Vi har en ny halli! Jätte bra säger jag.

Viime torstaina käytiin tsekkaamassa meidän kerhon aivan uusi ISO halli, oli se hieno! Tosin ei niin iso kun ajattelin mutta kyllä se edellisen voittaa.

Tarkotus oli tehdä Roopelle kokeenomaset treenit muta päädyinkin sitten tekemään kaikki liikkeet ilman liikkuria missä järkässä sattuu, palkkasin myöskin kaikesta. Missään ei ollu suurempia ongelmia, ainoastaan kaukoissa meinasi stepata mutta sain sen homman sitten kuitenkin kuriin ja nuhteeseen. Myös luoksarissa yritti ennakoida mutta läpijuoksuilla sekin ongelma saatiin pois päiväjärjestyksestä.

Eilen treenasin kotipihalla luoksaria kun se tuntuu olevan se meidän (suurin) ongelma tällähetkellä. Toki meiltä muitakin ongelmia löytyy ja paljon mutten osaa keskittyä kun yhteen kerrallaan. Miten se sanonta meni; koira muistuttaa omistajaansa vai miten se oli...
Täytyy sanoa että eilisen perusteella olin kyllä tyytyväinen tuohon elikkoon! Stopit tosi nopeita, ainoa miinus oli TAAS maahanmenon jälkeisen stopin (tälläkertaa hyvin pieni mutta kuitenkin) venyminen. Ens kerralla siis jälleen vartaloapuja, ne stopit on vaan tehtävä kunnolla. Kokonaisuutena kuitenkin hyvät treenit, onneksi kokeessa ei tarvii tehä kahta luoksaria.

Sweet from the flowers, honey from the bees

Kukkia ja mehiläisiä joo, Roopekin tykkää jäniksestä ihan himona.

Vihdoin ja viimein sain tällaisen söpöilykuvan Roopesta ja Emmetistä. Isompi pöljä ei oikein tykännyt pienestä pöljästä mutta "ULOS?" ja "CARA?" ja "HUKKA?" saivat isomman pöljän terästäytymään edes hieman. Pieneen pöljään ei mikään tepsinyt.

Eilen kävimme vielä illalla treenaamassa sitä ihanaa luoksetuloa. Mutta kappas, nyt joku muka osaakin, ainaki melkein. Ensin ei kuunnellu yhtään, läpijuoksuiksi meni ja käskin sen vaan sivulle palkkaamatta tai huomioimatta muuten. Sitten uus yritys ja kappas vain jokuhan kuunteli! Pysähty tosi nopeesti vaikka luulin jo että joudun ottamaan kovemmat keinot käyttöön. Mutta ei.

Sitte tein yhden maahanmenoon asti, meni hyvin mutta asennoiduin antamaan isoja vartaloapuja seuraavaa stoppia varten. Mutta ei, sehän pysähty ja vieläpä nopeesti. Aivan sekasin koko elikko sanon minä.

Tänään sitten liikkeestä istumisia muutama + tunnari. Istumiset nykyään tosi hyviä (VOI-koirani osaa jo istua vautsi!) mutta eipä kannata nuolasta ennenku tipahtaa. Mistä tuoki sanonta muka tulee..

Tunnarissa oli tosi korkeessa vireessä, tikut ympyrämuodostelmassa ja omassa jälleen vain mun hajuani (ei ollenkaan namien). Pinkoi tikuille, haisteli, tosin hätäsen näkösesti kylläkin mutta löysi oman ja lähti pinkomaan takaisin. Tikku kuitenkin lensi suusta ja koira meni vähän että "täh mihin se hävis?" mutta tajusi sitten hakea tikkunsa ja tuoda mulle.

Osaan olla taitava jos haluan mutta yleensä en halua

Tässä muutamien päivien aikana ollaan treenattu lähinnä luoksaria koska joku pällinaama on unohtanu tyystin mitä tarkoittavat käsitteet "luoksetulon pysäytys" ja "luoksetulon maahanmeno". Eli muistuttelutreeniä on vaadittu.

Ongelma nro. 1: pysäytys joko venyyyy ja venyyy tai sitten ei pysähdy ollenkaan vaan jatkaa ihan pokkana etenemistä. Ongelma nro. 2: Jos en palkkaa seisomisesta nameilla ja jatkan liikettä maahanmenoon asti niin ei seuraavalla toistolla reagoi pysäytykseen ollenkaan /hyvin hitaasti.

Teen sitten sillain että jos ei pysähdytä niin karjasen käskyn niin kovaa että viereinenki kylä kuulee, ja se on kyllä auttanukin. Nykyään voin sanoa käskyn melkein normaalilla käskynantovolyymilla. Ärsyttävää tollanen kun tuo tasan tarkkaan tietää mitä se PAIKKA tarkoittaa.

No, sitten ongelma nro. 2 johon en ole keksinyt kunnollista ratkaisua. Oikeastaan tähän liittyy myös ongelma nro. 3: maahanmenot on himohitaita.

Oon päättänyt tehä tosi paljon pelkkiä pysäytyksiä ja tosi harvoin myös maatamenoja. Ja sitten kun tehdään maahanmenon jälkeinen luoksari niin stopissa annan vaikka sitten vartaloapuja lisäksi jos on tarve. Maahanmenoja tehdään sitten eri käskysanalla kuin "TÄNNE", eli erikseen koko luoksetuloliikkeestä.

Positiivista on kuitenkin se että tunnari ja ruutu sujuu tosi hienosti. Tunnarissa on edelleen se sama vanha liikkuripöljäily, mutta luulen sen johtuvan myös korkeasta viretilasta koska kun ajattelen asiaa niin aina liikkurin kanssa se on korkeessa vireessä valmiiksi(syystä tai toisesta)/ innostan sitä vielä lisää jotta tosissaan joutuu käyttämään sitä nenää vaikka kuinka ois kiire. Ja kokeessa se ei koskaan ole korkeessa vireessä joten tän ei pitäis olla mikään hirvee ongelma. Mutta kannattaa sitä silti yrittää ainakin lieventää.

Ruutua tehtiin eilen ja voi että sitä oltiin niiiiin taitavaa koiraa! Ensin alustalla vahvistin hakeutumista keskelle muutaman toiston verran, sitte alusta pois ja muutama toisto ja voi kun se meni niiin hienosti keskelle ja pysähtyikin niin nopeesti. Harmi ettei saatu videoa, ois nimittäin ollu oikeesti hienoa katseltavaa.

Tänään jos jaksais niin vois kiusata tuota luoksareilla ja liikkeestä istumisilla. Jommankumman se kuitenkin feilaa kokeessa ellen anna ylimääräsiä apuja.

Heikkoudet on myös mulla jotenka ala tulla tahdon juuri tuollaisen

Tänään kuvasin vielä noudon ja luoksetulon. Nouto oli edelleen tosi kiva, mutta luoksari olikin sitten toinen juttu. Stoppi onnistuu kyllä kohtuu nopeeta mutta maahanmeno ei... Sen kanssa pitää tosissaan tehä töitä tässä ennen koetta.


Löysimpäs myös vanhoja treenipätkiä viime maaliskuulta :D En laittanut tuohon videolle mutta esim. vasempaan käännökset aivan kökköjä ja kuten videosta huomaa niin stopin ennakointia on havaittavissa. Mutta tuolloin se sentään vielä pysähty nopeeta! Pitää ilmeisesti ostaa jotain parempia nameja vaikkapa kissanruokaa kun sitä ei oo piiitkään aikaan ollu. Ja sitten nykyään, jos Roope huomaa etten jätä takapalkkaa niin eipäs se halua pysähtyä vaan venyttää ja venyttää. Seuraavalla kerralla saa huomata ettei se kannata.

Ja kamerasta loppui akku

Treenasimme tänään ihanassa pakkassäässä Saran ja Hukkiksen kanssa ja videomateriaaliakin saatiin, kunnes kamera simahti pakkasen vuoksi. Asteita - 25 ja parkkipaikka oli hieman liukas joten Roope seuraa vähän höpösti (kun varbaita kipristelee) ja esim ruudussa pysähtyminen kestää ja kestääää.


Piti videoida kaikki liikkeet mutta kamera ei tosiaan tykännyt tollasesta ilmasta joten siinäpä se loistoidea sitten.
Seuraamista tein aika paljon videoiden jälkeenkin kun meinasi värkätä ahtaissa kulmissa. Myös ruutu tuotti hieman ongelmia kun joku päätti mennä kokoajan tuonne vasempaan reunaan joten sitäkin teetin lisää ja kun päästiin kotiin niin kotipihassakin vielä muutaman toiston.
Noutoa en saanut filmille mutta teki tosi hienosti, laukkasi molemmat pätkät tosi lujaa! On se jotain oppinut.

Onks se myrkyllistä? No ei, tätä voi vaikka juua!

Kyllä me eilen treenattiinkin, halliin ei päästy kun en saanu kyytiä enkä jaksanu lähteä ajamaan. Tälläkertaa treenit siis ihan vain tässä omalla pihalla, ensin päivällä ja illalla sitten vielä toisen kerran.
Päivällä the main pointit oli ruutu ja istuminen. Ihan perusseuraamistakin tuli siinä välillä otettua. Ruutuhommat meni ihan hyvin, tehtiin alustalla ja ilman, kerran meni jotenki ihmeellisesti ruudun viereen eikä hiffannut siirtyä. Kutuin sitten luokse ja otin uusiksi. Seuraamaantulot oli jälleen kerran aika vauhdikkaita ja kaahasi ohi monta kertaa, tätä pitäis mitä ilmeisimmin treenata. Eikä aina vaan ruutuunmenoa.

Istumiset tuolla on vähän arpapeliä, 8/10 kerroista istuu mutta välillä törppöilee ja jää seisomaan. Etenkin kun olosuhteet muuttuu ja tulee vähän enemmän häiriötä niin meinaapi jäädä seisoskeleen. Illalla kuitenkin tehtiin istumisia uudestaan ja kaikki meni okei. Taidan kaikesta huolimatta antaa seuraavassa kokeessa kaksoiskäskyn, mielummin otan ysin kun nollan.

Illalla tehtyjen istumisten lisäksi päätin tehä tuolle vielä tunnarin. Lämin kapulaa vaan sen EVL:n viis sekuntia jotta olis vähän enemmän haastetta. Mutta eipä vain kun haki oman ja miten hyvin hakikin! Meni kapuloille LUJAA, haisteli tarkasti, otti oman ja palautti LUJAA. Nykyään tekee tunnarit muutenkin tosi hyvin, liikkurin kanssa on vielä pientä epävarmuutta ja hallissa näitä on tehtävä häiriön alla jotta oppii tekeen myös pienen paineen alla. Mutta on tää edistystä niihin taannoisiin tunnariongelmiin verrattuna.

Tötteröpää Roope

Katsokaa nyt pikkuraukkaa!

Rakkaalla rakillani on sitten tulehdus korvassa. Sisäkorva on okei siellä ei mitään, mutta ulkokorva ja korvalehti verestävät, tulee sellasta kähmää ja koira yrittää jatkuvasti rapsuttaa. Siksi sai tötterön päähänsä. Eilen käytiin lekurilla ja yritin hakea lääkkeitäkin mutta apteekissapa ei ollut joten haen ne tänään.

Veikkaampa että tuo on tullut kun aina kun tuota ahistaa (sijaistoimintojaaaa esim treenatessa) se rapsuttaa tuota samaa korvaa. Sisälläkin monesti rapsuttelee tuota. Niin jos ja kun se on raapaissut sen verille niin veri on kuivunut ja kutittanut. Sitten on raavittu lisää ja visious circle on valmis ja sitten on tullut tulehdus. Kun sisäkorvassa tosiaan ei ollut mitään häikkää.

Niin sen vireyden laita oli mikä, köhköh.. Mutta se oli nukkumassa kun halusin välttämättä kuvata.

Onneksi tuo ei vaikuta kipeeltä, pirteys (jos tuolla sellasta on koskaan ollutkaan) on ennallaan ja treenatakin varmaan pystytään tänään. Tosin koira pysyy minun valvovan silmäni alla koko ajan kun joudun ottaan tuon tötsän pois treenien ajaksi.

FLÄSH! Kuvaako joku meitä??

Eilen lähdimme Urpon kanssa Kajaanin kansainvälisiin Liisan ja Vilho-cardin kyydillä. Ajokeli oli suoraansanottuna kaamea, lunta tuli ku viimestä päivää ja edessäajavien autojen perät oli niin lumisia ettei autoja todellakaan nähnyt ennenkuin meinasi ajaa kiinni. Saimmepa vielä sakot peltipoliisistakin ja minä luulin että joku paparazzaa meitä.

Pemuja oli muistaakseni 20 ja mukana oli tosi hienoja koiria joten eipä meillä oikein ollut saumaa. Lopullisena tuloksena ERI, AVK2, PU5 ja SA. Eikai tässä muuten mitään, aina ei voi voittaa, mutta harmittaa herätä puol kuus, ajaa ikuisuus Kajaaniin, maksaa siitä että pääsee sinne Kajaaniin ja istua toinen ikuisuus autossa että pääsee kotiin. Ei taideta sitä toista sertiä ihan heti pokata mistään.

Mutta tottakai päivässä oli jotain hyvääkin! Tapasimme Maikin ja Ronja-sakemannin, joilla ei heilläkään pöllömmin tämä näyttely-ura urjennut ;) Harmiksi kummallakaan (minulla tai Maikilla) ei ollut noita hirvareita mukana mutta eiköhän sekin vielä järjesty, kutsuin nimittäin koko lauman tänne Santalandiin tokoihin ja näytelmiin joten ehkä me kesällä sitten nähdään!

"Ennakoi, tiedät kyllä miksi."

Mun koirat ei ennakoi mutta toi oli ihan pakko laittaa. Ellette ole kuulleet tuota niin se on LIIKENNETURVAMAINOKSESTA.

Treenasimme eilen hienossa seurassa ala-asteen pihalla jota ei (ihanaa) ollut aurattu. Siinäpä sitten rämmit kinoksessa koiraa seurauttaessa, hyvää treeniä (ohjaajalle). Ruutu saatiin onneksi katokseen, valitettavasti Roopelle on lievähköjä havainnointivaikeuksia ruudun suhteen kun se on tuolla "piilossa".

Ensin siis ruutua, sanoin virittelysanan niin koira katsahtaa maahan, sanon uudestaan niin katsahtaa maahan toisen kerran. No mutta minäpä lähetin sen kuitenkin ja mitä se tekee, jää siihen kohtaa HAISTELEEN mihin katsahti. No minäpä lähetin uudestaan, meni vähän eteenpäin haistelupaikaltaan silleen HÄH OLEN JO SIELLÄ, käskin vieläkin ja sitten se vissiin meni sinne. Liian taakse, mutta ehkä se on parempi kuin entinen liian eteen. Tehtiin tätä vielä muutamaan otteeseen ja ilmeisesti ruutua on tehtävä melkeen joka toinen päivä ettei se unohdu. En halua että se unohtuu, nyt kun se sen vihdoin osaa.

Tässä välissä liikkuroin Hukkaa ja haukutin Roopea Hukan iloksi kun Sara treenasi sitä.

Sitten Repe sai (huom SAI) tehdä tunnaria. Ekana haisteli oman tosi hyvin mutta jäi taas häntä heiluen tikuille ONKS TÄÄ OIKEE HEI ja alkoi haisteleen jo muita kunnes kehuin niin toi oman mulle. Tehtiin vielä toisen kerran ja nytpä olikin kympin suoritus, ei tainnut koira tajuta ei se sitä muuten olis tehnyt. Sitten vielä jotain istumisia, istuu jo ihan kivasti ei siis jää enää seisoon, maahanmenoissakin tosin meinaa istua mutta nyt en jaksa siihen puuttua (siis tehdä myös maahanmenoja istumisten välissä), kuhan istuu nyt vain.

Urpo teki seuraamista jossa se onkin kehittyny huimasti. Saan jo vähän liikuttaa myös koiranpuolesta kättä ja käännökset menee tosi hyvin varsinkin paikoilteen (askelsiirtymiä siis). Seiso, istu ja maahan alkaa erottua jo ihan hienosti, vielä en niitä kuitenkaan uskalla yhdistää seuraamiseen. Luoksetulo on muuten tosi hyvä mutta loppuun pitää saada vauhtia lisää, vauhtitreeniä siis.

Normipäivä

Koirani treenasi eilen metallinoutoa sisällä.


Se pitää iloisena metskua suussaan.

Sai palkkana patukan josta taistelikin hurjana!

Kun patukka lähtee, se haluaa patukan uudestaan itselleen.

Oli varmaan tyytyväinen aarteeseensa.

Sitten tuli tappaja-monsteri ja kellisti Roope-paran!

"Jos koirasi valitsee pakenemisen, anna sen paeta." No, en antanut.

"Jos koiraa ei päästetä pakenemaan, se voi näyttää aggressiota" Eikö nämä olleetkaan kuuluja rauhallisesta luonteestaan? Mua on huijattu!

PS. Ei se oikeasti halunnut paeta.

"Taas uudet 365 päivää suorittamista"

"Happy new year
Happy new year
May we all have our hopes, our will to try
If we don´t we might as well lay down and die
You and I"
lauloi ABBA vuonna 1980.

Meidän uusvuosi meni ihan mukavissa merkeissä. Päivällä (kuten myös illalla) hengattiin Saralla karkinsyönnin ja teeveen tuijottamisen merkeissä. Treenata emme jaksaneet. Ja raketti-ihmiset eivät taaskaan osanneet kellotaulua kun paukkuja näkyi jo viiden pintaan.

Puoliltaöin oli tottakai se isoin sessio, kolmas maailmansota kuten sen nimesin (ja siltä se kuulosti), eli paras hirveen harmikoiran lenkitysaika. Lenkille siis! Käytiin joku puolentunnin lenkki ja eipähän tuo sanonut mitään paukkeesta ja valoista sun muusta, ainoa reagointitapa oli kun viereisellä pihalla pamahti niin kaveri kääntyy katsoon ja kääntelee päätä "täh?" :D

Tänään iltasella käytiin treenaamassa Saran ja Hukkiksen kanssa tuossa ala-asteen pihassa. Pohdimme että oisko vähän upeeta jos kunta tekis tähän nivavaaran alueelle sellasen koirantreenauskentän! Talvella se aina aurattais ja sielä ois valot pimeää varten. Niin ja PK-esteet haluaisimme myös. Kyllä tää haaveilu on mukavaa.
Ja tosiaan, ne treenit. Repelle oli tarkotus tehä kokeenomaset mutta lopulta liikkeet supistui palkattomaan seuraamiseen sekä palkallisiin istumiseen, ruutuun ja tunnariin. Seuraaminen ei ollu mikään himopitkä ja Roope keskittyikin oikein hyvin, eikä tälläkertaa edes äännelly askelsiirtymissä. Palkkasin vaan suullisesti innostaen ja sehän innostu! En sanonu käskyäkään niin oli jo sivulla ihan intona "lisääää!" ja lisäähän piisasi. Istuminen oli muuten tosi kiva mutta edelleenkin tuo luimuilee kun tuun luokse, luovutan kohta, en jaksa seisoa puolta tuntia tuolla pakkasessa oottaen josko koira nostais korvansa pystyyn että voin palkata sen.

Ruutu tosi hieno muuten mutta matkanvarrella oli merkkejä sivussa joille Roope jäi seisoskeleen ja katto mua että noni sano nyt jotain. Kyllä mua ehkä vähän nauratti. Käskin uudestaan ruutuun ja ai että millä innolla se sinne pinkoi! Taisi saada onnistumisen elämyksen tai jotain. Seuraamaantulo lievästisanottuna säheltämistä mutta toisella käskyllä seurasi ammattimaisesti.
Tunnarissa olikin sitten ihanassa JEEEEEE-tunnetilassa, kaahasi tikuille, haisteli, otti oman, pudotti, otti uudestaan, jäi häntä heiluen seisoon tikuille oma suussaan "onko tää oikee hei??", kehuin ja toi luokse. Tällasta tälläkertaa, taidampa tehdä vielä yhet tunnarit illanpäälle, ihan vaikka vaan omaksi varmistelukseni.