Roope on semmoinen ruokakoira

Viikko sitten treenailtiin taas porukassa ja Roopesta on jopa kuvamateriaalia tältä kerralta. Päätin tehdä muutaman liikkeen palkatta (seuraamista ja metallinouto) joitten jälkeen ruutu ja siitä palkka. Yllättäen Roopen kanssa kaikki ei mene niinkuin Stömsössä.

Seuraaminen on aina ollut Roopella hyvää ja siihen ei ole hirveästi tarvinut puuttua, mutta viimeaikoina Roope on alkanut kävelemään vinossa; ei todellakaan poikittamaan, vaan niin että se jätättää ehkä viisi senttiä ja takapää on kääntynyt poispäin minusta. Sitten kun teen jonkun jutun (esim kävelen lätäkköä kohti) josta Roope ei tykkää, se juoksee pois. Kun kiellän sitä pelleilemästä, siitä tulee dramaqueen ja se juoksee pois. Joudun siis kehumaan ja palkkaamaan sitä niinkun jotain pentua jolla on juuri ja juuri alkeet hallussa...
Metallinoudossa ei mitään ihmeellistä, Roopen pitäisi vain katsoa tarkemmin mihin se kapula lentää kun muuten se parka ei heti löydä kapulaa jos pohja on samansävyinen, esim hiekkaa.
No sitten se ruutu. Edelleen välillä Roope ei mene merkille, vaan näyttää siltä kuin olisi menossa sinne, mutta meneekin pari metriä siitä huti ruutua kohta ja pysähtyy. Siis mitä? No, uudestaan vaan ja sittenhän se kyllä onnistuu mutta kun siellä kokeessa ei ole kuin se yksi mahdollisuus. Ruutuunmeno itsessään on hieno ja joskus Roope jopa menee senverran taakse että se ei tule ulos maahanmeno-käskyllä.

Anna jo sitä ruokaa anna jo!

Paikallaoloja ollaan treenattu aika paljon nyt, ja hyvin se on onneksi sujuukin. Jos seurana on joku ihana tyttökoira(kerran tehtiin jopa juoksunarttuhäiriössä), Roopen keskittyminen menaa herpaantua mutta muistaa kyllä lopulta mitä piti tehdä ja pysyy paikoillaan. Me mennään elokuussa ainakin kokeeseen ja riippuen miten siellä menee, pohditaan jatkoa. Eihän Roope mikä nuori koira enää ole joten voi olla että sen koeura ei kestä enää hirveän pitkälle, mutta elokuussa ollaan sitten jo viisaampia.

Tuolla on pakko olla lisää ruokaa!

Ps. Oon tehnyt kesätöinä lehdenjakoa yöllä, ja nähnyt elämäni ensimmäisen siilen ja MÄYRÄN! Aika hurjaa mihin kaikkeen yöllä voikaan törmätä. Niin ja pääsen joka yö Venetsiaan, sekin on mukavaa. 

Jee taas ruokaa!!

Ai minne ai tonne ruudun keskelle? Eei en haluu et jättäny sinne ruokaa

Hei me treenataan

Vihdoin kunnollinen tunnari!
(c) Annika Wallenius

Ollaan pari kertaa päästy edellisellä ja tällä viikolla treenaamaan muiden koirien kanssa. Nämä tällaiset treenit ovat nyt hurjan tärkeitä Roopelle, mikäli mielitään kokeeseen elokuussa. Tai oikeastaan ne ovat tärkeitä minulle että minä uskallan viedä Roopen kokeeseen elokuussa; siitä ihan ekan ALO-kokeen paikkamakuuhässäkästä on jäänyt kammo mun takaraivoon. Onhan noita paikallaolopelleilyjä tietty treeneissä senkin jälkeen jotain ollut, mutta niistä on aina selvitty kurilla ja nuhteella.

Roope on semmoinen koira joka tarvitsee häiriötreenejä ehdottoman säännöllisesti, ja valitettavasti niitä ei Lahdessa ole tarpeeksi meille ollut (tosin tulevaisuudessa varmasti tulee olemaan). Roope on myös semmoinen että sille ei pelkkä positiivinen vahvistaminen auta, vaan sitä täytyy kieltää että sen tajuntaan menee ettei kenenkään luo hörsitä ilman lupaa, koskaan. Ja minä olen semmoinen että tarvitsen tuolle koiralle hirmuisen määrän rauhallisia ryhmäpaikkamakuja että menen sen kanssa mihinkään kokeeseen. Toivon mukaan siis rauhallisuutta luvassa että me joskus vielä koekentillä kirmaillaan! Todennäköistähän tuo tietysti on, ei meistä pääse vielä kukaan eroon.

Eilisissä ryhmätreeneissä tehtiin noiden paikallaolojen lisäksi tunnaria ja ohjattua. Molemmissa täytyi aluksi värkätä, niinkuin ei oltaisi koskaan ikinä tehty kumpaakaan. Ohjatussa molemmissa suunnissa yritti ensin keskimmäiselle. Lähtee kyllä hyvin kaartamaan mutta bongaakin keskimmäisen. Luulen tämän johtuvan siitä, että keskimmäisenä käyttämäni kapula on sorvattu tumma mötikkä kun taas haettava on tavallinen vaalea ohjatun kapula. Hiekkakentällä näillä on eroa visuaalisuuden kannalta. Loput pari hakua molemmin puolin olikin sitten ihan hienoja.
Sitten se tunnari.. hohhoijjaa. "En pysty tekemään tätä, jään tähän seisomaan, en haistele kunnolla, en pysty". Roope ei yleensä ole tommoinen tunnarissa vaan haistelee ja tuo kauniisti oman, mikä lie sekoaminen. Pitää alkaa tekemään tästälähin enemmän niin että väärät on juuri hajustanut joku vieras, tuo saattoi olla syynä eilen(vaikkei ole ennen ollut, mutta Roope voi päättää että tälläkertaa se on). Että tällaista tälläkertaa, katotaan taas ens kerralla!

Ihanaa vaan viettää kesää ja rentoutua!

Mökillä rentoutumista, ihana vaan saunoa ja grillata kaikessa rauhassa
kera koiran ja miehen :)

Viime päivinä on tapahtunut paljon kaikkea kivaa; ollaan mökkeilty ja treenailtu ja nautittu kesästä. Treenit on menneet vaihtelevasti, tai oikeastaan kaikki muut paitsi yksi kerta on menneet mallikkaasti.

Jostain syystä Roope oli loppuviikosta taas erittäin ärsyttävä treeneissä, ei vaan voinut mennä merkeille taas ei niin millään. Asenne yleisestikin oli ihan persiistä. Vaihtoehtoina tuolle käytökselle olen järkeillyt takapään jumit, yleisen kiinnostuksen puutteen ja kuumuuden. Todennäköisesti kyse on kaikista kolmesta, ja kaikkiin pitäisi onneksi löytyä ratkaisu. Jo se, että ollaan tuon kerran jälkeen menty kentälle autolla, on auttanut kun Roope ei ole ihan kuumissaan (vaikka olisi ihan pilvistäkin niin kuumahan tuolle tulee).
Viikonlopun ja tän päivän treenit onkin sitten menneet ihan hyvin. Ollaan tehty ihan helppja merkki,- ohjattu- ja ruututreenejä, ja kyllähän Roope ne oikeasti osaa. Kuten kaiken muunkin mitä EVL pitää sisällään, isoin ongelmahan meillä on aina ollut vireystila ja koiran asenne. Siihen kun lisää ajoittaisen liikkeiden rakoilemisen niin voi ehkä ymmärtää miksi välillä meinaa usko loppua.. Eilen ja tänään oli onneksi kivasti häiriötäkin treenikentällä ja sain huomata että käskyt meni edelleen perille vieraiden koirien läsnöolosta huolimatta :)

Kesäpoika-Roope treenikentällä :)

Eilen käytiin kaverin luona ja Roope sai edelliskesän tapaan kesäpoika-lookin. Kyllä tuo sen pohjavilla on vain paksu! Huomaa todella selvästi kun ajelee sitä pois ja pääsee vähän lähemmäs ihoa. Ihmekään jos on kuuma. Toivon että tuo perinteinen rinta-vatsanalus-leikkaus auttaa tänäkin kesänä, mutta jos näyttää siltä niin varmaankin lähtee ihan kaikki mitä ajeltavissa on. Mutta olisi se sen jälkeen kyllä kamalan näkönen.. : D

Tänään ei pueta kesämekkoja ulos

Sateista on, mutta kyllä aika-ajoin
tuleva viileys on kiva ja piristävä!

Tänään on satanut, mutta vihdoin on viileää ja päästiin tekemään tuota edellisessä postauksessa mainitsemaani helppoa merkki/ ohjatun suunnat/ ruudun hahottamis- treeniä. Tänään tehtiin sitten merkkejä ja vähän noita ohjatun suuntia kosketusalustojen avulla.

Roopen oli ensin vaikea ymmärtää että nyt ei ole kapuloita mitä hakea, vaan alusta josta saa ruokaa (tätä ollaan tehty joskus kaaaaauan sitten ohjatun treenamisen aloittamisen aikoihin). Mutta sitten kun jutun juju selvisi, ei tässä ollut kummoisempia ongelmia. Ehkä kerran Roope ei kuunnellut, tai lähinnä katseellahan se taitaa nuo käskyt vastaanottaa,  vaan lähti väärään suuntaan mutta kappas vain eihän siellä mitään ollutkaan. Ei ruokaa, ei noudettavaa.
Merkkitreenin kanssa ei ollut ongelmia, ei ainoatakaan harhamerkkiä josta olen todella iloinen ja ylpeä, mutta merkit saisivat edelleen olla nopeampia. En 100% varmasti voi sanoa onko mukana jopa myös hieman epävarmuutta (ei kyllä pitäisi kun tätä on niiin paljon jankattu), mutta katsotaan mitä nämä helpot harjoitukset usein tuovat tullessaan. Yritän tosissaan tehdä näitä nyt päivittäin ja hetken aikaa se varmasti onkin mahdollista kun mittari ei näytä +29C.

Hyvä mieli kaikinpuolin jäi noista treeneistä, Roope oli hyvällä tuulella (pannukakku-nameilla saattoi olla osaa asiaan : D) eikä yrittänyt pelleillä. Että huomenna uusiksi vaan!

Miksi sen pitää esittää ettei se osaa?

Alunperin Joonan synttärikorttiin suunniteltu kuva, mutta on ne vain
kauniisti siinä :)
Kuvaajana Annika Wallenius

Otsikon mukaiset ajatukset pyörii tällähetkellä päässä tuon koiran kanssa treenaamisesta. Eilenkin oltiin kaverin kanssa treenaamassa ja tarkoitus oli tehdä vain pari helppoa ruutuunlähetystä niin ei; täytyy ensinnäkin esittää ettei millään ymmärrä että merkki tarkoittaa sitä että juokse suoraan eteenpäin ensimmäiselle objektille ja pysähdy. Toisekseen ei voi millään ymmärtää tätä edes muutaman toosi helpon toiston jälkeen. Myöskään ruutuun ei voi juosta suoraan vaan täytyy nuuskutella matkalla. Lopussa vielä linkki videoon eilisistä treeneistä.

Roopen 7-v. posetus 21.5 mätsärissä
(tokoilemassa) ;)

Innokkaat ulkoilijat valmiina lenkille!

Yllättäen sen jälkeen kun koira yrittää painostuksen vuoksi luikkia pois tilanteesta, enkä päästä sitä vaan laitan hihnaan kiinni ja pakotan tekemään merkit kunnolla, siitä muuttuukin oikein taitava ja iloinen tokokoira. Siis miks toi koira on noin kiero? Vai mitä sitten onkaan, mutta ompahan vain ärsyttävää. Olen nyt ottanut kuitenkin tavoitteeksi merkkien ja ruudun hakemisen, sekä ohjatun suuntien minimaalisen päivittäisen treenaamisen, koska tuntuu että nämä on Roopelle ne vaikeimmat asiat hahmottaa. 

Tavoitteena olisi päästä viimeistään elokuussa kokeeseen. SM-tokoihin me ei tänä vuonna lähdetä, yksinkertaisesti ajan ja budjetin puutteen vuoksi. Oltaisiin menty kokeeseen jo tässä toukokuun lopussa, mutta eipä täällä niin vaan paikkaa saakaan.. Tuo elokuun koe on onneksi rajoittamaton joten sinne on sitten varma pääsy. Haluan nyt panostaa kunnolla noihin vaikeisiin liikkeisiin ja katsoa onko siitä hyötyä. 

Näin kesän saavuttua myöskin Kerttu on päässyt kunnolla ulkoilemaan ja se juoksenteleekin innoissaan Roopen perässä :) Painoakin on kertynyt 7kk ikään mennessä 4,1kg eli ei se ihan pikkukisuksi jäänytkään! 

https://www.youtube.com/watch?v=kVmhqrlmGPs&feature=youtu.be
Tässä videoa vielä eilisistä treeneistä; kuten huomaa niin ruutu on treenien alusta ja seuraaminen sitten ihan viimeisenä (asenteen parannuttua) tehtynä.

Kokeita silmälläpitäen

Roope söpöilee :) (c)Annika Wallenius

Me ollaan reippaina alotettu taas kunnolla treenaaminen! On niin ihana kun aurinko paistaa ja kentät on jo sulia ettei tarvii hangessa rämpiä.
Roope on myös yllättävän hyvin osannut kaikki liikkeet pitkän tauon jälkeen, erinomaisen hyvin itseasiassa jos ihan rehellisiä ollaan. Häiriötä tietysti tarvitsee ja varmasti koekestävyys on tästä tauosta kärsinyt, mutta pääasia että tekniikka on edelleen hallussa. Tästä on hyvä jatkaa! Oon myös katsellut vähän kokeita toukokuun lopulle ja kesälle, mennään sinne minne päästään. Ensin ajattelin että jos ykkönen tulee niin yritetään SM:in, mutta ei kesän budjetti taida siihen kuitenkaan yltää.

(c)Annika Wallenius

Partsilla hengailua! (c)Annika Wallenius

Meille muutti myöskin tässä jokin aika sitten tommoinen riiv... pikkubengali. Viralliselta nimeltään hän on Mountrose Ursula, kotoisemmin Kerttu :) Roopen kanssa tulevat ihan hyvin juttuun; Roope käyttäytyy kissojen seurassa erittäin mallikkaasti, mutta Kerttu tykkää herraskoiran tassuista kynsimismielessä senverran paljon (eikä omaa minkäänlaista itsesuojeluvaistoa), että Roope on sille joutunut muutaman kerran ärähtämään.
Kerttu on hurjan fiksu ja oppivainen kisu, mutta sen vastapainona osaa kyllä huomiota halutessaan tehdä just niitä juttuja mitä ei saa... Toisen kissan seura tekisi sille varmasti hyvää, mutta sellaista mahdollisuutta ei nyt ole joten täytyy vain keksiä uusia ja taas uusia aktivointikeinoja. Kohta onneksi pääsee paremmin uloskin, kaikki ötökät on Kertusta huuurjan jänniä!

Uusi vuosi, uudet hienot tavoitteet!

Vuosi näemmä vaihtui. Meille on tapahtunut viimeaikoina kaikkea mukavaa ja aikaakin vievää, sen vuoksi on blogikin vähän jäänyt.

Treenaaminenkin on ollut vähemmällä, oon yrittänyt kuitenkin pitää kaikki liikkeet Roopella muistissa pääpiirteittäin. Ehkä tässä kevään mittaan treeni-intokin taas kasvaisi. Roope on saanut Lahdesta kivan leikkikaverinkin, ambulli Etnan jonka kanssa ollaankin lenkkeilty muutaman kerran.

Tässä viime kuukausien aikana sain työpaikan josta tosin piakkoin lähden kun aloitan lähihoitajaopinnot. Muutettiin myöskin kera avopuolison uuteen isompaan asuntoon ja se prosessi söi sekä hermoja että jaksamista. Onneksi kaikki vaiva on nyt takanapäin ja aurinkokin näkyy päivä päivältä enemmän :)

Ajattelin että listaisin näin uuden vuoden kunniaksi vähän viimevuoden kohokohtia, sekä tavoitteita ensi vuodelle.

Meidän viime vuoden isoin juttuhan oli tietysti SM-skabat joissa olikin ihan mukava tunnelma mun jännityksestä ja kuumuudesta huolimatta. Ykköstä ei tullut mutta ehkä ens kerralla ohjaaja mokailee vähemmän..
Tulevana vuonna haluaisin käydä ainakin muutamassa kokeessa, suomenmestaruuksissa myös jos vain kaikki järjestyy niin että sinne on mahdollisuus lähteä. Ajattelin myös treenata vähän ahkerammin että saataisiin edes yksi ykköstulos.
Oon miettinyt myös näyttelyitä Roopelle, sehän täyttää 7v toukokuussa, mahtaako tuossa iässä päästä vielä ilmatteeksi vetskuihin? Jos ei, niin siinä tapauksessa viimeistään ensi vuonna Roope käy pyörähtämässä muutamat veteraanikehät :)

Lopuksi vielä onnellista ja menestyksekästä vuotta 2014 kaikille, näin ne vuodet vaan vierii!