Katoku on hirrween hirrrveen söpö hirvikoira!

Tänään treenasimme omalla parkkiksella ohjattua, idaria, luoksetuloja ja seuraamista. Koska olen tasa-arvon kannattaja, menimme puolet&puolet-periaatteella, Roopelle ekat kaks ja Jedille vikat kaks.
Roopella on nyt ohjatussa uusi ongelma; merkin skippaamisen sijaan se ei tajua kaartaa tarpeeksi siihen suuntaan mistä täytyis jotain löytää. Aurinko oli kyllä tosi kirkas eikä kapuloita näkyny kunnolla ja laitan osan tästä sen piikkiin, mutta kerran Roope selkeesti näki vasemman ja keskimmäisen ja valkkasi niistä. Arvatkaa kumman. Tämän psyykettäni ravistelleen valinnan jälkeisellä lähetyksellä kaarsi _kunnolla_ vasempaan, kehuin ja kapulakin löytyi.
Idarin seisomisissa ei tälläkertaa mitään ongelmaa, ei yrittänyt kääntyä mun perään. Päätin myös laittaa koirani koetukselle ja käskytin istumisen (ehkä ekaa kertaa sitten marraskuun?) ja mitäpä mitä, sehän istui! Aika nopeeta istuikin, ja monta kertaa. Tutkimus validi ja toistettavissa. Saatan jopa yrittää istuttaa sitä kokeessa, saas nähdä.

Jedillä rupee luoksari oleen ihan jees, jää hienosti odottaan ja malttaa odottaa käskyä. Pinkoo lujaa kun saa luvan ja suurimmalla osasta kerroista tulee jopa ihan suoraan eteen. Pidän pieniä käsiapuja välillä helpottaakseni koirani työskentelyä.
Seuraamisia tehtiin ensin patukan kans, sillä saa mukavan vireennostatuksen aikaseksi ja alo-seuraaminen (ilman juoksuosuutta ja käännöstä oikeaan) menikin ihan mukavasti. Tämän jälkeen vielä pieniä pätkiä ruokapalkalla, eipä niissäkään mitään sen kummempaa. Häiriövarmuuttahan tuo tarvii vähän kaikkeen.

Niin vaan on kylmä

Oltiin eilen koirien kans käymässä Saaralla, juuri mitään ei treenattu(koska oli ihan s*atanan kylmä) mutta Saara kuvas koiria. Ei ole oikein mitään selostettavaa joten saatte katsella kuvia.

Jedi seuraa, häiriötä oli vähän liikaa joten kontakti putoili ja muutenkin ei ollut ihan priimaa

Jedi & Valo-porkkis 4kk

Roope keksi vastarannalta jotain tosi jännää ja istuskeli sitten tuijottamassa tätä mystistä objektia. Näin itsekin että joku siellä juoksi mutten tiedä mikä se loppupeleissä oli.

Että semmoset pikkujoulut!

Vietin perjantaina pikkujouluja Saran kanssa. Mukaan otin HÄRSKIN ja NOIN 5 EUROA maksaneen lahjani Saralle, sekä pullon Bayleysiä. Niin ja koirat.
Aloteltiin siinä pullojen ja lahjojen availun merkeissä, ai että olikin hyvää Bayleyssiä, tekee vieläkin mieli. Naminami! Myös saamani lahjat oli aika hienoja, paitsi Pandan Lakkakonvehdit, älkää _koskaan_ hairahtuko ostamaan niitä. Lähtevät muuten paluupostissa Fazerille heti maanantaina.

Tässä illan hergut



Ilta vierähti ihan mukavasti juodessa ja facebookissa istuessa :D Lisäilin oikein hienoja kuvia itsestäni ja koiristani.
Tänään piti muka treenata mutta eihän mun hirvikoira halua treenata loskassa. Eli emme treenaa, treenaamme vaikka huomenna. Ohjattua ja luoksetuloa, hirvittää jo valmiiksi, heh heh.
Kuvat on ottanut Sara.

Talven ihmemaa

Emilia + Roope&Jedi toivottavat lukijoille (ja kaikille muillekin) rauhallista itsenäisyyspäivää!

Rovaniemelle on satanut ihanasti lunta parin viimeisen päivän aikana, nyt tää on vähän niinkun Winter Wonderland.

"Sleigh bells ring, are you listening,
In the lane, snow is glistening
A beautiful sight,
We're happy tonight.
Walking in a winter wonderland.

Gone away is the bluebird,
Here to stay is a new bird
He sings a love song,
As we go along,
Walking in a winter wonderland"

Walking in the air

Ei olla viimeaikoina tehty juuri mitään tokon saralla; Roope on treenaillut lähinnä ruutua, Jedi jääviä. Pitäisi tehdä Jedin kanssa enemmän jos mielin sen kehittyvän johonkin suuntaan. Roope alkaa olla aikalailla EVL-valmis, tuo ruutu on isoin juttu nyt.


Menni, Jedi & Roope

Oltiin tänä viikonloppuna hoitamassa mun tutun seropeja(samoja mitä oltiin kaitsemassa viime kesänä). Oon laiska enkä jaksa kirjottaa joten laitan viikonloppuisia (lumi)kuvia teille pällisteltäväksi.

Hey there Delilah ♥

Meillä kävi vierailemassa eilisestä tähän päivään tämännäköinen kaveri jonka nimesin Delilah'ksi :) Olettaisin olevan harmaa-/kirjosiepponaaras, luultavasti melko nuori sellainen.

Aluksi vähän hirvitti eikä lentelykään oikein maistunut

Tänä aamuna ei eilisestä ollut tietoakaan vaan lenteli ihan hirmuna oksille ja ympäri terraariota!

Delilahin tarina hoidokkina alkoi eilen kun olin ajamassa kotiin Caran pentuja katsomasta. Huomasin tiellä vastakkaisella kaistalla maassa räpiköivän linnun, näytti kuin se olisi ollut kiinni asfaltissa.
Juuri siihen kohtaan en voinut pysäköidä mutta ajoin muutaman kymmenen metriä, käänsin auton ja palasin hakemaan tämän pienen räpiköijän. Varmasti JOKAINEN joka ajoi tästä kohtaa ohi, näki linnun maassa mutta kukaan ei viitsinyt pysähtyä. Oikeasti, toivon mukaan hävettää edes vähän, toivottavasti omatuntonne soimaa hamaan loppuun asti.

Kun päästiin meille, vaihdoin Svedu-käärmeen terrastaan boksiin ja siivosin terraariota senverran ettei siellä ihan hirmuna haisis käärmehajut. Puhdistin Delilahin siiven tyvessä olleen haavan ja yritin soittaa eläinlääkärille mutten saanut kiinni. Jätin sitten viestin.
Illalla kun pistin neidille vähän kostutettua jauhelihaa ja rupesin katsomaan siiven tilannetta, pääsi se lentoon ja lennähti mun huoneeni katonrajaan. Siivet ainakin pelittivät, jes! Loppuillan annoin olla rauhassa eikä se paljoa muuta tehnyt kun seisoskeli paikoillaan ja nukkui, pisti päänsä niiiin söpösti untuvien sekaan ♥
Tänä aamuna heräsin siipien räpistelyyn ja huomasin isoksi ilokseni että pieni hoidokkini oli jo todella virkeänä. Lenteli oksille ja kattoonkin, josta se sai pienillä varpaillaan kiinni ja roikkui siellä sitten pää alaspäin :) Tsekkasin vielä siivessä olleen haavan, pistin neidin boksiin ja boksin reppuun, otin koiran hihnaan ja lähdettiin pyöräilemään sinne mistä eilen pikkukaverin pelastin.

Etsin vähän suojaisamman ja metsäisemmän paikan ja otin Delilahin boksista ulos. Ensin se istuskeli kädelläni ja käänteli päätään, ennenkuin otti siivet alleen ja lennähti viereiseen koivuun. Sieltä se katseli aikansa ja lopulta hypähteli syvemmälle lehvästöön.
Kyllä sitä vähän tuli ikävä, täytyy myöntää. Pieni Delilah ♥

Onni on omistaa ikioma nöttö!

Tästä tulee sitten pitkä (ja kuvantäyteinen) postaus joten valmistautukaa henkisesti.
Tänään olimme siis Jämzä -cityssä Viivin ja Rommin luona aivan koko päivän ja tuntui siltikin ettei aikaa ole tarpeeksi ja se kuluikin varmasti tavallista nopeammin. Kuka voisi kellot seisauttaa? jne.
Nämä meidän Jämsänreissut ei vissiin koskaan mene täysin putkeen tuon junalla kulkemisen osalta. Viime vuonna en saanut Roopelle paluulippua ja tänä vuonna matkustin ilman opiskelijakorttia.. Onneksi konduktöörit olivat inhimillisiä, unohduksesta ei kuulemma sakoteta. Kiitän.

"ULULULULULUULUUUU!!" huusi Viivi ja minä repesin. Mutta koirat tykkäsi kuten kuvasta huomaa.

Kun pääsimme Jämsän asemalle oli Viivi meitä vastassa uljaalla Tojotallaan. Heti kun päästiin asemapihalta ulos niin eiköhän meitä tullu polliisipartio vastaan ja samaisessa risteyksessä kärkikolmiolliset eivät olleet selvästikkään kuunnelleet teoriatunneillaan. Tämän traagisen kohtaamisen jälkeen suuntasimme paikalliselle Cittarille ostamaan koirille lihiksiä ja mulle vähän karsua, nammnam!
Kun ostokset oli hoidettu, suuntasimme Vitikkalan kentälle treenaamaan Roopetsiinin kanssa. Otin ensiksi muutaman pätkän seuraamisia jotka sujui oikein mallikkaasti, sitten luoksaria jossa havaittaissa pientä ennakointia maahanmenoissa ja vimoksi vähän ruutua. Keskelle hakeutumisessa petrattavaa mutta jätän sen miettimisen myöhemmäksi murheeksi.

Hirvikoirasöpöläiset Rommi ja Roope


Roope suuri myyrästäjäkoira

Treenamisen jälkeen suuntasimme kohti Saarikkojen omakotitaloa tapaamaan vanhaa ystäväämme Rombea. Pojilla oli ensin pihalla vähän yhteenottoa joten laitettiin Rommi naruun ja Roope sai vähän haistella uusia hoodeja ennekun mentiin sisälle syömään karsua ja silleen. Ennen ruokaa (hirvenlihaa kastikkeessa + uusia perunoita, en ole koskaan ennen syönyt hirveä hoxhox!) käytiin vielä pihalla kuvailemassa Roopen tokoilua ja temppuilua ja ruuan jälkeen lähdimme käymään pienellä venereissulla.
Mainittakoon vielä että lenkillä jolla myös yhteiskuvat ovat saaneet alkunsa, pojat käyttäytyivät todella mallikkaasti, ei mitään erimielisyyden merkkejä.

Kaukojen maahan-seiso vaihdosta saa näemmä hyviä posetuskuvia!

Tällaista se treenaus hirvikoiran kanssa on, aina hampaat irvessä!

Mutta kyllä se välillä nätiskin osaa

Roopetsiini pääsi minun yksityiseen uimakouluuni (kuten alla olevasta kuvasta näkyy on vedessä käyty) ja ihan näppärästi se loppuviimein käytti takapäätäänkin, kunhan lopetti sen rantaanhinkumisräpimisen. Kun Roope oli uinut kyllikseen, pääsimme sinne venereissulle.

Aina niin fiksu ja filmaattinen :)

Mamin oma laivakoira ♥

Viivi videokuvasikin Roopea ja kunhan saan materiaalin käsiini, pistän sen tänne teidän iloksenne. Niin ja kävipähän pihalla myös pikkuruinen hirvikoiraneito josta Roope olisi niiiin kovasti pitänyt!

Kaikenkaikkiaan päivä oli hulvattoman hauska ja naurunaihetta riittää varmasti vielä piiiitkään! Minulle (ja toki myös Repelle) ehdotettiin visiittiä Jämzään hirvestyskaudella jotta tämä mun suuli hilvikoilani pääsisi vähän totisen työn makuun, ja saatampa jopa lähteäkkin. Riippuu ihan raha- ja asumistilanteestani mutta mielelläni kyllä menisin! Kuten sanoin, päivä kului aivan liian nopsaan ja ensi kesäännkin on ikuisuus.

Paras otokseni koskaan! Siitäpä yritätte arvata minkä olen ikuistanut!

Kuvien (c) Viivi, paitsi laivakoirakuva sekä tämä ylläoleva mystinen otos (c) MINÄ.

"I can´t stand English people saying lover!"

Ja minä en kestä jotain näin suloista!

Käytiin Repen kanssa eilen lällyttelemässä Cartsa-tervun kohta seitsenviikkoisia pentuja. Kaikenkaikkiaan noita ällötyksiä on kuusi joista kolme urosta vielä vapaana, ja jos en ihan väärin muista niin juurikin yksi noista vapaana olevista pojista jäystää kuvassa mun kengännauhojani.
Oon jopa miettinyt että jos noista pojista toinen mun lemppareista on vapaana vielä syyskuun alussa, voisin jopa hairahtaa... Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta JOS. Uskon vahvasti siihen että kaikella on tarkoituksensa ja jos asiat todellakin sujuvat niin että minulla syyskuussa on mahdollisuus ottaa haluamani pentu, niin tuntuu että olisi kohtalon "pettämistä" tai "huijaamista" olla tekemättä sitä. Aika näyttää.

Could you be my LAVA?

Olen ollut tässä reilun viikon hoitamassa kolmea whippettiä ja yhtä lagotto romagnoloa, valitettavasti kuvia on vain tuosta vipukka-pennelistä. Aika hellyyttävä sekin vaikka ei se kyllä noille tervuällötyksille vedä vertoja.
Nuo vinttarit on ihan mukavia kun tulevat nukkumaan viereen eivätkä vaadi juuri mitään lenkityksen ja ruuan lisäksi, mutta täytyy sanoa että ei mulle. Ensinnäkin, se karvan määrä mitä noista irtoaa, on jotain aivan kammottavaa. Lähteehän tuosta Roopestakin, joo, mutta se ei tartu _jokapaikkaan_ ja pistele jalkapohjaa ja _ujuttaudu_ jalkapohjan sisään ja pistele siellä. Vaatteideni ulkonäöstä en viitsi edes mainita.

Toiseksi, menettäisin totaalisesti hermoni jos joutuisin asumaan tuollaisten itseriittoisten pissipäiden kanssa, kuten noidenlaisia ihmisiä luonnehdittaisiin. Loppupeleissä niitä ei kiinnosta ruokakaan jos ovat sillä päällä, ja leluilla suostuvat leikkimään kun itse sattuvat jaksamaan. Ainoastaan tuon pennun kanssa voisin juuri ja juuri tulla toimeen, se on ainakin vielä tuossa iässä niin halukas tutkimaan kaikkea uutta että sitä on suht helppo motivoida uteliaisuuden avulla. Mutta eiköhän sekin tuosta vanhene ja "viisastu". Kivoja koiria hoitaa sillointällöin mutta eivät sovi mulle. Roopessa on aivan tarpeeksi noita ominaisuuksia mun tarpeisiin.

"FBI specialagent Booth. Seeley Booth."

Noniin, vihdoin ja viimein pääsette nauttimaan upeista kuvaajan taidoistani upealla Canonin pokkarillani vm. 2006! Oltiin siis Repen kanssa hoitamassa muutama viikko mun tutun seropeja + tuollasta yhtä vähemmän seropia. Tuo vähiten seropi oli kyllä kaikista tottelevaisin, mutta valitettavasti se oli mulla vain viikonloppuhoidossa. Sillä oli muulloin töitä. Työkoira katsokaas.

Tässä uljas myyrästäjäni


"Ruokaa?" tehoaa aina, ainakin näihin pikku possuihin.

Paitsi tähän ei tehonnut, se vaan angstasi.

Ja tätäpä ei tarvinut edes komentaa kun teki kaiken käskemättäkin! Ehdottomasti fiksuin koko porukasta, siis.

Jos saatte kuvasta jotain selvää, niin yöllä takapiha täyttyi lokeista. En tiedä mitä kokousta ne siellä piti mutta kun salama välähti niin lähtivät melko äkäseen livohkaan. Päivällä pihalla kävi myös harakoita ja variksia ärsyttämässä minua ja koiria.

Treenaa niitä noutoja ees joskus, oikeesti

Käytiin Repen kanssa ajelemassa Saaran & Tuiken luona maanantaina ja siellä tuli sitten toki myös treenattua. Roope teki lähinnä merkkiä + ohjattua sekä vähän seuraamista. Muutaman hyppynoudon laitoin sen juoksemaan kanssa kun sitäkin ollaan tehty viimeksi möllitokoissa.
Kuvat on Saaran ottamia.

Kyllä se on niiiin kaaaunis aina välillä

Tästä kuvasta huomaa erinomaisen hyvin noutojen säännöllisen treenamisen tärkeyden, ainakin Roopen kanssa.
Hypyn se kyllä menee vauhdilla joo, mutta tuo kapula. Kuten kuvasta huomaa niin sen käsittely on HIDASTA. En tiedä johtuuko se tuosta hypystä vai mistä koska mulla on sellanen muitikuva että tasamaanoudoissa palautus on huomattavasti nopeampi kun mitä se nyt maanantaina oli. Ohjatussakin palautus on normaalisti suhteellisen nopea.

Osasi se jopa valkata oikean suunnan, taisiis, kuunteli mitä sille sanoin. Jotain tuonkin elikon päässä vissiin tapahtuu, kuitenkin kaikesta huolimatta.

En vieläkään oo päässyt tuosta laivasta yli, henkisesti

Viivi & Rommi haastoivat meidät tällaseen kuvajuttuun ja mun oli aivan pakko alkaa kaivelemaan noita kuvia nytheti eikä kohta. Hetki siinä vierähtikin. Tässä nämä kuitenkin nyt ovat, katselkaa ja ihailkaa!
Minä voisin puolestani haastaa Saran & koirat sekä Saaran & koirat.

1.Tältä näytimme muutama vuosi sitten (ekassa tokokokeessamme)

2.Toisinaan Roope on hyvin edustava (ja Urpokin aina välillä)


3.Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme


4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle (Kuvaajana tuntematon henkilö)


5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa (Kuvaaja: Sara N.)


6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: se tunne kun sain ensimmäisen ihka oman koirani Roopen (kuvaaja: minä itse)


7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja!


8. Ei paljoa naurattanut (Roope karkasi ekassa kokeessaan makuusta)


9. Tmä on minusta kaunis kuva (vaikka autonrämä poseeraakin taustalla)


10. Lopuksi paras (tai ainakin yksi niistä) kuva ikinä; AVO1 196p. KP, luokkavoitto, KM


Kuvien (c) on Saara Kangasniemi ellei toisin mainita.