Ei se oo koiran vika jos sillä on huono ohjaaja

Nyt on sitten SM-viikonloppu takanapäin, kivaa oli! Siitäkin huolimatta että matkalla eksyttiin jonnekkin hevon sanonko minne, ja olin jo aivan varma ettei keretä kasiksi ilmottautumaan.. Onneksi olin reissussa poikaystävän kanssa jolla on  ehkä hieman parempi toimintakyky kriisitilanteissa kuin mulla :D 

Meidän kokeet meni oikein mukavasti mun jännityksestä huolimatta. En oo jännittänyt kokeissa enää piiitkään aikaan, mutta varsinkin taannoinen paikkaistumis-tappeluepisodi sai mut ihan hirveän varuilleen paikkisten suhteen. Etenkin jossain SM-skaboissa jota seuraa puoli Suomea. Roope tokoili lauantaina EVL3:n verran (206p.), mutta suurimmista kämmeistä saa kyllä syyttää yksinomaan minua ja surkeaa paineensietokykyäni.

Paikkaistuminen 9 Saimme tästä liikkeestä myös keltaisen kortin, kun kehääntulotarkastuksessa pidin Roopea niskakarvoista kiinni. Todellakin vain PIDIN, etusormella ja peukalolla, jotta koirani pysyisi paikoillaan, enkä todellakaan esim. vetänyt yhtään mihinkään suuntaan :D Saman oon tehnyt varmaan joka ainoassa aikaisemmassa kokeessa, mutta on hyvin mielenkiintoista että aikaisemmin ei ole yksikään tuomari edes maininnut asiasta. Sen sijaan tämä keltaisen kortin antanut näytti siltä kuin olisin repinyt tolta koiralta korvia päästä tai jotain.. :D Luulin ensin että keltainen kortti-juttu oli vitsi mutta ei se näköjään ollutkaan. Eikähän se yksi edes mitään haittaa, mutta olin hyvin yllättynyt tästä kyllä. 
Paikkamakuu 9

Ohjattu nouto 9 Roope oli niiin hieno! Laukkasi merkille eikä puhettakaan väärän hakemisesta, ihanaa!
Luoksetulo 7 Perus Roopen luoksari, pysähtyi ja meni maahan hyvin, ja laukkasi jokaisen osuuden. En tiedä mistä pisteet meni enkä voinut kysyäkään kun kuulin pisteet vasta myöhemmin, mutta ilmeisesti mun hirvikoirastani ois pitänyt saada samat tehot irti kuin niistä beeceistä ennen meitä :D 

Seuraaminen 8 Hyvää seuraamista, minä ite kämmäsin yhden liikkellelähdön ja kääntymisen paikoillaan tein täykkärinä paikoillaan. Hitaan käynnin pysähtymisen jälkeen liikkuri sanoi vain "liikkelle mars" ja minähän lähdin normaalikäyntiä. Liikkuri ei seuraamisen alussa myöskään sanonut muutamien käskyjen jälkeen "mars", joka on ainakin mulle tärkeää ko. liikkeessä. Kuulostan taas hirveeltä valittajalta, mutta mun mielestäni tollasissa kisoissa tolla arvostelun tiukkuudella pitäisi liikkureidenkin olla tehtäviensä tasalla.

Ruutu 0 Roope laukkasi merkille, ja lähti aivan superhienosti suoraan kohti ruutua ilman minkäänlaista aikomusta kehänauhojen ulkopuolelle :) Minä olin taas niin jännityksissäni, että pysäytin Roopen vahingossa ruudun viereen ja eihän se siitä enää sisään mennyt. Mutta tosta merkistä ja ruudun bongaamisesta oon niiiin ylpeä, ja on sitä treenattukin! Että kiitos vaan Mira ja Marjo avustuksesta!

Zeta 0 Jännitti, ja kyllä harmittaa. Siis koira tekee niiin hienon idarin kun se vaan osaa ja voi, ja minä idiootti menen käskyttämään sille väärän järjestyksen. Hyvä minä.
Hyppynouto 8 Ihan perus hyppynouto Roopelle. Vähän kolisteli kapulaan lopussa, ois pitänyt ottaa se keskikokoinen sittenkin.

Tunnari 6 Ois hirvikoiralla ollut parempaakin tekemistä kun kapuloiden haistelu; löysi jonkun tosi kivan hajun kapuloiden luota ja nuuskutteli sitä tosi pitkään. Lopulta kuitenkin jaksoi antaa huomiota niille tunnareillekin, ja palautti oman.
Kaukot 10 Roopen bravuuri, ja on ne vaan hienot :) Viimisessä maahanmenossa meni lonkalle, muttei se näköjään haitannut tuomaria.

Päivä oli hurjan lämmin, ja toki sekin vaikutti Roopen tekemiseen, mutta luulen mun jännityksen olleen se isoin juttu. Ja kun noita nollia katsoo, niin niinhän se olikin. Kiva päivä oli jokatapauksessa, ja Sara ja Hukkis pääsivät jopa sunnuntain finaaliin! Arvostelu oli kuitenkin siellä tiukkaakin tiukempi, eikä palkintosijoja herunut. Siistiä silti! Kuvia lauantailta lisään kunhan Sara saa laiteltua ne nettiin. 

Sataa sataa ropisee ja niin edelleen

Roopen kesäkarva vm. 2013! vatsa- ja kaulakarvat saivat lähteä, ja johan helpotti. Kaulasta lähti vielä enemmän mitä ylläoleva kuva antaa ymmärtää, en vain saanut uusimmasta lookista hyvää kuvaa.

Lahdessa oli tänään melkoisen sateinen ja ukkosentäyteinen päivä. Toisaalta ihan mukavaa että ilma vähän selkenee ja viilenee, on senverran tukalat oltavat varsinkin yöllä ollut tässä viime päivät. Näin isojen skabojen alla vähän hirvitti treenailla sateella kun se ei mikään Roopen mieluisin säätila ole koskaan ollut, mutta saimpa yllättyä taas kerran ton koiran kanssa!

Halusin tehdä tänään vielä ruutua, hyppynoutoja vaikeutettuna, ohjattua ja tunnaria, mutta onnistuin ehtimään vain kaksi ensimmäistä. Hyppynoudot meni ihan jees, halusin tehdä vinoheittoja ja muistutella vielä ylipäänsä koko liikettä. Takaisinhypystä pitäisi saada varmempi vinoheittojen kanssa, mutta sitä en saa korjattua ennen lauantaita; täytyy siis vain yrittää heittää suoraan.
Matkalle merkiltä ruutuun laitoin paljon häriömerkkejä, ikäänkuin ollakseen luoksetulon pysäytystötsiä. Ekalla lähetyksellä Roope arpoi pitkään mennäkö niille vai ruutuun, ja valitsi väärin. Tässä välissä tehtiin sitten parit kaukot, ja sen jälkeen uutta yritystä. Sitten se sujuikin aika mallikkaasti, mutta Roope jää edelleen ihan liian eteen ruudussa.. Lopulta se jäi ruudun ulkopuolelle, jopa silloin kun ruudussa oli ruokaa (jonka se selvästi näki mun sinne vievän). Meni se sitten lopulta sinne keskellekin, mutta saapa nähdä miten lauantaina sujuu. Pelkään myös, että Roope juoksee kehänauhan yli ja saa punasen kortin, vaikkei se ole nauhoja pitkään aikaan enää ylitellytkään. Pelottaapa silti.

Haluan tehdä vielä tunnarin liikkuroituna, ja ohjattua jonkunverran. Lauantaiaamuna lähdemme sitten viideltä ajamaan Pieksämäkeä kohti kera kylmälaukun (sis. kylmäkalleja, kylmiä pyyhkeitä, ja vesipulloja) ja iloisen mielen! Kuumaa on lupaillut, onneksi ajelin Roopea kevyemmäksi; selkeästi vaikuttaa positiivisesti vireystilaan.

"Anna sen tuulen hivellä meitä"

Perjantaina Sara ja Hukka saapuivat Lahteen. Samana iltana mentiin jo treenaamaan, Roopen osalta ei tuo treenikerta mennyt hukkaan (eh eh!). Onnistuin korjaamaan ohjattu-ongelman, tai ainakaan ongelma ei oo vielä eilisen päivän treeneihin tullut takaisin. Eilen käytiin lappalaisten SM-joukkuekoirien kanssa tekemässä paikkiksia ja ohjattua nurtsilla, ja illalla vielä ruutua ja muuta pientä tässä meidän lähikentällä.

"Teet sitten kunnolla etkä pelleile!"

Ohjatussa tein kuuntelutreeniä merkillä, että saisin Roopen oikeasti keskittymään siihen mitä sille sanon. En tiedä olisiko tämän taktiikan kanssa pitänyt edetä hitaammin (yhdistää kapulanhakukäsky vasta monen monen kerran jälkeen), kun hyvin menneiden maahanmeno- ja istumiskäskyjen jälkeen Roope ei edelleenkään kuunnellut kumman apulan käskin sen hakea. Sitten rupesi jo epätoivo hiipumaan, ja päätin testata liinan käyttöä, ja kappas; jo muutaman estetyn väärän suunnan ja keskimmäisen haku-yrityksen jälkeen Roope oli niinkuin ei ois koko ohjatun ongelmaa koskaan ollutkaan. Eikä tosiaan seuraavankaan päivän treeneissä ollut itään heikkoa hakea molemmat suunnat ilman mitään kämmäyksiä. Jännityksellä odotan miten tämä jatkossa sujuu, mutta muistuttaahan voin aina jos siltä tuntuu.

Tänään käytiin treenailemassa hienoilla nurmikentillä, ihan Pieksämäkeä ajatellen. Roopea vähän kummastutti nurtsialusta, kaippa se kutitti varpaita tai jotain. Virekään ei ollut ihan paras mahdollinen mutta luulen sen johtuvan viikonlopun kohtuullisen suuresta treenimäärästä. Tämän takia en edes ajatellut ruutujen ja ohjattujen tekoa, vaan keskityttiin helppoihin juttuihin ja iloiseen mielentilaan. Ajattelin että voisin ehkä ajella Roopen vatsanaluskarvat + kainalot ja sisäreidet, jos se vähän helpottais oloa kuumalla. Haluaisin myös ohentaa Roopelta esimerkiksi  rinta-ja kaulakarvoja mutten oikein tiedä miten sen tekisin. Ideoita otetaan vastaan!

Postauksen kuvat on ottanut Sara, joka kera Hukan lähtee tänään kohti Rovaniemeä. Ehkä tästä viikonlopusta oli edes jotain hyötyä tulevaa koitosta varten!

Lk holsku FI TVA BH Roope

SM-skabat lähestyy ja vielä on treenattavaa. Sopivaan työskentelyvireeseen täytyy saada kestoa, ja ohjattua ja ruutua varmemmiksi.
Ruudussa Roope jostain syystä ei nyt ymmärrä että ideana on juosta vain suoraan siihen suuntaan jonka osoitan, ja ruutu löytyy sieltä. Keksin kuitenkin nerokkaan keinon treenata tätä; apuohjaaja ruudun taakse ja huutamaan koiraa heti kun lähetän sen merkiltä. Toivon mukaan tämä toimii, muita nerokkaita ideoita en nimittäin ole sitten keksinytkään. Ohjatussa on ongelmana edelleen kapuloiden arpominen ja keskimmäisen hamuaminen. Taisiis namipurkeilla teen edelleen ja yhdessä välissä se auttoikin ja kaikki meni hyvin, mutta nyt ei sitten taas. Suunnittelin jo jotain kompostiverkkoviritelmiä estämään väärälle kupille menon, kunhan Roope valitsis ees oikean suunnan..

Postauksen otsikko juontaa juurensa (nyt jo ihan hauskasta) pienestä probleemasta sm-ilmottautumisten yhteydessä. Aloin rustaamaan ilmolomaketta viimeisen ilmopäivän iltana ja rotu-pudotusvalikkoon päästessäni huomasin että eipäs sieltä hirvikoiraa löydykään :)) Loppujenlopuksi päädyin valitsemaan väärän rodun, ja ensimmäinen H:lla alkava rotu sattui olemaan hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen. Kaunis kippurahäntäinen yksilö tosiaan.

Blogi on saanut myös uutta ulkoasua kun Saara teki vähän päivitystä, kiitos siitä!
Nyt sitten vaan treenaillaan kovasti kolmen viikon päässä siintävään koitokseen, viikonloppuna treeniseuraksi meille saapuvat Sara ja Hukka, hauskaa tulee siis todennäköisesti olemaan.

Kissanpäivät

Seuraavaksi luvassa blogin ensimmäinen kissapäivitys!
Aamuisin kun saavumme Roopen kanssa hoitamaan näitä kahta hurjaa kissapetoa, toinen niistä on ottanut asiakseen seurata mua jokapaikkaan asunnossa. Se on aika hellyyttävää, vaikka todennäköisesti se ajattelee mut vain palvelusväeksi jolta saa rapsutuksia 24/7. Rapsutan sitä aina kun se haluaa, se vain on niin söpö että sorrun joka kerta :(
Tässä siis mun ja Sylvin yhteiset aamutoimet (ja tekemisistä päätellen olen oikeasti talon palvelusväki :D) kuvin!

Ensimmäisenä siistimme pyykkinarulle kuivamaan jätetyt pyykit kaappien sisuksiin kauniisti viikattuina. Tästä pienestä ystävästä ei hirveästi ollut viikkaamisessa apua, mutta se olis mielellään livahtanut vaatteitten mukana tutkimaan kaapin sisältöä.

Pyykeistä päästyämme keittiössä odotti tiskivuori ja ruuanlaitto (sekä kaksi- että nelijalkaisille asujille). Tiskiapuri komensi tasaisin väliajoin (kuten kuvasta huomaa); "tiskaa nopeempaa!" Kotitöiden hoito on oikeastaan aika mukavaa kun ei ole kiire mihinkään. Musiikkia ja yhtä hyvä kotiapulainen kun mulla niin tiskaaminenkin on kivaa! 

Tämänpäiväiset hommat hoidettuamme majoittauduimme partsille hyvän lehden kera. Aurinko ei enää paistanut meidän kohdille, mutta lasitus parvekkeella onneksi pelastaa aika paljon lämmöstä.

Aina välillä piti kellistellä pitkin pituuttaan jos joku vaikka vähän rapsuttais. Ei ole vaikeeta arvata kuka rapsutti, ja jokaisella kerralla. Ehkä vähän myös lässytin samalla. 

Meillä on aika lämmin

Ollaan pari kertaa treenattu uudessa porukassa Miran ja auspai Vukin, Marjon ja beecee Hypnon + Eosin, sekä Ainon ja porkkis ja Sumun + lappari Joikun kanssa. Roopelle tekee hyvää treenailla eri porukoissa, varsinkin lähestyviä SM-tokoja ajatellen. Sinnekin pitäisi vissiin ilmottautua, kuukausi aikaa treenatakkin enää. Apua!

Noiden möllitokojen jälkeen ollaan keskitytty paljon häiriöön; merkkitreeneihin useammalla merkillä, häiriömerkkeihin matkalla ruutuun ja ohjattuun jne. Toivon todella että noista on hyötyä kokeita ajatellen, vaikka uskon kyllä että esimerkiksi Pieksämäellä ei varmasti ole kehässä mitään ylimääräistä tai sääntöjen vastaista.
Noin ylipäänsä Roope ei tee virheitä liikkeissä enää juuri lainkaan, ennemminkin jaksamisessa ja vireessä on taas treenaamista. Sama vanha vaiva taas, tosin ei onneksi läheskään yhtä pahana kuin joskus aikaisemmin. Liikkurin kanssa täytyy treenata, sen huomasin epiksissä. Roope selkeästi yhdistää liikkurin tylsyyteen, ja keksisin mielelläni useampiakin keinoja poistaa tuota mielleyhtymää. En tiedä pitäisikö liikkurin innostaa tuota välillä vai mikä olisi fiksua. Vai palkkaanko sitä vaan korvien nostamisesta ja pienestäkin iloisuudesta liikkurin kanssa treenatessa. Jälkimmäistä tietysti aina, mutta olisi kiva keksiä jotain lisäksikin.

Suomenmestaruudet tosiaan lähestyvät, ja meidän tiimille niissä riittää jännitettävää. Ei tuloksen puolesta niinkään, vaan sään, liikejärjestyksen, paikkamakuupartnereiden ja muiden yhtä typerien jännityksenaiheiden vuoksi. Ollapa koira joka ei välitä säästä, liikejärjestyksestä tai paikkaamakuukumppaneista. Mutta on vain mentävä sillä mikä on annettu. Niinkun Millan sanoo; et välttämättä saa koiraa jonka haluat, mutta saat sen jonka tarvitset.

Tää treenaaminen ei lopu koskaan

Kun se halusi hakea vasemman

Roope pääsi keskiviikkona möllitokoihin. Koe meni oikeastaan aikalailla niinkuin olin pelännytkin; ruutu ja ohjattu ei ihan toimineet.
Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis, mutta olisin toivonut tuomarilta, liikkurilta ja muutenkin järjestäjiltä enemmän paneutumista sääntöihin, ainakin EVL:n kohdalla. Ensinnäkin ruudun merkki oli ensimmäisellä koiralla hyvin pieni, ja korkeus todellakin alle vaadittavan 15cm. Sanoimme tästä ja tilalle tuli melko pieni, mutta ainakin tarpeeksi korkea merkki. Toisekseen matka merkille oli _vähintään_ 15 metriä(uskoisin että lähemmäs 20), sallitun 10m sijaan. Aika monella koiralla jäi merkki löytymättä, empä ollut itsekään ajatellut että tarvisi treenata tuollaisilla matkoilla. Roope sitten pysähtyi siinä 10m kieppeillä ja katsoi että no mitäs nyt? Ruutuunkaan ei halunnut mennä vaan juoksenteli iloisesti luoksaritötsille.

En haluaisi kuulostaa valittajalta jonka koiraa ei vain ole treenattu tarpeeksi (eikä varmaan olekaan, ainakaan 20m matkoilla merkille), mutta jotenkin olettaisin että MÖLLItokoissa voitaisiin tehdä asiat koirille helpommiksi, ei mahdollisimman vaikeiksi. Aloin myöskin miettimään, onko ruutukartioiden jättäminen ruutuun sallittua ohjatun aikana? Nimenomaan siis niin että ohjattu on ruutuun päin, ja koira joutuu vielä noutamaan ruudun puoleisen kapulan. Muistelisin että ei. Roope ei ruudun takia ohjattua nollannut, sitä ei vaan taas kiinnostanut kuunnella mitä sille sanoin, mutta toisella koiralla ruutu ois voinut haitata.

Kaiken valituksen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että huomasin Roopessa myös edistystä. Ohjatulla se sentään pysähtyi merkille, vaikka muuten liike menikin pyllylleen. Idarissa se istui, siis ISTUI nopeasti ja varmasti, ja tottahan toki riensin sen palkkaamaan (minusta oli myös hassua että tämän takia saatiin ko. liikkeestä arvosanaksi nolla, ne kuitenkin olivat epikset..), ja idari meni muutenkin mallikkaasti. Tunnarista olen myös iloinen, se ei näköjään olekaan unohtanut sitä totaalisesti.

Yhteenvetona, kuten otsikossa jo sen sanoinkin, treenaminen ei taida loppua koskaan. Ilmeisesti meidän täytyy treenata myös sellaista mitä koesäännöissä ei sanota, että voisin saada koiralle onnistumisia edes epävirallisissa kokeissa.