Itsenäinen hirvikoirani
Aamusella päätin lähteä pihalle vähän treenaamaan luoksaria. Eilen jo piti mutten saanut aikaseksi, hyi minua. Oon joutunu muistutteleen joku aika sitten tuota elukkaa tästä nimenomaisesta liikkeestä mutta tänään teki kyllä oikein söpösti (tosin vire oli ärsyttävän alhainen). Tehtiin muutama stoppi ja yks pätkä maahanmenoon asti eikä yrittänykkään värkätä.
Sitten, iltapäivällä lähettiin Saran ja Hukan kanssa ulos ja käytiin vähän ala-asteen pihalla pörräämässä. Lähinnä liikkuroin Hukalle mutta sai Roopeki jotain tehä; muutaman vasempaan käännöksen, askelsiirtymiä ja kaukoja. Kaket meinaa aina unohtua kun tuo ne ihan hyvin handlaa, mutta eipä handlaa kauaa jossei niitä treenaa. Tänään onneks tosi nätisti, s-i tarvi kerran kaks käskyä mutta sitte tajus. Seuraamisista mulla on ollu hirvee stressi ku ei olla niitäkään moneen päivään tehty, nyt onneks kohtuuhyviä pätkiä. Kyllä noilla pärjää mutta olis voinu olla parempiaki.
Ja vielä jatkuu: Aloin tässä iltasella stressaamaan myös hyppynoudosta, hehee. Jotenka siis sitä vielä iltamme ratoksi.
Mutta turhaan stressasin, ei muuta ongelmaa ku kerran yritti huitasta paluumatkalla mun ohi, pitäs vissiin tehä joskus niitä viereenpalautuksiaki...
Tunnarinki tekasin ja haisteli niiiin hienosti että! Perjantainaki yhtä kaunista toimintaa, miten toi on yhtäkkiä keksiny olla näin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti