2700km:n jälkeen on ihana vaan päästä omaan sänkyyn nukkumaan

Paluumatkalla Rovaniemen hujakoilla auringonnousu näytti tältä,
eikä kuva oikein edes tee oikeutta sille

Me vietettiin joulu Lapissa mun mummolassa, matkaa Lahti-Kaamanen välille tuli semmoiset 2700km ja välillä pelättiin että autokin jättää välille. Nyt kuitenkin onnellisesti kotona ja tänään käytiin vähän treenaamassakin vaikka hirvikoiran varpaat meinasi jäätyä -15C:ssa. Lapissa oli parhaimmillaan -28C mutta eihän Roope malttanut tulla sisälle kun pihalla oli jyrsittävänä poroa päästä hännänpäähän asti. Siellä sen varpaita vasta kylmäsikin.. :P onnekseen se sai melkoisen kassillisen samaa kamaa myös kotiLahteen ja parvekkeella on vähän lämpösempi jyrsiäkin.

Menomatkalla pysähdyttiin Rovaniemelle treenaamaan Saran ja Hukan kanssa, tai ennemmin minä treenasin liikkeenohjausta Ruotsiksi. Olisi ehkä pitänyt panostaa lukion ruotsin kuunteluihin hieman enemmän. Koen kuitenkin suoriutuneeni vähintäänkin kohtuullisesti tästä vaativasta urakasta!
Tässä muutama kuva taannoisista hallitreeneistä ja sitten tietysti Lapin matkastakin.

Joulukoira Roope toivottaa hyvät myöhästyneet Joulut
kaikille lukijoille!

Heppailua paluumatkalla mun
lempparihepolla :)

Tulevan vuoden suunnitelmia

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua, pääasiassa ollaan treenattu huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja vähän jopa yritetty saada treeneihin jotain suunnitelmallisuuta. Minulla olisi suunnitelmissa ja toiveena tulevana vuonna käydä kokeessa Ruotsissa ja Norjassa ja saada Roope valioitumaan sieltä. Maaliskuussa olisi koe Piteåssa ja vahva aikomus olisi lähteä sinne jos vain kyyti Rovaniemi-Piteå välille onnistuu.

Jokunen viikko sitten käytiin taas hallilla treenailemassa ja sain huomata että Roopen häiriövarmuudessa on vielä hieman parannettavaa.. Seurautin Roopea ja treenikaveri yritti (eikä vaan yrittänyt vaan onnistui täydellisesti) saada Roopea kutsuttua luokseen lässyttämällä vieressä. Roope oli oikein halukas jättämään seuraamisen ja tarkistamaan mitä viereisellä kaverilla olisi tarjota :D noh, jatkamme treeniä. Muuten kaikki suhuikin oikein kivasti, liikkurointia vain tarvitsee paljon lisää että siitä tulisi rutiinia eikä Roope kiinnittäis siihen enää huomiota.
Roope ei jostain syystä hakeudu kunnolla ruutuun nykyään, treenikaveri huomasi että se on ilmeisimmin tarkka siitä että mun suuntakäsi osoittaa just oikeaan suuntaan. Ohjatussahan näytän vähän viistoon haettavan kapulan suuntaan ja ruudussa oon pyrkinyt näyttämään suoraan ruutuun, mutta ilmeisesti ruudussakin näytän hieman viistoon ja Roope lähtee merkiltä niinkuin menisi kapuloille. Että tätä treenattavaa kyllä löytyy.

Yllä muutama kuva Lapakiston "vaellukselta" Anskun ja koirien kanssa, harhailtiin pari tuntia pitkin metsiä ja laavu jäi lopulta löytymättä joten istuttiin mättäälle syömään eväät ja juomaan kahvit :) koirat ainakin arvosti. Kuvat on ottanut Annika Wallenius.

Tykkään syödä niin että halkeen t.Roope

Roope testailee koehallia Chila-auspain kanssa :)

Syksyn sateiden myötä treenikerratkin on vähentyneet, mutta aion silti uhkarohkeasti pyrkiä marraskuun lopun hallikokeeseen tänne Lahteen. Se vähä mitä ollaan treenailtu on kuitenkin mennyt enimmäkseen hyvin ja voisin olettaa Roopen jopa vähän yrittävän tehdä mulle mieliksi. Ainakin jos se saa vohvelia ja nakkimakkaraa.

Olen tehnyt sellaisen havainnon liittyen ohjattuun, että Roope ei oikein havaitse kapuloita. Siis sen on tosi vaikea nähdä niitä vaikka se juoksisi oikeaan suuntaan. Vaaleanruskeanharmaa(likainen) kapula + hiekkapohja on lähes mahdoton yhdistelmä. Roope menee niin paineisiin jos se ei parilla kerralla löydä etsimäänsä että oon päättänyt olla kiusaamatta sitä tuollaisella tehtävällä. Ja siis sellaisen puhtaan kapulan se yleensä havaitsee kyllä mutten viitsi ihan hirveän usein ostaa kalliita kapuloita uusiksi.. Ollaan sitten tehty nurtsilla ja asfaltilla, mutta ehkä voisiv ähän tuunata noita kapuloitakin, esim valkoisiksi.

Tein myös sellaisen huomion koskien Roopen painoa, että tuossa blogisivun yläkuvassa se on ehkä sellaisen 23kg paikkeilla, ja muutama päivä sitten vaa'assa oli lukemat 26,3kg.... Aloitimme näinollen pyöräilylenkit pitkästä aikaa, jos sen kilon nyt vaikka saisi pois. Normaalipainossahan tuo vielä on, mutta ei läheskään niin fitissä kuin muutama vuosi sitten.

Tänä yönä tahdot jalokivimereen pää edellä sukeltaa

Roope ja Kerttu päiväkävelyllä

Meillä on ollut melko erilainen viikko, kun tiistaina pidettiin kokeenomaiset tokotreenit porukalla, ja keskiviikkona kävi kouluttaja vähän antamassa vinkkejä jatkoa ajatellen. Koetreenit meni Roopen (ja muidenkin) osalta todella kivasti, varsinkin paikallaolot oli ihan superhienot.

Koetreeneissä tehtiin kaikki liikkeet ja kahdessa osassa, palkkasin todella paljon vaikka Roopen puolesta ei välttämättä olis tarvinnutkaan. Ohjatussa suunnat ja kapulan bongaaminen olivat hieman hukassa ja pinkit ruutukartiot ei Roopen katseeseen osuneet (ensin se tosin taisi juosta ihan väärään suuntaankin kuin mitä näytin). Että nämä kaksi ovat näköjään edelleenkin ne murheenkryynit, vaikka treenattu on ja paljon. Zetassa istuminen ei heti onnistunut, mutta siihen ei oikeastaan edes jaksa enää kuluttaa energiaa.

Meitä kävi kouluttamassa Jarmo Järvinen, ja Roopen kanssa saatiin kotiläksyksi rikkoa kaavaa ja vaatia koiralta keskittymistä. Kaavan rikkominen ja vaihtelevat treenit tekevät Roopelle varmasti hyvää, aika paljon me ollaan treenattu kaavamaisesti ja tylsästi. Vaatimisella lähinnä tarkoitettiin haahuilun kieltämistä ja skarppina olemisesta palkkaamista. Tavoite tietysti olisi täydellisen keskittynyt ja motivoitunut koesuoritus, mutten tiedä onko se Roopen kanssa mahdollista. Hauskuus alkaa tässä vaiheessa olemaan minulle tärkeimpiä prioriteetteja Roopen kanssa tokoilussa. Ennen siltä piti myös vaatia enemmän koska muuten se ei olisi saanut ainoatakaan ykköstulosta mistään luokasta, mutta nyt ne ykköset ovat extrakiva sen hauskuuden lisäksi.

Nyt on jo pimeää , huomenna vaihtuu elokuuksi

Eveliinan ja Elli-sakemannin kanssa lenkillä, koirilla oli kivaa :D

Meidän Thaimaanmatka on nyt ohitse ja paluu arkeen on tapahtunut. Reissussa oli ihanaa, mutta 24h Malaysian Airlanesin kyydissä hieman hirvitti. Etenkin kun meidän piti alunperin matkustaa sillä 17. päivän lennolla joka päättyi ei-niin-kauniisti. Olin hieman järkyttynyt kun kuultiin mitä oli käynyt.

Mutta ei siitä sen enempää, kotiin päästiin turvallisesti ja Roopen kanssa on treenailtukin. Siihen elokuun kokeeseen johon suunnittelin että mentäis, ei menty. Roope ei ollut valmis, koska se yhtäkkiä päätti ettei osaa mitään ja lähti kentältä karkuun ymsyms mukavaa. Nyt tämä on onneksi korjaantunut (en varmaan koskaan pääse tuon koiran sielunmaailmaan sisälle) ja haaveilemme loka-/marraskuun hallikokeesta täällä Lahdessa. Riippuen siitä, milloin halliin pääsee treenaamaan (ja samalla katsomaan mitä Roope siitä tykkää), ilmoittaudun jompaankumpaan.

Roope matkalla Suomenlinnaan retkeilemään :)

Kerttu haluaa vähän hoitaa 

Treenit on siis noin muuten menneet ihan mukavasti, tuntuu että Roope on aika varma nyt kaikista

liikkeistä. Oon tehnyt nyt jonkinverran sellaista, että vaihtoehtoina on ruutuun meno ja kapulan nouto, ja sanon jommankumman vihjesanan ja lähetän sen mukaan tekemään jommankumman toiminnon. Aluksi tämä tuotti Roopelle suuria vaikeuksia, mutta nyt näyttäisi että se on sisäistänyt kuuntelemisen jalon taidon. Kokeessahan ruutu ja ohjattu eivät onneksi koskaan ole samaan aikaan näkyvissä, mutta kyllä tuo hyvästä kuuntele-keskity-treenistä silti menee. 

Roopesta ei oikein ole tullut otettua kuvia viimeaikoina, mutta tässä niitä vähäisiä mitä on. Kertusta senverran, että marraskuussa varmaankin mennään Kertun kanssa tutustumaan näyttelyhommiin Helsinkiin Cat Galaan, ja tammikuussa sitten ihan näytille Lahden näyttelyyn. Jänskää!

Ei haittaa vaikka on kylmä, mulla on lento Thaimaahan

Upea muokkaukseni Roopesta metsälenkillä
ja Kertusta kärpäsenpyydystyspuuhissa

Käytiin tänään treenailemassa jälleen porukalla, ja ai vitsit että oli kylmä! Kävellessä ja liikkuessa sitä ei huomaa mutta kun tekee 10 minsaa paikallaoloja niin alkaa pikkuhiljaa tuntua. Pelkällä takilla (+t-paidalla sen alla) olin ehkä myös hieman alipukeutunut, mutta silti odotan niiiin innolla kahden viikon päästä starttaavaa parin viikon lämmintä Thaimaanlomaa (ja lomaa koirista ja kissoista, ah!)

Roope oli tänään aika taitava kun tehtiin ohjattua, seuraamista + jääviä ja paikkiksia. Ohjatussa meni joka kerta merkille eikä välittänyt missään vaiheessa häiriömerkeistä, ja molemmilla lähetyksillä eri suuntiin lähti oikeaan suuntaan ja jopa haki kapulan eikä mennyt sinne häiriömerkille palloilemaan. Jes!
Seuraaminen oli yllättäen tänään oikein nättiä, jopa vasempaan käännökset onnistuivat hyvin ja muutenkin Roope oli iloinen. Sateen puuttumisella saattoi olla osuutta asiaan. Jäävissä käskytin kaikki asennot pariin kertaan ja istumisia vielä muutama extra, eikä niissäkään ollut valittamista, ne oli jopa aika nopeita.

Paikallaoloihin olen erityisen tyytyväinen sillä Roope teki ne kahden ihanan tyttökoiran välissä joista toisella oli juoksut lopuillaan. Makaaminen kesti ehkä 4-5 minuuttia yhteensä, olin näkyvillä kun sopivaa piiloa ei ollut ja kävin palkkaamassa kun Roope piti kontaktia vaikka vierustovereita käytiin palkkaamassa ja kävivät Roopea jonkun kerran nuuhkaisemassakin. Istuminen oli ehkä kokonaisuudessaan jonkun reilun minuutin ja siitä palkkasin herkku-kuivatettusuoli-taijoku-loppupalkalla ja Roopehan oli tästä oikein mielissään.

Loppukevennykseksi ja edelliseen postaukseen viitaten vielä todiste(jotkut saattavat tämän muistaakin) siitä, että Roope ei onneksi ehkä olekaan se kaikista pahin ruoka-addikti:
https://www.youtube.com/watch?v=3JxtvW_x1p0

Roope on semmoinen ruokakoira

Viikko sitten treenailtiin taas porukassa ja Roopesta on jopa kuvamateriaalia tältä kerralta. Päätin tehdä muutaman liikkeen palkatta (seuraamista ja metallinouto) joitten jälkeen ruutu ja siitä palkka. Yllättäen Roopen kanssa kaikki ei mene niinkuin Stömsössä.

Seuraaminen on aina ollut Roopella hyvää ja siihen ei ole hirveästi tarvinut puuttua, mutta viimeaikoina Roope on alkanut kävelemään vinossa; ei todellakaan poikittamaan, vaan niin että se jätättää ehkä viisi senttiä ja takapää on kääntynyt poispäin minusta. Sitten kun teen jonkun jutun (esim kävelen lätäkköä kohti) josta Roope ei tykkää, se juoksee pois. Kun kiellän sitä pelleilemästä, siitä tulee dramaqueen ja se juoksee pois. Joudun siis kehumaan ja palkkaamaan sitä niinkun jotain pentua jolla on juuri ja juuri alkeet hallussa...
Metallinoudossa ei mitään ihmeellistä, Roopen pitäisi vain katsoa tarkemmin mihin se kapula lentää kun muuten se parka ei heti löydä kapulaa jos pohja on samansävyinen, esim hiekkaa.
No sitten se ruutu. Edelleen välillä Roope ei mene merkille, vaan näyttää siltä kuin olisi menossa sinne, mutta meneekin pari metriä siitä huti ruutua kohta ja pysähtyy. Siis mitä? No, uudestaan vaan ja sittenhän se kyllä onnistuu mutta kun siellä kokeessa ei ole kuin se yksi mahdollisuus. Ruutuunmeno itsessään on hieno ja joskus Roope jopa menee senverran taakse että se ei tule ulos maahanmeno-käskyllä.

Anna jo sitä ruokaa anna jo!

Paikallaoloja ollaan treenattu aika paljon nyt, ja hyvin se on onneksi sujuukin. Jos seurana on joku ihana tyttökoira(kerran tehtiin jopa juoksunarttuhäiriössä), Roopen keskittyminen menaa herpaantua mutta muistaa kyllä lopulta mitä piti tehdä ja pysyy paikoillaan. Me mennään elokuussa ainakin kokeeseen ja riippuen miten siellä menee, pohditaan jatkoa. Eihän Roope mikä nuori koira enää ole joten voi olla että sen koeura ei kestä enää hirveän pitkälle, mutta elokuussa ollaan sitten jo viisaampia.

Tuolla on pakko olla lisää ruokaa!

Ps. Oon tehnyt kesätöinä lehdenjakoa yöllä, ja nähnyt elämäni ensimmäisen siilen ja MÄYRÄN! Aika hurjaa mihin kaikkeen yöllä voikaan törmätä. Niin ja pääsen joka yö Venetsiaan, sekin on mukavaa. 

Jee taas ruokaa!!

Ai minne ai tonne ruudun keskelle? Eei en haluu et jättäny sinne ruokaa