eniten ollaan treenattu ruutua ja ohjattua, etenkin ohjatussa Roopella on kuuntelemisongelma. En tosiaankaan suostu uskomaan että se ei tietäisi sanojen "left" ja "right" merkityksiä, ennemminkin uskon sen palavaan haluun luulla tietävänsä ihan itse ilman käskyjä kumpi, taisiis, mikä kolmesta kapulasta on parasta hakea. Tai sitten tämä johtuu vaan huonosta ohjaajasta, mutta on se kuitenkin valio että että.

No kumminkin, eteenpäinkin ollaan menty, mutta kyllä tuntuu edelleen siltä että paljon on tekemistäkin. Tunnaria täytyy saada paljon paljon varmemmaksi, en ymmärrä miten se on sillä tuossa jamassa kun se nyt on. Ihan hirveää sähläämistä ja arpomista, mutta sittenkun käsken sen rauhoittua, se haistelee ja tuo oikean. Kokeessa en kuitenkaan voi sitä käskeä kahta kertaa, joten tää täytyis nyt saada hoidettua kuntoon.

Luoksetulo ärsyttää mua itseäni tällähetkellä melkoisesti. Roope tietää tasan tarkkaan että sen kuuluu pysähtyä HETI kun käsky käy, mutta se on keksinyt venyttää kun on huomannut etten pysty sille mitään. Täytyy hiekkakenttien sulettua ottaa valjaat, liina, lyhyt matka, sekä apuohjaaja käyttöön ja uskoisin pysäytysten nopeutuvan huomattavasti.

Seuraaminen meillä on mun mielestäni ihan jees, jäävissä edelleenkin istuminen on epävarmin mutten tiedä mitä sille tekisin. Palkkaan sen istumisesta jokaikinen kerta, ja yritän innostaa sitä istumisissa parhaani mukaan. Kyllä se yleensä istuu, mutta se voisi tehdä sen paaaaljon nopeammin.
Seuraamisen lisäksi ruutu on tällähetkellä aika kivassa jamassa, nyttemmin Roope malttaa tehdä myös merkin vaikka ruudussa olisikin ruokaa. Ruutuun päästessään menee tosi kivasti keskelle (sillai Roopen kivasti, ei niin kivasti kun moni muu koira) ja maahanmenoissakaan ei enää meinaa tulla ulos ruudusta.

Meillä on suunnitelmissa siis kisata Pieksämäellä kesäkuussa yksilössä, ja mikäli RKK saa joukkueen kasaan, niin myös joukkueessa. Toivon syvästi että mulla ei ole töitä sille viikonlopulle (yritän kovasti saada kesätöitä enkä yhtään tiedä onko kyseessä vuorotyötä vai millaista työtä..) että päästäisin kisaamaan. Kevät todennäköisesti tuo varmuutta tullessaan, sitä odotellessa siis(molempia, kunnollista kevättä ja varmuutta)!

Kevät kerkesi melkein jo tulla

"Treenasin ja olen nyt hyvin rasittunut, kiitos"

Roope on treenannut jälleen, jee! Kävimme tekemässä ruutua ja ohjattua Ganon-shiban kanssa, ja voisin sanoa että joku oli "pienesti" unohtanut muutaman jutun. Lopulta taisin kuitenkin saada palautettua muutamia hötyräisiä muistonmurusia valiokoirani aivonystyröille, ja treenien lopussa se jopa teki jutut niinkuin pitikin.

Ensinnä teimme ruutua. Merkille meno oli hakusessa, yritti mennä jonnekkin pskakokkareelle ihan mielissään.  Sen jälkeen hakeutui kuitenkin oikeaan paikkaan ja siitä sitten lähetys ruutuun. Mutta eihän se halunnut mennä sinne kun ne pskakokkareet on sen mielestä niiiin ihania. Sitten yritti varasta ruudusta ruuan, mutta lopulta päätti kuitenkin totella mun sotahuutoja. Tämän episodin jälkeen meni ihan mallikkaasti merkille, ja ruutuun lähetyksetkin pitkältä & lyhyeltä matkalta menivät hyvin. Se osasi jopa hakeutua sopivaan kohtaan ruudussa :)

Ohjattu olikin sitten astetta mielenkiintoisempi operaatio, kun se merkki olis niiiiin ihhanaa jättää välistä, vaikka selkeästi ymmärtää että siihen täytyy pysähtyä. Jotenka Roopen variaatio ohjatun merkistä on juosta pää sadantena jalkana pari metriä merkin ohi, pysähtyä katse kapuloita kohden, ja katsoa mua että anna nyt se hakemiskäsky. Tätä teimme useamman kerran kunnes minä sain tahtoni läpi ja merkkikin sai ansaitsemaansa huomiota.
Päätin että tehdään oikea, mutta Roopepa ois halunnut a)kääntyä vasempaan ja hakea keskimmäisen ja b)kääntyä vasempaan ja hakea vasemman. Myös c) käännyn oikeaan ja haen keskimmäisen ois ollut ilmeisen mukava vaihtoehto. Lopulta kuitenkin onnistui ihan sen oikean kapulan haku ja pistettiin bileet pystyyn!

Näiden treenien opetus oli, että kannattaa treenata vähän useammin kun nyt treenataan. Sovimmekin jo viikonlopuksi seuraavat kimppatreenit samassa seurassa, jos sitten SM-tokoissa osaisimme noi jutut jopa häiriössä!

Tampere-Hyvinkää-Helsinki-Lahti

Siinäpä meidän kulkemiset viimeaikoina. Mun poikaystäväni lähti tammikuussa Aasiaan pariksi kuukaudeksi, joten ollaan Roopen kanssa harrastettu junamatkailua ja matkailua muutenkin. Pari viikkoa sitten olimme Hyvinkäällä Niinan ja Jyrin + Eskon & Saulin luona, ja viime viikonloppuna ajeltiin mun iskän kanssa Helsingin kautta Lahteen ja minä jäin tänne odottamaan maailmanmatkaajan kotiinpaluuta.

Hyvinkäällä vietimme hyvin koirapainotteisen pidennetyn viikonlopun. Treenattiin tokoa, joka meni todella hyvin siihen nähden että ei olla Roopen kans viimeaikoina juuri treenailtu. Esimerkiksi ohjatussa katseli keskimmäistä mutta päätyi silti hakemaan reunimmaisen. Ihanaa kun se on tajunnut tämän, että se on se kauimmainen kapula, kun ei nimittäin ollut ainoa kerta kun tällaista on tapahtunut.
Roope pääsi myös juoksentelemaan Sauli-sakemannin kanssa metsän siimekseen, josta kuvia tuloillaan kunhan kuvaaja saa ne nettiin asti :D

Tällähetkellä olemme siis Lahdessa poikaystäväni asunnolla, ja yritämme keksiä kehittävää tekemistä. Tai kyllähän sitä löytyy jos vaan jaksaa ja viitsii, esimerkiksi oman fyysisen kuntoni parantaminen voisi olla ihan jees. Että eikun juoksemaan vaan. Toki tokojakin pitäisi harjoittaa, haluan Roopelle paaaaljon varmuutta lisää, koska olen päättänyt suunnata kesäkuussa Pieksämäelle TOKO-SM 2013-skaboihin. Häiriötä, häiriötä ja vielä lisää häiriötä niin olen erittäin tyytyväinen!

"Rakkaus metsään on lapissa syntyneillä geeneissä"

Meidän vierailu Rovaniemellä alkaa olla lopuillaan, torstai-iltana lähdemme sitten takaisin kohti Tamperetta. Kavereita on tullut nähtyä, ja hepankin kanssa oon päässyt monta kertaa lenkille. 

Lauantaina käytiin treenaamassa Saran & Hukan sekä Matleenan & Valon kanssa. Roope sai tehdä ruutua piiitkästä aikaa, ja yllätyin miten hyvin se muisti. Ainoastaan merkki oli vähän hakusessa. Luoksetuloa se ei sitten muistanutkaan noin hienosti, vaikka sitä ollaan jopa välillä tehtykin. Pysähtymistä sain painottaa _todella_ paljon, turhaan yritin pelkällä suullisella; läpijuoksuksihan se meni.

Lauantaina menimme sitten Saran luo yöksi. Illalla katsottiin Psycho telkasta, olihan se aika psyko kieltämättä. Sunnuntaina käytiin kävelemässä ja ylläolevat kuvat ovat siltä reissulta, Saran ottamia kuten muutkin kuvat tässä postauksessa.

On ollut tosi mukavaa samoilla tuolla metsissä, sekä hepan että koiran kanssa. Kun on aivan hiljaista ja valkoista. Roopekin nauttii selvästi kun sen vapaanaolo on oikeasti vapaanaoloa eikä sitä että se joutuu juoksemaan jatkuvasti muutamankymmenen metrin säteellä minusta. Mutta on se eteläsuomeenkin sopeutunut, ei sillä. Vaatii vain enemmän töitä multa pitää se tyytyväisenä, mutta eipä tuo haitanne. Tampereelle muutto kun toi niin paljon ihanaakin mun elämään.

Söpö pikku koira, niin kaunis hymykin

Poksu ei hirveästi arvostanut

Oli se merkillinen vuosi

Viime vuonna sattui ja tapahtui. Mahtavia ja ihania asioita, mutta myös niitä vähemmän ihania.

Ehkä suurimpana juttuna näin blogin aiheessa pysyttäessä voisin mainita Roopen FI TVA-tittelin syyskuussa, se oli melkoinen päivä se. Sitten blogin aiheesta poiketakseni kerron että minä löysin elämäni rakkauden, ja Roopen kanssa muutimme Tampereelle.
Lisää koira-asioita; kaverini hankki keväällä koiranpennun, porokoiran nimeltään Valo, ja Roopesta, Jedistä ja Valosta tuli oikein toimiva trio.

Toki viime vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita. Jedi-belgi muutti takaisin kasvattajansa luo pitkällisen pohdinnan jälkeen, viimeinen niitti oli mun allergisoituminen Jedistä. Moni juttu vaikutti tuohon päätökseen, ja näin on parempi kaikkien kannalta.

Roopen FI TVA-posetus :) (c)Saara

Jedi keväällä 2012 (c)Sara

Saaran kanssa Juhannusnäyttelyn yövartioina, oli kivaa!

Kun muutin, niin jouduin sanomaan heipat maailman
hienoimmalle hepalle. Onneksi kohta pääsen taas ratsaille!

Jedi ensimmäisissä möllitokoissaan :) (c)Saara

Ah kesä! Se se vasta oli ihanaa, saisi tulla jo pian
uudestaan!

Treenien päätteeksi olisikohan sotasuunnitelman tekoa
kuvaajaa vastaan, tai jotain

Mun kaverini hankki viime vuonna porokoiran, nimeltään
Valo. Näistä kahdesta tuli ystävykset. Roopesta on
mukavaa kun joku jahtaa sitä ja se saa pinkoa minkä jaloistaan
pääsee, kuten kuvasta huomaa.

Roope toisen EVL1-tuloksensa jälkeen