ELIT2 253p. tää on niin mun tuuria

Roope sai jopa tällaisen muistoksi, mutta se ykkönen olisi kyllä
lämmittänyt enemmän mieltä :P

Piteån koe on nyt takanapäin ja ulkokoe koitui meidän kohtaloksi. Roope on melkoinen diiva eikä suostu mm.seuraamaan tai tekemään oikein mitään muutakaan jos maa on märkä/ taivaalta tippuu vettä. Kokeen nurmikenttä oli ihan litsunlätsyn märkää ja seuraamisesta + zetasta ei tullut yhtään mitään jotenka valionarvo jäi kolmesta pisteestä kiinni. Noin muuten olen Roopen tekemiseen todella tyytyväinen, jos olosuhteet olisi olleet hirvikoiralle sopivat, se olis saanut kirkkaan ykkösen.

Video kokeesta, kuvaajana toimi Saara;
https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=Kjqt9Py333g

Sittande i grupp 10
Platsliggande 10

Fritt följ 6,5 Roope yritti lähteä karkuun ensimetreillä jonka jälkeen suostui hyvin nihkeästi suorittamaan kaavion loppuun (hyyyvin hitailla perusasennoilla)
Zeta 5 Nollan olis ansainnut, ei istunu eikä mennyt maahan. Seisomiseen tarvi kaksi käskyä + yhden ylimääräinen seuraamiskäskyn jouduin antamaan
Inkallning med ställ och lägg 8,5 Hidas ensimmäinen maahanmeno, muutoin aika hieno
Sändande med lägg och inkall (Rutan) 7 Lönkytteli merkille ja kaksoiskäsky maahanmenoon koska HYI MÄRKÄÄ
Apportering med dirigering 9 Ravaili taas merkille (pääasia että löysi ekalla kerralla sekä ruudussa että tässä!) mutta muuten tosi taitavasti haettu oikeenpuolimmainen vaikka ruutukin oli houkuttimena samassa suunnassa
Apportering metall och hopp över 8,5 Ruotsinmallin metsku näemmä hieman ihmetytti kun ei heti voinut nostaa kapulaa
Vittringsprov och apport 6 Joku oli levitellyt tunnarien ympärille nappuloita ja Roopehan jäi syömään niitä kun on niin opetettu tunnarilla tekemään ja annoin kaksoiskäskyn kun tuntui kestävän ikuisuuden
Fjärrdirigering 9 Roopen bravuuri, ensimmäinen istuminen oli vajaa mutta muuten aina niin hienot vaihdot :)

Koiria oli EVL:ssa neljä joista Roopen sijoitus oli 2/4. Nuo seuraamiset tottakai jäi harmittamaan ihan hirveästi mutta turha sitä on enää itkeä. Roope ei ole koskaan sietänyt vettä eikä tule sitä koskaan sietämään (varsinkaan kokeessa matalammassa vireessä), toivottavasti sama kenttä on toukokuun loppuun mennessä kuiva kun silloin olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan uudestaan. Eiköhän se ykkönen sieltä ennen elokuun alkua tule kun vaikeemmatkin liikkeet näyttää olevan koiran kuupassa hyvällä mallilla nyt. 

"Siis se koe on ulkona.."

Roopen mielestä yhtenä päivänä oli vähän vilponen keli

Ruotsin koe lähenee, ei tässä ole enään kuin kaks viikkoa aikaa. Todennäköisesti muutama liike hajoilee tuossa ensi viikon aikana tuntemattomasta syystä X, mutta yhtä todennäköisesti Roope ei anna sen häiritä yhtään vaan toimii juuri parhaaksi katsomallaan tavalla improvisoiden :P

Yritän saada järjestettyä mahdollisimman paljon häiriö- ja liikkurointitreeniä ennenkuin lähdetään Rovaniemelle ja olen siinä jopa onnistunutkin. Eilen treenattiin Lauran ja Jade-valkkarin(juoksuisen sellaisen) kanssa ja yksi hirvikoira (tuleva karvalakki ja -hanskat) yritti erittäin aktiivisesti päästä hengestään vikisemällä _ihan_koko_ajan. Verenpaine nousi jo asian ajattelustakin. Liikkeet sentään meni hienosti, ensimmäisen merkin vammaili taas mutta muuten ruutu, ohjattu, tunnari ja kaukot meni juuri niin kuin toivoinkin. Paikkiksessa kohti juokseva nainen oli Roopelle liikaa, mutta saadun palautteen jälkeen makasi hyvinkin kiltisti ja luulen ettei yritä samaa ihan hetkeen uusiksi.

Tänään treenattiin Anskun ja rottispentu Elvan kanssa, tai Roope lähinnä haaveili pennun kanssa seurustelusta. Elva on Roopen tuleva leikkikaveri mutta Roopehan ei sitä tiedä ja varmaan tuskailee kun ei juuri nyt heti pääse rakastamaan pikkukaveria.
Liikkurin kanssa Roope ei taaskaan mennyt ensimmäiselle merkille ja en ihan tosiaan tiedä mitä tuolle ongelmalle tekisin. Tässä vaiheessa ennen koetta tokikaan en oikein mitään, mutta noin niinkun mahdollista jatkoa ajatellen. Ohjatun nouto-osuus kuitenkin sujui mallikkaasti kuten myös tunnari ja luoksari. Paikkamakuukin oli suhteellisen hiljainen ottaen huomioon maailmanihanimman pennun läsnäolon. Roopen mielestä sillä on täysi oikeus mölistä kuin viimeistä päivää.

Tänään oli aika kylmä treenata

Täytyisi varmaan taas päivittää, tuntuu vaan että nykyään ei oikein tapahdu mitään niin mullistavaa että sitä olisi kenenkään mielenkiintoista lukea. Ollaan treenattu suhteellisen paljon kun oltaisiin lähdössä nyt sitten sinne Piteåån kokeeseen.
Vaikka Roope omasta mielestäni osaa kaikki liikkeet nyt melko hyvin niin silti se voi tehdä kokeessa mitä vain, siis ihan mitä vain. Pari päivää sitten se esimerkiksi oli tajuamatta ruutua ollenkaan, ei vaikka miten läheltä yritin näyttää ja opastaa, että jos se tuon tekee kokeessa niin turha reissu tuli. Seuraavana päivänä ei tietysti ollut mitään ongelmia. Tietysti koetta ajatellen pitäisi saada paljon enemmän häiriötreeniä ja liikkurointia mutta treeniseura on ollut hieman kiven alla, näillä eväillä kuitenkin mennään ja toivotaan parasta. Tällä viikolla täytyy laittaa ilmo menemään..

Kuva Annika Wallenius

Kertun kanssa oltiin tammikuussa Lahdessa näyttelyssä ja neiti päätti yllättää saamalla sertin, pääsemällä paneeliin (vrt.koiranäyttelyiden BIS-show) ja saamalla siellä jopa ääniä tuomareilta häviten kuitenkin voittajalle niukasti 2-4. Kilpailemassa Kertun luokassa oli muistaakseni 6 kissaa. Maaliskuussa mennään näyttelyyn vielä ainakin ja mahdollisesti myös toukokuussa Hyvinkäälle yrittämään Kertulle vielä toista sertiä.
Noin muuten kissojen elämä rullaa omalla painollaan, ovat ihan yhtä rasittavia kuin aina ennenkin :P lämpöisiä ilmoja odotellessa että pääsisi viemään noitakin ulos, nää -10-20 C pakkaset ei oikeen kisuja innosta.

Kerttu paneelissa, kuva Pauli Araneva

Pikkusia vähän väsyttää

2700km:n jälkeen on ihana vaan päästä omaan sänkyyn nukkumaan

Paluumatkalla Rovaniemen hujakoilla auringonnousu näytti tältä,
eikä kuva oikein edes tee oikeutta sille

Me vietettiin joulu Lapissa mun mummolassa, matkaa Lahti-Kaamanen välille tuli semmoiset 2700km ja välillä pelättiin että autokin jättää välille. Nyt kuitenkin onnellisesti kotona ja tänään käytiin vähän treenaamassakin vaikka hirvikoiran varpaat meinasi jäätyä -15C:ssa. Lapissa oli parhaimmillaan -28C mutta eihän Roope malttanut tulla sisälle kun pihalla oli jyrsittävänä poroa päästä hännänpäähän asti. Siellä sen varpaita vasta kylmäsikin.. :P onnekseen se sai melkoisen kassillisen samaa kamaa myös kotiLahteen ja parvekkeella on vähän lämpösempi jyrsiäkin.

Menomatkalla pysähdyttiin Rovaniemelle treenaamaan Saran ja Hukan kanssa, tai ennemmin minä treenasin liikkeenohjausta Ruotsiksi. Olisi ehkä pitänyt panostaa lukion ruotsin kuunteluihin hieman enemmän. Koen kuitenkin suoriutuneeni vähintäänkin kohtuullisesti tästä vaativasta urakasta!
Tässä muutama kuva taannoisista hallitreeneistä ja sitten tietysti Lapin matkastakin.

Joulukoira Roope toivottaa hyvät myöhästyneet Joulut
kaikille lukijoille!

Heppailua paluumatkalla mun
lempparihepolla :)

Tulevan vuoden suunnitelmia

Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua, pääasiassa ollaan treenattu huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja vähän jopa yritetty saada treeneihin jotain suunnitelmallisuuta. Minulla olisi suunnitelmissa ja toiveena tulevana vuonna käydä kokeessa Ruotsissa ja Norjassa ja saada Roope valioitumaan sieltä. Maaliskuussa olisi koe Piteåssa ja vahva aikomus olisi lähteä sinne jos vain kyyti Rovaniemi-Piteå välille onnistuu.

Jokunen viikko sitten käytiin taas hallilla treenailemassa ja sain huomata että Roopen häiriövarmuudessa on vielä hieman parannettavaa.. Seurautin Roopea ja treenikaveri yritti (eikä vaan yrittänyt vaan onnistui täydellisesti) saada Roopea kutsuttua luokseen lässyttämällä vieressä. Roope oli oikein halukas jättämään seuraamisen ja tarkistamaan mitä viereisellä kaverilla olisi tarjota :D noh, jatkamme treeniä. Muuten kaikki suhuikin oikein kivasti, liikkurointia vain tarvitsee paljon lisää että siitä tulisi rutiinia eikä Roope kiinnittäis siihen enää huomiota.
Roope ei jostain syystä hakeudu kunnolla ruutuun nykyään, treenikaveri huomasi että se on ilmeisimmin tarkka siitä että mun suuntakäsi osoittaa just oikeaan suuntaan. Ohjatussahan näytän vähän viistoon haettavan kapulan suuntaan ja ruudussa oon pyrkinyt näyttämään suoraan ruutuun, mutta ilmeisesti ruudussakin näytän hieman viistoon ja Roope lähtee merkiltä niinkuin menisi kapuloille. Että tätä treenattavaa kyllä löytyy.

Yllä muutama kuva Lapakiston "vaellukselta" Anskun ja koirien kanssa, harhailtiin pari tuntia pitkin metsiä ja laavu jäi lopulta löytymättä joten istuttiin mättäälle syömään eväät ja juomaan kahvit :) koirat ainakin arvosti. Kuvat on ottanut Annika Wallenius.

Tykkään syödä niin että halkeen t.Roope

Roope testailee koehallia Chila-auspain kanssa :)

Syksyn sateiden myötä treenikerratkin on vähentyneet, mutta aion silti uhkarohkeasti pyrkiä marraskuun lopun hallikokeeseen tänne Lahteen. Se vähä mitä ollaan treenailtu on kuitenkin mennyt enimmäkseen hyvin ja voisin olettaa Roopen jopa vähän yrittävän tehdä mulle mieliksi. Ainakin jos se saa vohvelia ja nakkimakkaraa.

Olen tehnyt sellaisen havainnon liittyen ohjattuun, että Roope ei oikein havaitse kapuloita. Siis sen on tosi vaikea nähdä niitä vaikka se juoksisi oikeaan suuntaan. Vaaleanruskeanharmaa(likainen) kapula + hiekkapohja on lähes mahdoton yhdistelmä. Roope menee niin paineisiin jos se ei parilla kerralla löydä etsimäänsä että oon päättänyt olla kiusaamatta sitä tuollaisella tehtävällä. Ja siis sellaisen puhtaan kapulan se yleensä havaitsee kyllä mutten viitsi ihan hirveän usein ostaa kalliita kapuloita uusiksi.. Ollaan sitten tehty nurtsilla ja asfaltilla, mutta ehkä voisiv ähän tuunata noita kapuloitakin, esim valkoisiksi.

Tein myös sellaisen huomion koskien Roopen painoa, että tuossa blogisivun yläkuvassa se on ehkä sellaisen 23kg paikkeilla, ja muutama päivä sitten vaa'assa oli lukemat 26,3kg.... Aloitimme näinollen pyöräilylenkit pitkästä aikaa, jos sen kilon nyt vaikka saisi pois. Normaalipainossahan tuo vielä on, mutta ei läheskään niin fitissä kuin muutama vuosi sitten.

Tänä yönä tahdot jalokivimereen pää edellä sukeltaa

Roope ja Kerttu päiväkävelyllä

Meillä on ollut melko erilainen viikko, kun tiistaina pidettiin kokeenomaiset tokotreenit porukalla, ja keskiviikkona kävi kouluttaja vähän antamassa vinkkejä jatkoa ajatellen. Koetreenit meni Roopen (ja muidenkin) osalta todella kivasti, varsinkin paikallaolot oli ihan superhienot.

Koetreeneissä tehtiin kaikki liikkeet ja kahdessa osassa, palkkasin todella paljon vaikka Roopen puolesta ei välttämättä olis tarvinnutkaan. Ohjatussa suunnat ja kapulan bongaaminen olivat hieman hukassa ja pinkit ruutukartiot ei Roopen katseeseen osuneet (ensin se tosin taisi juosta ihan väärään suuntaankin kuin mitä näytin). Että nämä kaksi ovat näköjään edelleenkin ne murheenkryynit, vaikka treenattu on ja paljon. Zetassa istuminen ei heti onnistunut, mutta siihen ei oikeastaan edes jaksa enää kuluttaa energiaa.

Meitä kävi kouluttamassa Jarmo Järvinen, ja Roopen kanssa saatiin kotiläksyksi rikkoa kaavaa ja vaatia koiralta keskittymistä. Kaavan rikkominen ja vaihtelevat treenit tekevät Roopelle varmasti hyvää, aika paljon me ollaan treenattu kaavamaisesti ja tylsästi. Vaatimisella lähinnä tarkoitettiin haahuilun kieltämistä ja skarppina olemisesta palkkaamista. Tavoite tietysti olisi täydellisen keskittynyt ja motivoitunut koesuoritus, mutten tiedä onko se Roopen kanssa mahdollista. Hauskuus alkaa tässä vaiheessa olemaan minulle tärkeimpiä prioriteetteja Roopen kanssa tokoilussa. Ennen siltä piti myös vaatia enemmän koska muuten se ei olisi saanut ainoatakaan ykköstulosta mistään luokasta, mutta nyt ne ykköset ovat extrakiva sen hauskuuden lisäksi.