Sivut

torstai 19. elokuuta 2010

Paying for the things I´ve never done

Jaahas sitä on tullu treenattua muttei kirjotettua. Ehkä tungen tähän vaan pääkohdat viimeaikojen treeneistä niin tän jaksaa joku lukeakki.

Oltiin viikko sitte Repen kans hoitamassa Caratervua ja Carahan oli oma vanha ihana itsensä kuten aina ennenkin <3 Treenailin molempia ja agilittämässäkin käytiin, ihme ja kumma Roope jopa muisti mikä on jutun juju! Tehtiin keppejä ja sitten pientä hyppy hyppy puomi hyppy KIERRÄ hyppy pätkää :D tuo KIERRÄ ei meinannu heti onnistua mutta kyllä sekin sitte. Niiiin ihanaa ku tuo ei enää painata tuhatta ja sataa karkuun ku pääsee agikentällä irti.

Sitten vähän togoiluista. Urpon kanssa en oo viittiny tehä juuri mitään, se on niin herkkä ja heti ku mua vähänkin ottaa päähän sen lahnailu (vaikken sitä millään tavalla ulkoisesti näytäkään) niin se tajuaa asian ja lahnaiele enemmän ja siinä se sitten onki. Huoh en ikinä enää halua noin pehmeää ja herkkää koiraa. Roopen VOIkoekin lähestyy uhkaavasti (ellen oo muistanu mainita niin ilmotin ton siis syyskuulle kokeeeseeeen apua!) miutta onneks myös liikkeet sujuu.
Kaukoissa parista metristä voi tehä kaikkia vaihtoja vihdoinkin, tätä oon oottanu. Vielä se s-m siihen kymmeneen metriin niin voíla!
Oikeestaan ainoat liikkeet joista oon vähän huolissaan on yllätys yllätys ruutu ja tunnari. Tunnarin toi oli alkuviikosta unohtanu tyystin, taisiis se oli unohtanu että siellä haistellaan. No, nyt se vihdoin sujuu ihan ookoosti, tänään ohjatuissa treeneissä eka liikkuroitu oli tosi hyvä mutta toisella (liikkuri laitto oman viereen vieläpä namin!!) toistolla meni ja haisteli ja haisteli ja haisteli ja haisteli, lämi väärää, haisteli, söi oikean vieressä olleen namin, ei ottanu mitään ja oli palaamassa mun luo ilman mitään. Uus "oma" ja sitten palautui oikea tikku. Mikä hime aivopieru tuoki oli... Me ollaan kyllä treenattu puolet pienemmillä kapuloitten välimatkoilla että niitä pitää vissiin sitte isontaa.
Sitten tuo ihQQQ ruutu.. Tässä yks päivä oltiin Saran + Hukkasen ja Pokosen kanssa reenailemassa ala-asteella ja laitettiin sitten ruutu pystyyn jalismaalin viereen jonka sisällä oli meidän kaikki treeniroinat. Yritin siinä sitten Roopelle ruutua siltä puolen jolla maalikin oli (jostain 25 m lähetys) mutta kun ei voi mennä ruutun niin ei voi. Läheltä ruutua sain sen sitte menemään oikeaan paikkaan. No, otin sitten häiriömerkin käyttöön ja otettiin ruutua ruudun toiselta sivulta niin ettei matkanvarrella ollu muutaku se häiriö(jalismaali oli siis nyt ruudun takana kun äsken se oli vieressä) ja kas kummaa täydellinen ruutu kaks tai kolme kertaa. No, sitten paskalta puolelta vielä ja EEEEII eieieiie kun Roopehan bongasi sen f*cking häiriömerkin joka kerta ku sanoin virittelysanan ja meni joka ainoa kerta sille ku käsky kävi RUUTUUN. Merkki pois lukuisten epäonnistuneiden toistojen jälkeen ja siltikin kaarsi ensin sinne missä häiriö oli ja sitte vasta tajus mennä oikeeseen paikkaan. Voi juma että pitää olla munapää eläin.
Onneksi tein kuitenkin tuota päivää seuranneena päivänä ruutuja useamman kappaleen häiriö (luoksatulonpytäytys)merkin kanssa ja no problem. Eipähän tarvii repiä ihan kaikkia hiuksia päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti