Sitä sun tätä

Viimepäivinä ollaan otettu vähän sitä sun tätä, lähinnä kaukoihin treenattu matkaa. Huomasin myös että tunnaria on sitten näemmä tehtävä jokapäivä, kahteen päivään ei tehty ja kun sitten tehtiin niin väärähän sieltä palautui... Tosin onneksi toi sitten myös kolme oikeaa. Alan tekemään tästälähin niin että naksautan samantein kun Roope ottaa oikean suuhunsa enkä odota että lähtee palauttamaan, josko tämäkin auttas tajuamaan että se on tosiaan juuri se äiskän hajunen joka sieltä tuodaan.

Kaukoissa kaikki vaihdot menee jo jostain 8 metristä olisko (10 askelta, en tiiä paljon se on metreissä..), eli nämä nyt ainakin luulis olevan okei kokeeseen mennessä. Ruutua ei muistaakseni olla otettu keskiviikon jälkeen joten tänään olis varmaan sitten sen vuoro. Kuten myös paikkista pitää muistaa tänään ottaa, on jääny luvattoman vähälle kuten tuossa harjotuskokeessa lonkallemenosta huomasi.
Luoksari on oikein kiva jo, pysähtyy ja menee maahan hyvin ja tulee kaikki osuudet laukalla ja vieläpä innoissaan :) Noudot ihan okei, edelleen tuo ravailee tasamaanoudoissa(kuten aina ennenkin), en vaan saa sitä laukkaamaan ja tiiän että tuossa seuraavassa kokeessa metskusta menee ainakin se puol pistettä ravailusta. Jäävät on ihan jees, muistaa kaikki vaikkei vähään aikaan olla otettukaan muutaku istumista. Maahanmenoonkin on tullu nopeutta (harmi vaan että sitä tarvitaan vasta evl:issä :D).

Mutta tällasta siis meillä tällähetkellä, tekis vaan sielä kokeessa kaiken samanlailla (tai ne pikkuvirheet kuten lonkallemeno mielellään pois...) ku tuossa harkkakokeessakin niin ei olis huolenhäivää ykkösestä. Mutta muutaman viikon päästähän sen näkee...

KenraaliVOIt ja hakuilua

Meillä oli tänään vähän hopihopi päivä. Ensinnä kiiruhdin kaupungista kotiin, sitte Saran ja Matleenan kans kentälle pitämään noi kenraali VOIt ja sitte HOPULLA hakutreeneihin (taisiis Kirsille jonka kyydillä päästiin treenaamaan) ja sitten takasin kaupunkiin (bussistakin meinasin myöhästyä).

Kyllä se osaa haukkua ;) Suurriistaa..

Ensinnä ne tokoilut vaikkapa. Tehtiin siis kokonainen VOIkoe pienillä muutoksilla. Niihin kuului mm. paikkiksen puolivälissä lonkallemenosta kieltäminen, kaukojen kahden metrin matka ja metskun tekeminen ruudun vieressä. Muuten okei mutta "hae" niin koira menee ruutuun :)) Toisella heitolla haki sitten ihan suorilteen mitä pitikin.
Seuraaminenkin tehtiin itseasiassa lyhyessä hihnassa perseilyn minimoimiseksi ja ihan kivalta se kyllä tuntui, tälläkertaa myös ohjaajanäkökulmasta. Liikkeestä istuminen no problem kuten myös luoksari jossa KAIKKI osiot laukalla jee! Ruutu kiva muuten mutta en tajunnu että se pitää käskeä maahan oma-aloitteisesti joten koira seisoskeli sielä sitten hetken :D ja seuraamaantulossa juoksi väärälle puolelle mutta otin sitte pari ruutua lisää joissa tämäkin osio okei. Ja "PAIKKA" täytyy huutaa heti kun toi on sisällä, muuten menee yli.
Hyppynouto okei ei ongelmia, metsku jees ruutuhömpän jälkeen :D Onneks tollasta ei kokeessa tule vastaan. Tunnari aivan superi muuten mutta pysähty palautuksessa joten jouduin kehasemaan kerran ja palautti vierelle asti. Kaukot hienot mutta s-m matka täytyy saaha vielä täysmittaseksi.
Olihan tossa kaikkea pientä virhettä, kyllä, mutta ois tolla ykkösen saanu ja keposesti.

Sitten hakuilu. Roopelle otettiin yks maalimies ja sitten haukutusharjotuksia (kuten kuvasta näkyy). Joku oli pikkasen innoissaan, oikeen veti hakualueelle (toi ei oikeesti koskaan vedä) mutta kun piti hakea niin lähti ensin ihan väärään suuntaan josta tuli kyllä luokse heti ku pyysin (tälläkertaa heti eikä kohta..). Toinen lähetys sitten joka olikin oikein hieno ja ukko löyty viidestäkympistä :) Lopuksi vielä haukutusharjotuksia ja hyvinhän tuo haukkuu, treeniä tarvitaan siihen ettei koira hiljene ku ilmaannun paikalle.
Kuvan on ottanu Saara.

Suosittelen hirvikoiria koko sydämmestäni hakukoiriksi, ne tulee luokse heti ku kutsu käy :D

Oltiin keskiviikkona piiiitkästä aikaa hakuilemassa, paikalle saapuivat myös Sara, Kirsi ja Krista koirineen. Saaralla ei perskule ollu kameraa mukana joten tähänkään tekstiin ei tule sitten kuvitusta...Viime treeneissä (vissiin kaks vai kolme viikkoa sitte) päätettiin että tällä kertaa otetaan Roopelle kolme molaria ja niinhän sitten tehtiin. Kaikki ukot oli jossain 50 metrissä (vissiin, minä en niitä metsään käskeny vaan Kirsi :D).

Eka pisto oli hyvä, Roope lähti oikein innoissaan ukolle. Toinen samaten jees, ihan hyvää vauhtia eteni. Mutta kolmas, hehhee nyt kuulette mistä otsikko juontaa juurensa :D Lähti ihan hyvin etenemään mutta kappas hajut vei poikaa ja päätti mennä sitten kuselle muutaman kymmenen metrin päähän. Huutelin, ei mitään reaktiota koirassa, sitten se kävi vielä paskalla ja uuestaan kusella ja kun huusin pää punasena niin päätti tulla luokse vihdoin ja viimein :)) Uus lähetys ja sitten molari kyllä löyty hienosti, mutta ei jatkossa tuommosia kierroksia enää kiitos.
Lopuksi otettiin vielä muutama haukutusharjotus niin että ukko meni muutaman metrin päähän kyykkyyn, lähetin koiran ja ukko sanoo "hau"-käskyn ja Roopehan haukkuu :D Haukkumisen se ainakin osaa kunnolla, jee :D

Paying for the things I´ve never done

Jaahas sitä on tullu treenattua muttei kirjotettua. Ehkä tungen tähän vaan pääkohdat viimeaikojen treeneistä niin tän jaksaa joku lukeakki.

Oltiin viikko sitte Repen kans hoitamassa Caratervua ja Carahan oli oma vanha ihana itsensä kuten aina ennenkin <3 Treenailin molempia ja agilittämässäkin käytiin, ihme ja kumma Roope jopa muisti mikä on jutun juju! Tehtiin keppejä ja sitten pientä hyppy hyppy puomi hyppy KIERRÄ hyppy pätkää :D tuo KIERRÄ ei meinannu heti onnistua mutta kyllä sekin sitte. Niiiin ihanaa ku tuo ei enää painata tuhatta ja sataa karkuun ku pääsee agikentällä irti.

Sitten vähän togoiluista. Urpon kanssa en oo viittiny tehä juuri mitään, se on niin herkkä ja heti ku mua vähänkin ottaa päähän sen lahnailu (vaikken sitä millään tavalla ulkoisesti näytäkään) niin se tajuaa asian ja lahnaiele enemmän ja siinä se sitten onki. Huoh en ikinä enää halua noin pehmeää ja herkkää koiraa. Roopen VOIkoekin lähestyy uhkaavasti (ellen oo muistanu mainita niin ilmotin ton siis syyskuulle kokeeeseeeen apua!) miutta onneks myös liikkeet sujuu.
Kaukoissa parista metristä voi tehä kaikkia vaihtoja vihdoinkin, tätä oon oottanu. Vielä se s-m siihen kymmeneen metriin niin voíla!
Oikeestaan ainoat liikkeet joista oon vähän huolissaan on yllätys yllätys ruutu ja tunnari. Tunnarin toi oli alkuviikosta unohtanu tyystin, taisiis se oli unohtanu että siellä haistellaan. No, nyt se vihdoin sujuu ihan ookoosti, tänään ohjatuissa treeneissä eka liikkuroitu oli tosi hyvä mutta toisella (liikkuri laitto oman viereen vieläpä namin!!) toistolla meni ja haisteli ja haisteli ja haisteli ja haisteli, lämi väärää, haisteli, söi oikean vieressä olleen namin, ei ottanu mitään ja oli palaamassa mun luo ilman mitään. Uus "oma" ja sitten palautui oikea tikku. Mikä hime aivopieru tuoki oli... Me ollaan kyllä treenattu puolet pienemmillä kapuloitten välimatkoilla että niitä pitää vissiin sitte isontaa.
Sitten tuo ihQQQ ruutu.. Tässä yks päivä oltiin Saran + Hukkasen ja Pokosen kanssa reenailemassa ala-asteella ja laitettiin sitten ruutu pystyyn jalismaalin viereen jonka sisällä oli meidän kaikki treeniroinat. Yritin siinä sitten Roopelle ruutua siltä puolen jolla maalikin oli (jostain 25 m lähetys) mutta kun ei voi mennä ruutun niin ei voi. Läheltä ruutua sain sen sitte menemään oikeaan paikkaan. No, otin sitten häiriömerkin käyttöön ja otettiin ruutua ruudun toiselta sivulta niin ettei matkanvarrella ollu muutaku se häiriö(jalismaali oli siis nyt ruudun takana kun äsken se oli vieressä) ja kas kummaa täydellinen ruutu kaks tai kolme kertaa. No, sitten paskalta puolelta vielä ja EEEEII eieieiie kun Roopehan bongasi sen f*cking häiriömerkin joka kerta ku sanoin virittelysanan ja meni joka ainoa kerta sille ku käsky kävi RUUTUUN. Merkki pois lukuisten epäonnistuneiden toistojen jälkeen ja siltikin kaarsi ensin sinne missä häiriö oli ja sitte vasta tajus mennä oikeeseen paikkaan. Voi juma että pitää olla munapää eläin.
Onneksi tein kuitenkin tuota päivää seuranneena päivänä ruutuja useamman kappaleen häiriö (luoksatulonpytäytys)merkin kanssa ja no problem. Eipähän tarvii repiä ihan kaikkia hiuksia päästä.

Ukkosessa on kiva treenata

Kävimmepäs vähän sadetreenailemassa sunnuntaina kera Saran ja Hukan plus Saaran ja Tuiken. Ja lopputreeneistä rupesi sitten "vähän" ukkostamaanki :D
Aattelin ettei Roope tekis yhtään mitään veden takia mutta kappas vain, toihan teki ihan superisti, oikeesti! Yritti raukka pitää seuraamisessaki kontaktia vaikka vettä lens naamalle ku viimistä päivää.
Ensinnä ennenku mitään päästiin tekeen, mun piti lähteä hakeen nameja kaupasta. Ku tulin takasin niin Roopeki oli oikein mielinkielin ja selvästi halus päässä tekemään hommia mun kanssa, ei namien. Kun namit oli haettu, ekana taidettiin tehä metskua joka menikin oikein mallikkaasti, tuo kapula ei vissiin enää ällötä tuota yhtään. Sitte vissiinkin ruutua, meni tosi nopeesti ja maahanmeno + loppuseuraaminenki onnistu ihan kivasti :) Maahanmeno varsinki tosi nopea.
Lopuksi vielä muutamat jäävät (istumaan) jotka sateeseen nähden oli oikein hienoja, kuten aikasemmin jo kirjotin niin kontaktia yritti pitää parhaansa mukaan vaikka vesi lens. Luoksarit laukalla ja maahanmenopysähyksenki jälkeen laukalla :) Nyt on vähän parempi mieli vaikka siellä Sodankylässä sataiski, tosin palkattomuus ja liikkeet putkeen on tietty ihan toinen juttu.

Kyllä nää tauot on ahdistavia

Kotiuduttiin tänään Urpsin kans Nokialta näyttelystä, tuloksena PU4. Kasvattajaakin nähtiin :)
Päivä oli järkyttävän lämmin, jopa minä (joka en oikeesti melkein koskaan pala) paloin. Ihan outoa, miks me ei ikinä saada mitään ku lähdetään kauas (ja koiria on vähän) mutta sitteku mennään johonki lähelle (missä koiria on paljon) niin sertiä sun muuta varacacibia pukkaa...

Tämä meidän reissu tarkoitti myös kahden päivän treenitaukoa Roopen osalta ja ai että teki tiukkaa. Tosin nyt kun ollaan tultu kotiin niin tuntuu siltä ettei jaksais tehä mitään, ehkä se johtuu siitä ettei oikein tiedä mitä tekis kun treenisuunnitelma ei oo nyt oikein toteutunu :D

Kaipa me tänään otetaan ainakin kaukoja, tunnaria, luoksaria ja ruutua. Kai seuruutakin tulee jossain välissä pikkupätkiä kokeiltua. NIIN ja Roope pysy torstaina neljän minsan paikkamakuun eikä menny lonkalle, jeejee!

Leijonaa mä metsästän

Hahahaa mitä menin tekemään, ilmotin Roopen ensimmäiseen (ja toivottavasti myös viimeiseen) VOIkokeeseen! Kokeen ajankohta on 19.9 Sodankylässä. Meillä olis vielä ruutu puolitiessä ja kaukoihin pitää saaha matkaa lisää pari metriä. Ruudussa maahanmeno ja kaikki sen jälkeen on tekemättä vielä (tosin tänään kyllä treenasin niitä ja ihan ookoolta näyttää, maahanmenot ei todellakaan oo mitään nopeita kaukaa eikä seuraamaan tulla vauhdilla mutta eiköhän tää tästä).

Eilen Urpolla oli agitreenit ja voi ihanaa tuolla on joku keppivamma... En tiiä pelkääkö se sitä rautaa missä ne on kii vai mitä mutta menee tosi hitaasti ja haluttomasti kepeille. Ja puomilla alku on joka kerta yhtä hankala, ei haluais lähteä eteneen. Tuosta koirasta ei sitte vissiin tuu muutaku näyttelypossu, mikään muu ei tunnu sujuvan.
Samaisissa agitreeneissä otin Roopelle liikkuroituna metskun ja tunnarin koska pelkään että se ottaa metallista painetta eikä pysty noutamaan omaa tunnarissa. Mutta mitä vielä, haki metskun ihan ookoosti (nostamista pitää varmistaa vielä kovasti kylläkin) ja oma tunnariki löyty :) Ja vieressä oli ageilevia koiria eli häiriötäkin saatiin siinä samalla.