Lapin reissua ja muuttohommia

Viime päivityksestä onkin taas vierähtänyt kun on ollut lomailua ja muuttoa ja kaikennäköstä säätämistä. Heinäkuussa oltiin Joonan ja Roopen kera melkein viikko Lapissa, näin vanhoja kavereita Rovaniemellä ja siitä sitten ajeltiin Sallan kautta ihan Nuorgamissa asti. Inarin pohjoispuolella on mun isovanhempien vanha kotitila joka ajaa nykyään mökin virkaa, ai että olikin ihana rentoutua hiljaisuudessa; saunoa, uida, kalastaa, mussuttaa mansikoita ja mustikoita omasta maasta, ja vain olla ihan rauhassa kaksisteen. Roopekin sai juoksennella vapaana sydämensä kyllyydestä, aivan näki kuinka se nautti. Nyt on pakkanenkin täynnä itsepoimittua hillaa, sekä poroa mummolasta :)

Reissussa meillä oli treenitaukoa, ja näemmä teki koiralle ihan hyvää viimeaikasten treenien perusteella. Intoa riittää ihan hirmuisesti ja Roope tuntuu myös muistavan kaiken paljon kirkkaammin kuin ennen taukoa. Ruudunkin se tekee nyt niiin hienosti ja nopeesti että!
Ohjatussa on vähän sähläämistä mutta se nyt ei ole ihme, jostain syystä se on ollut viimeaikoina ihan supervaikee liike Roopelle. Ennen se osasi sen niin hienosti. Oon miettinyt että vaihtaisin oikeanpuolen "right"-käskyn "hae"-käskyksi kun tuntuu että Roope ei jotenkin tajua että kyseisessä liikkessä pitää HAKEA jotain, eikä esim juoksennella ruutuun. Vasemman se hakee nykyiselläkin käskyllä hyvin silloin kun se tajuaa juosta oikeaan suuntaan.

Ollaan tässä elokuun aikana kanneltu mun kamoja Joonan asunnolle kun syyskuun ensimmäinen muutan tänne virallisesti. Kunnon kuntoilusta menee sänkyjen ja sohvien kuskailu kakkoskerrokseen ja sieltä pois portaita pitkin. Ihan mukavaa kuitenkin että on vaan yks asunto, tavaratkin on kaikki just siellä missä niitä tarvii. Onhan tää yksiö pieni kahdelle mutta eiköhän se tässä syksyn ja talven aikana vaihdu isompaan.

Onnellinen koira :)

Tenolle ajellessa vähän sateli, paikanpäällä näkyi enää musta taivas

Mökillä saaressa kalastushommissa

Näitähän siellä käyskenteli pilvin pimein

Mökillä :)

Vielä vähän SM-tunnelmaa

Tässä vielä SM-kuvapostaus, kuvista kiitos Saralle. 

Videosta kiitokset Joonalle

http://www.youtube.com/watch?v=xMhDdyp1csU

Kun väri on harmaa, vietti on varmaa!

Taitava Roope :)

Hienon luoksarin hieno maahanmeno

Seuraaminen on onneksi semmoinen liike jota ei Roopen kanss tarvii enää jännitellä :)

Kauko-keskittymistä

Iloittelua hienojen kaukojen johdosta :)

Iloiset tokokoirat kisapäivän jälkeen

Ei se oo koiran vika jos sillä on huono ohjaaja

Nyt on sitten SM-viikonloppu takanapäin, kivaa oli! Siitäkin huolimatta että matkalla eksyttiin jonnekkin hevon sanonko minne, ja olin jo aivan varma ettei keretä kasiksi ilmottautumaan.. Onneksi olin reissussa poikaystävän kanssa jolla on  ehkä hieman parempi toimintakyky kriisitilanteissa kuin mulla :D 

Meidän kokeet meni oikein mukavasti mun jännityksestä huolimatta. En oo jännittänyt kokeissa enää piiitkään aikaan, mutta varsinkin taannoinen paikkaistumis-tappeluepisodi sai mut ihan hirveän varuilleen paikkisten suhteen. Etenkin jossain SM-skaboissa jota seuraa puoli Suomea. Roope tokoili lauantaina EVL3:n verran (206p.), mutta suurimmista kämmeistä saa kyllä syyttää yksinomaan minua ja surkeaa paineensietokykyäni.

Paikkaistuminen 9 Saimme tästä liikkeestä myös keltaisen kortin, kun kehääntulotarkastuksessa pidin Roopea niskakarvoista kiinni. Todellakin vain PIDIN, etusormella ja peukalolla, jotta koirani pysyisi paikoillaan, enkä todellakaan esim. vetänyt yhtään mihinkään suuntaan :D Saman oon tehnyt varmaan joka ainoassa aikaisemmassa kokeessa, mutta on hyvin mielenkiintoista että aikaisemmin ei ole yksikään tuomari edes maininnut asiasta. Sen sijaan tämä keltaisen kortin antanut näytti siltä kuin olisin repinyt tolta koiralta korvia päästä tai jotain.. :D Luulin ensin että keltainen kortti-juttu oli vitsi mutta ei se näköjään ollutkaan. Eikähän se yksi edes mitään haittaa, mutta olin hyvin yllättynyt tästä kyllä. 
Paikkamakuu 9

Ohjattu nouto 9 Roope oli niiin hieno! Laukkasi merkille eikä puhettakaan väärän hakemisesta, ihanaa!
Luoksetulo 7 Perus Roopen luoksari, pysähtyi ja meni maahan hyvin, ja laukkasi jokaisen osuuden. En tiedä mistä pisteet meni enkä voinut kysyäkään kun kuulin pisteet vasta myöhemmin, mutta ilmeisesti mun hirvikoirastani ois pitänyt saada samat tehot irti kuin niistä beeceistä ennen meitä :D 

Seuraaminen 8 Hyvää seuraamista, minä ite kämmäsin yhden liikkellelähdön ja kääntymisen paikoillaan tein täykkärinä paikoillaan. Hitaan käynnin pysähtymisen jälkeen liikkuri sanoi vain "liikkelle mars" ja minähän lähdin normaalikäyntiä. Liikkuri ei seuraamisen alussa myöskään sanonut muutamien käskyjen jälkeen "mars", joka on ainakin mulle tärkeää ko. liikkeessä. Kuulostan taas hirveeltä valittajalta, mutta mun mielestäni tollasissa kisoissa tolla arvostelun tiukkuudella pitäisi liikkureidenkin olla tehtäviensä tasalla.

Ruutu 0 Roope laukkasi merkille, ja lähti aivan superhienosti suoraan kohti ruutua ilman minkäänlaista aikomusta kehänauhojen ulkopuolelle :) Minä olin taas niin jännityksissäni, että pysäytin Roopen vahingossa ruudun viereen ja eihän se siitä enää sisään mennyt. Mutta tosta merkistä ja ruudun bongaamisesta oon niiiin ylpeä, ja on sitä treenattukin! Että kiitos vaan Mira ja Marjo avustuksesta!

Zeta 0 Jännitti, ja kyllä harmittaa. Siis koira tekee niiin hienon idarin kun se vaan osaa ja voi, ja minä idiootti menen käskyttämään sille väärän järjestyksen. Hyvä minä.
Hyppynouto 8 Ihan perus hyppynouto Roopelle. Vähän kolisteli kapulaan lopussa, ois pitänyt ottaa se keskikokoinen sittenkin.

Tunnari 6 Ois hirvikoiralla ollut parempaakin tekemistä kun kapuloiden haistelu; löysi jonkun tosi kivan hajun kapuloiden luota ja nuuskutteli sitä tosi pitkään. Lopulta kuitenkin jaksoi antaa huomiota niille tunnareillekin, ja palautti oman.
Kaukot 10 Roopen bravuuri, ja on ne vaan hienot :) Viimisessä maahanmenossa meni lonkalle, muttei se näköjään haitannut tuomaria.

Päivä oli hurjan lämmin, ja toki sekin vaikutti Roopen tekemiseen, mutta luulen mun jännityksen olleen se isoin juttu. Ja kun noita nollia katsoo, niin niinhän se olikin. Kiva päivä oli jokatapauksessa, ja Sara ja Hukkis pääsivät jopa sunnuntain finaaliin! Arvostelu oli kuitenkin siellä tiukkaakin tiukempi, eikä palkintosijoja herunut. Siistiä silti! Kuvia lauantailta lisään kunhan Sara saa laiteltua ne nettiin. 

Sataa sataa ropisee ja niin edelleen

Roopen kesäkarva vm. 2013! vatsa- ja kaulakarvat saivat lähteä, ja johan helpotti. Kaulasta lähti vielä enemmän mitä ylläoleva kuva antaa ymmärtää, en vain saanut uusimmasta lookista hyvää kuvaa.

Lahdessa oli tänään melkoisen sateinen ja ukkosentäyteinen päivä. Toisaalta ihan mukavaa että ilma vähän selkenee ja viilenee, on senverran tukalat oltavat varsinkin yöllä ollut tässä viime päivät. Näin isojen skabojen alla vähän hirvitti treenailla sateella kun se ei mikään Roopen mieluisin säätila ole koskaan ollut, mutta saimpa yllättyä taas kerran ton koiran kanssa!

Halusin tehdä tänään vielä ruutua, hyppynoutoja vaikeutettuna, ohjattua ja tunnaria, mutta onnistuin ehtimään vain kaksi ensimmäistä. Hyppynoudot meni ihan jees, halusin tehdä vinoheittoja ja muistutella vielä ylipäänsä koko liikettä. Takaisinhypystä pitäisi saada varmempi vinoheittojen kanssa, mutta sitä en saa korjattua ennen lauantaita; täytyy siis vain yrittää heittää suoraan.
Matkalle merkiltä ruutuun laitoin paljon häriömerkkejä, ikäänkuin ollakseen luoksetulon pysäytystötsiä. Ekalla lähetyksellä Roope arpoi pitkään mennäkö niille vai ruutuun, ja valitsi väärin. Tässä välissä tehtiin sitten parit kaukot, ja sen jälkeen uutta yritystä. Sitten se sujuikin aika mallikkaasti, mutta Roope jää edelleen ihan liian eteen ruudussa.. Lopulta se jäi ruudun ulkopuolelle, jopa silloin kun ruudussa oli ruokaa (jonka se selvästi näki mun sinne vievän). Meni se sitten lopulta sinne keskellekin, mutta saapa nähdä miten lauantaina sujuu. Pelkään myös, että Roope juoksee kehänauhan yli ja saa punasen kortin, vaikkei se ole nauhoja pitkään aikaan enää ylitellytkään. Pelottaapa silti.

Haluan tehdä vielä tunnarin liikkuroituna, ja ohjattua jonkunverran. Lauantaiaamuna lähdemme sitten viideltä ajamaan Pieksämäkeä kohti kera kylmälaukun (sis. kylmäkalleja, kylmiä pyyhkeitä, ja vesipulloja) ja iloisen mielen! Kuumaa on lupaillut, onneksi ajelin Roopea kevyemmäksi; selkeästi vaikuttaa positiivisesti vireystilaan.

"Anna sen tuulen hivellä meitä"

Perjantaina Sara ja Hukka saapuivat Lahteen. Samana iltana mentiin jo treenaamaan, Roopen osalta ei tuo treenikerta mennyt hukkaan (eh eh!). Onnistuin korjaamaan ohjattu-ongelman, tai ainakaan ongelma ei oo vielä eilisen päivän treeneihin tullut takaisin. Eilen käytiin lappalaisten SM-joukkuekoirien kanssa tekemässä paikkiksia ja ohjattua nurtsilla, ja illalla vielä ruutua ja muuta pientä tässä meidän lähikentällä.

"Teet sitten kunnolla etkä pelleile!"

Ohjatussa tein kuuntelutreeniä merkillä, että saisin Roopen oikeasti keskittymään siihen mitä sille sanon. En tiedä olisiko tämän taktiikan kanssa pitänyt edetä hitaammin (yhdistää kapulanhakukäsky vasta monen monen kerran jälkeen), kun hyvin menneiden maahanmeno- ja istumiskäskyjen jälkeen Roope ei edelleenkään kuunnellut kumman apulan käskin sen hakea. Sitten rupesi jo epätoivo hiipumaan, ja päätin testata liinan käyttöä, ja kappas; jo muutaman estetyn väärän suunnan ja keskimmäisen haku-yrityksen jälkeen Roope oli niinkuin ei ois koko ohjatun ongelmaa koskaan ollutkaan. Eikä tosiaan seuraavankaan päivän treeneissä ollut itään heikkoa hakea molemmat suunnat ilman mitään kämmäyksiä. Jännityksellä odotan miten tämä jatkossa sujuu, mutta muistuttaahan voin aina jos siltä tuntuu.

Tänään käytiin treenailemassa hienoilla nurmikentillä, ihan Pieksämäkeä ajatellen. Roopea vähän kummastutti nurtsialusta, kaippa se kutitti varpaita tai jotain. Virekään ei ollut ihan paras mahdollinen mutta luulen sen johtuvan viikonlopun kohtuullisen suuresta treenimäärästä. Tämän takia en edes ajatellut ruutujen ja ohjattujen tekoa, vaan keskityttiin helppoihin juttuihin ja iloiseen mielentilaan. Ajattelin että voisin ehkä ajella Roopen vatsanaluskarvat + kainalot ja sisäreidet, jos se vähän helpottais oloa kuumalla. Haluaisin myös ohentaa Roopelta esimerkiksi  rinta-ja kaulakarvoja mutten oikein tiedä miten sen tekisin. Ideoita otetaan vastaan!

Postauksen kuvat on ottanut Sara, joka kera Hukan lähtee tänään kohti Rovaniemeä. Ehkä tästä viikonlopusta oli edes jotain hyötyä tulevaa koitosta varten!

Lk holsku FI TVA BH Roope

SM-skabat lähestyy ja vielä on treenattavaa. Sopivaan työskentelyvireeseen täytyy saada kestoa, ja ohjattua ja ruutua varmemmiksi.
Ruudussa Roope jostain syystä ei nyt ymmärrä että ideana on juosta vain suoraan siihen suuntaan jonka osoitan, ja ruutu löytyy sieltä. Keksin kuitenkin nerokkaan keinon treenata tätä; apuohjaaja ruudun taakse ja huutamaan koiraa heti kun lähetän sen merkiltä. Toivon mukaan tämä toimii, muita nerokkaita ideoita en nimittäin ole sitten keksinytkään. Ohjatussa on ongelmana edelleen kapuloiden arpominen ja keskimmäisen hamuaminen. Taisiis namipurkeilla teen edelleen ja yhdessä välissä se auttoikin ja kaikki meni hyvin, mutta nyt ei sitten taas. Suunnittelin jo jotain kompostiverkkoviritelmiä estämään väärälle kupille menon, kunhan Roope valitsis ees oikean suunnan..

Postauksen otsikko juontaa juurensa (nyt jo ihan hauskasta) pienestä probleemasta sm-ilmottautumisten yhteydessä. Aloin rustaamaan ilmolomaketta viimeisen ilmopäivän iltana ja rotu-pudotusvalikkoon päästessäni huomasin että eipäs sieltä hirvikoiraa löydykään :)) Loppujenlopuksi päädyin valitsemaan väärän rodun, ja ensimmäinen H:lla alkava rotu sattui olemaan hollanninpaimenkoira, lyhytkarvainen. Kaunis kippurahäntäinen yksilö tosiaan.

Blogi on saanut myös uutta ulkoasua kun Saara teki vähän päivitystä, kiitos siitä!
Nyt sitten vaan treenaillaan kovasti kolmen viikon päässä siintävään koitokseen, viikonloppuna treeniseuraksi meille saapuvat Sara ja Hukka, hauskaa tulee siis todennäköisesti olemaan.

Kissanpäivät

Seuraavaksi luvassa blogin ensimmäinen kissapäivitys!
Aamuisin kun saavumme Roopen kanssa hoitamaan näitä kahta hurjaa kissapetoa, toinen niistä on ottanut asiakseen seurata mua jokapaikkaan asunnossa. Se on aika hellyyttävää, vaikka todennäköisesti se ajattelee mut vain palvelusväeksi jolta saa rapsutuksia 24/7. Rapsutan sitä aina kun se haluaa, se vain on niin söpö että sorrun joka kerta :(
Tässä siis mun ja Sylvin yhteiset aamutoimet (ja tekemisistä päätellen olen oikeasti talon palvelusväki :D) kuvin!

Ensimmäisenä siistimme pyykkinarulle kuivamaan jätetyt pyykit kaappien sisuksiin kauniisti viikattuina. Tästä pienestä ystävästä ei hirveästi ollut viikkaamisessa apua, mutta se olis mielellään livahtanut vaatteitten mukana tutkimaan kaapin sisältöä.

Pyykeistä päästyämme keittiössä odotti tiskivuori ja ruuanlaitto (sekä kaksi- että nelijalkaisille asujille). Tiskiapuri komensi tasaisin väliajoin (kuten kuvasta huomaa); "tiskaa nopeempaa!" Kotitöiden hoito on oikeastaan aika mukavaa kun ei ole kiire mihinkään. Musiikkia ja yhtä hyvä kotiapulainen kun mulla niin tiskaaminenkin on kivaa! 

Tämänpäiväiset hommat hoidettuamme majoittauduimme partsille hyvän lehden kera. Aurinko ei enää paistanut meidän kohdille, mutta lasitus parvekkeella onneksi pelastaa aika paljon lämmöstä.

Aina välillä piti kellistellä pitkin pituuttaan jos joku vaikka vähän rapsuttais. Ei ole vaikeeta arvata kuka rapsutti, ja jokaisella kerralla. Ehkä vähän myös lässytin samalla. 

Meillä on aika lämmin

Ollaan pari kertaa treenattu uudessa porukassa Miran ja auspai Vukin, Marjon ja beecee Hypnon + Eosin, sekä Ainon ja porkkis ja Sumun + lappari Joikun kanssa. Roopelle tekee hyvää treenailla eri porukoissa, varsinkin lähestyviä SM-tokoja ajatellen. Sinnekin pitäisi vissiin ilmottautua, kuukausi aikaa treenatakkin enää. Apua!

Noiden möllitokojen jälkeen ollaan keskitytty paljon häiriöön; merkkitreeneihin useammalla merkillä, häiriömerkkeihin matkalla ruutuun ja ohjattuun jne. Toivon todella että noista on hyötyä kokeita ajatellen, vaikka uskon kyllä että esimerkiksi Pieksämäellä ei varmasti ole kehässä mitään ylimääräistä tai sääntöjen vastaista.
Noin ylipäänsä Roope ei tee virheitä liikkeissä enää juuri lainkaan, ennemminkin jaksamisessa ja vireessä on taas treenaamista. Sama vanha vaiva taas, tosin ei onneksi läheskään yhtä pahana kuin joskus aikaisemmin. Liikkurin kanssa täytyy treenata, sen huomasin epiksissä. Roope selkeästi yhdistää liikkurin tylsyyteen, ja keksisin mielelläni useampiakin keinoja poistaa tuota mielleyhtymää. En tiedä pitäisikö liikkurin innostaa tuota välillä vai mikä olisi fiksua. Vai palkkaanko sitä vaan korvien nostamisesta ja pienestäkin iloisuudesta liikkurin kanssa treenatessa. Jälkimmäistä tietysti aina, mutta olisi kiva keksiä jotain lisäksikin.

Suomenmestaruudet tosiaan lähestyvät, ja meidän tiimille niissä riittää jännitettävää. Ei tuloksen puolesta niinkään, vaan sään, liikejärjestyksen, paikkamakuupartnereiden ja muiden yhtä typerien jännityksenaiheiden vuoksi. Ollapa koira joka ei välitä säästä, liikejärjestyksestä tai paikkaamakuukumppaneista. Mutta on vain mentävä sillä mikä on annettu. Niinkun Millan sanoo; et välttämättä saa koiraa jonka haluat, mutta saat sen jonka tarvitset.

Tää treenaaminen ei lopu koskaan

Kun se halusi hakea vasemman

Roope pääsi keskiviikkona möllitokoihin. Koe meni oikeastaan aikalailla niinkuin olin pelännytkin; ruutu ja ohjattu ei ihan toimineet.
Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis, mutta olisin toivonut tuomarilta, liikkurilta ja muutenkin järjestäjiltä enemmän paneutumista sääntöihin, ainakin EVL:n kohdalla. Ensinnäkin ruudun merkki oli ensimmäisellä koiralla hyvin pieni, ja korkeus todellakin alle vaadittavan 15cm. Sanoimme tästä ja tilalle tuli melko pieni, mutta ainakin tarpeeksi korkea merkki. Toisekseen matka merkille oli _vähintään_ 15 metriä(uskoisin että lähemmäs 20), sallitun 10m sijaan. Aika monella koiralla jäi merkki löytymättä, empä ollut itsekään ajatellut että tarvisi treenata tuollaisilla matkoilla. Roope sitten pysähtyi siinä 10m kieppeillä ja katsoi että no mitäs nyt? Ruutuunkaan ei halunnut mennä vaan juoksenteli iloisesti luoksaritötsille.

En haluaisi kuulostaa valittajalta jonka koiraa ei vain ole treenattu tarpeeksi (eikä varmaan olekaan, ainakaan 20m matkoilla merkille), mutta jotenkin olettaisin että MÖLLItokoissa voitaisiin tehdä asiat koirille helpommiksi, ei mahdollisimman vaikeiksi. Aloin myöskin miettimään, onko ruutukartioiden jättäminen ruutuun sallittua ohjatun aikana? Nimenomaan siis niin että ohjattu on ruutuun päin, ja koira joutuu vielä noutamaan ruudun puoleisen kapulan. Muistelisin että ei. Roope ei ruudun takia ohjattua nollannut, sitä ei vaan taas kiinnostanut kuunnella mitä sille sanoin, mutta toisella koiralla ruutu ois voinut haitata.

Kaiken valituksen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että huomasin Roopessa myös edistystä. Ohjatulla se sentään pysähtyi merkille, vaikka muuten liike menikin pyllylleen. Idarissa se istui, siis ISTUI nopeasti ja varmasti, ja tottahan toki riensin sen palkkaamaan (minusta oli myös hassua että tämän takia saatiin ko. liikkeestä arvosanaksi nolla, ne kuitenkin olivat epikset..), ja idari meni muutenkin mallikkaasti. Tunnarista olen myös iloinen, se ei näköjään olekaan unohtanut sitä totaalisesti.

Yhteenvetona, kuten otsikossa jo sen sanoinkin, treenaminen ei taida loppua koskaan. Ilmeisesti meidän täytyy treenata myös sellaista mitä koesäännöissä ei sanota, että voisin saada koiralle onnistumisia edes epävirallisissa kokeissa.

Tassutossuja ja hierontaa

Voin vihdoin iloisena todeta, että olemme päässeet eteenpäin epätoivon suossa. Meillä on siis toivoa, ja voimme jopa saada tuloksen Pieksämäeltä. Suosta noustiin todennäköisesti siksi, että olin vihdoin viisas enkä vaan yrittänyt samaa ja samaa liikkeissä joita Roope ei yksinkertaisesti vain muista.

Esimerkiksi ohjatussa Roope ei kuunnellut yhtään mitä käskyjä sille annoin. Sitten se palkkasi itsensä noutamalla minkä sattuu kapulan. Ei ollut kivaa. Päätin sitten ottaa käyttöön namipurkit vanhojen hyvien aikojen muistoksi; ei tarvitse kieltää vääristä, ja koirakin kuuntelee kun siellä väärässä ei vaan ole ruokaa (onnekseni Roope ei ole tajunnut tarkistaa muita purkkeja yhden hudin jälkeen).
Tunnariin on myös saatu varmuutta, enkä muista millon viimeksi mulle ois palautunut väärä. Ohjattu ja tunnari on olleet ne meidän heikoimmat lenkit nyt, tai ehkä vain tuntuu siltä kun aikaisemmin ne on olleet erinomaisen varmoja liikkeitä Roopelle. Niin ja siis; aikaisemmin=ennen kahden kuukauden treenitaukoa. Nyt kun nämä on aika reilassa jo, tuntuu että muutkin liikkeet sujuu.

Ollaan onnistuttu toki tekemään muutakin kun treenaamaan. Kevät on Lahdessa jo pitkällä, ja Roopekin nauttii kun minä viihtyisin vaikka kaiken aurinkoisen ajan ulkoilmassa. Pyörälenkkejä on tehty, ja rakas hirvikoirani ei oikein arvosta kalliita juoksutossujaan... Se näyttää niillä sisällä kävellessään ihan hämähäkiltä.

Kaiken kiusaamisen jälkeen jotain kivaakin; Roope pääsi käymään hierojalla viime viikolla. Etenkin rinta ja takasien "etureidet" vai mitkä ovatkaan, olivat aika jumissa. Todennäköisesti mennään parin viikon päästä uudestaan että noita jumeja saisi edes vähän enemmän helpotettua.

Suomenmestaruudesta kisata haluaisin

Olipa taas taukoa, olen pahoillani. Treenaamisen saralla ollaan kuitenkin kunnostauduttu, ja treenattu monta kertaa viikossa. Välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä.

Ehdottomasti eniten ollaan treenattu ruutua ja ohjattua, etenkin ohjatussa Roopella on kuuntelemisongelma. En tosiaankaan suostu uskomaan että se ei tietäisi sanojen "left" ja "right" merkityksiä, ennemminkin uskon sen palavaan haluun luulla tietävänsä ihan itse ilman käskyjä kumpi, taisiis, mikä kolmesta kapulasta on parasta hakea. Tai sitten tämä johtuu vaan huonosta ohjaajasta, mutta on se kuitenkin valio että että.

No kumminkin, eteenpäinkin ollaan menty, mutta kyllä tuntuu edelleen siltä että paljon on tekemistäkin. Tunnaria täytyy saada paljon paljon varmemmaksi, en ymmärrä miten se on sillä tuossa jamassa kun se nyt on. Ihan hirveää sähläämistä ja arpomista, mutta sittenkun käsken sen rauhoittua, se haistelee ja tuo oikean. Kokeessa en kuitenkaan voi sitä käskeä kahta kertaa, joten tää täytyis nyt saada hoidettua kuntoon.

Luoksetulo ärsyttää mua itseäni tällähetkellä melkoisesti. Roope tietää tasan tarkkaan että sen kuuluu pysähtyä HETI kun käsky käy, mutta se on keksinyt venyttää kun on huomannut etten pysty sille mitään. Täytyy hiekkakenttien sulettua ottaa valjaat, liina, lyhyt matka, sekä apuohjaaja käyttöön ja uskoisin pysäytysten nopeutuvan huomattavasti.

Seuraaminen meillä on mun mielestäni ihan jees, jäävissä edelleenkin istuminen on epävarmin mutten tiedä mitä sille tekisin. Palkkaan sen istumisesta jokaikinen kerta, ja yritän innostaa sitä istumisissa parhaani mukaan. Kyllä se yleensä istuu, mutta se voisi tehdä sen paaaaljon nopeammin.
Seuraamisen lisäksi ruutu on tällähetkellä aika kivassa jamassa, nyttemmin Roope malttaa tehdä myös merkin vaikka ruudussa olisikin ruokaa. Ruutuun päästessään menee tosi kivasti keskelle (sillai Roopen kivasti, ei niin kivasti kun moni muu koira) ja maahanmenoissakaan ei enää meinaa tulla ulos ruudusta.

Meillä on suunnitelmissa siis kisata Pieksämäellä kesäkuussa yksilössä, ja mikäli RKK saa joukkueen kasaan, niin myös joukkueessa. Toivon syvästi että mulla ei ole töitä sille viikonlopulle (yritän kovasti saada kesätöitä enkä yhtään tiedä onko kyseessä vuorotyötä vai millaista työtä..) että päästäisin kisaamaan. Kevät todennäköisesti tuo varmuutta tullessaan, sitä odotellessa siis(molempia, kunnollista kevättä ja varmuutta)!

Kevät kerkesi melkein jo tulla

"Treenasin ja olen nyt hyvin rasittunut, kiitos"

Roope on treenannut jälleen, jee! Kävimme tekemässä ruutua ja ohjattua Ganon-shiban kanssa, ja voisin sanoa että joku oli "pienesti" unohtanut muutaman jutun. Lopulta taisin kuitenkin saada palautettua muutamia hötyräisiä muistonmurusia valiokoirani aivonystyröille, ja treenien lopussa se jopa teki jutut niinkuin pitikin.

Ensinnä teimme ruutua. Merkille meno oli hakusessa, yritti mennä jonnekkin pskakokkareelle ihan mielissään.  Sen jälkeen hakeutui kuitenkin oikeaan paikkaan ja siitä sitten lähetys ruutuun. Mutta eihän se halunnut mennä sinne kun ne pskakokkareet on sen mielestä niiiin ihania. Sitten yritti varasta ruudusta ruuan, mutta lopulta päätti kuitenkin totella mun sotahuutoja. Tämän episodin jälkeen meni ihan mallikkaasti merkille, ja ruutuun lähetyksetkin pitkältä & lyhyeltä matkalta menivät hyvin. Se osasi jopa hakeutua sopivaan kohtaan ruudussa :)

Ohjattu olikin sitten astetta mielenkiintoisempi operaatio, kun se merkki olis niiiiin ihhanaa jättää välistä, vaikka selkeästi ymmärtää että siihen täytyy pysähtyä. Jotenka Roopen variaatio ohjatun merkistä on juosta pää sadantena jalkana pari metriä merkin ohi, pysähtyä katse kapuloita kohden, ja katsoa mua että anna nyt se hakemiskäsky. Tätä teimme useamman kerran kunnes minä sain tahtoni läpi ja merkkikin sai ansaitsemaansa huomiota.
Päätin että tehdään oikea, mutta Roopepa ois halunnut a)kääntyä vasempaan ja hakea keskimmäisen ja b)kääntyä vasempaan ja hakea vasemman. Myös c) käännyn oikeaan ja haen keskimmäisen ois ollut ilmeisen mukava vaihtoehto. Lopulta kuitenkin onnistui ihan sen oikean kapulan haku ja pistettiin bileet pystyyn!

Näiden treenien opetus oli, että kannattaa treenata vähän useammin kun nyt treenataan. Sovimmekin jo viikonlopuksi seuraavat kimppatreenit samassa seurassa, jos sitten SM-tokoissa osaisimme noi jutut jopa häiriössä!

Tampere-Hyvinkää-Helsinki-Lahti

Siinäpä meidän kulkemiset viimeaikoina. Mun poikaystäväni lähti tammikuussa Aasiaan pariksi kuukaudeksi, joten ollaan Roopen kanssa harrastettu junamatkailua ja matkailua muutenkin. Pari viikkoa sitten olimme Hyvinkäällä Niinan ja Jyrin + Eskon & Saulin luona, ja viime viikonloppuna ajeltiin mun iskän kanssa Helsingin kautta Lahteen ja minä jäin tänne odottamaan maailmanmatkaajan kotiinpaluuta.

Hyvinkäällä vietimme hyvin koirapainotteisen pidennetyn viikonlopun. Treenattiin tokoa, joka meni todella hyvin siihen nähden että ei olla Roopen kans viimeaikoina juuri treenailtu. Esimerkiksi ohjatussa katseli keskimmäistä mutta päätyi silti hakemaan reunimmaisen. Ihanaa kun se on tajunnut tämän, että se on se kauimmainen kapula, kun ei nimittäin ollut ainoa kerta kun tällaista on tapahtunut.
Roope pääsi myös juoksentelemaan Sauli-sakemannin kanssa metsän siimekseen, josta kuvia tuloillaan kunhan kuvaaja saa ne nettiin asti :D

Tällähetkellä olemme siis Lahdessa poikaystäväni asunnolla, ja yritämme keksiä kehittävää tekemistä. Tai kyllähän sitä löytyy jos vaan jaksaa ja viitsii, esimerkiksi oman fyysisen kuntoni parantaminen voisi olla ihan jees. Että eikun juoksemaan vaan. Toki tokojakin pitäisi harjoittaa, haluan Roopelle paaaaljon varmuutta lisää, koska olen päättänyt suunnata kesäkuussa Pieksämäelle TOKO-SM 2013-skaboihin. Häiriötä, häiriötä ja vielä lisää häiriötä niin olen erittäin tyytyväinen!

"Rakkaus metsään on lapissa syntyneillä geeneissä"

Meidän vierailu Rovaniemellä alkaa olla lopuillaan, torstai-iltana lähdemme sitten takaisin kohti Tamperetta. Kavereita on tullut nähtyä, ja hepankin kanssa oon päässyt monta kertaa lenkille. 

Lauantaina käytiin treenaamassa Saran & Hukan sekä Matleenan & Valon kanssa. Roope sai tehdä ruutua piiitkästä aikaa, ja yllätyin miten hyvin se muisti. Ainoastaan merkki oli vähän hakusessa. Luoksetuloa se ei sitten muistanutkaan noin hienosti, vaikka sitä ollaan jopa välillä tehtykin. Pysähtymistä sain painottaa _todella_ paljon, turhaan yritin pelkällä suullisella; läpijuoksuksihan se meni.

Lauantaina menimme sitten Saran luo yöksi. Illalla katsottiin Psycho telkasta, olihan se aika psyko kieltämättä. Sunnuntaina käytiin kävelemässä ja ylläolevat kuvat ovat siltä reissulta, Saran ottamia kuten muutkin kuvat tässä postauksessa.

On ollut tosi mukavaa samoilla tuolla metsissä, sekä hepan että koiran kanssa. Kun on aivan hiljaista ja valkoista. Roopekin nauttii selvästi kun sen vapaanaolo on oikeasti vapaanaoloa eikä sitä että se joutuu juoksemaan jatkuvasti muutamankymmenen metrin säteellä minusta. Mutta on se eteläsuomeenkin sopeutunut, ei sillä. Vaatii vain enemmän töitä multa pitää se tyytyväisenä, mutta eipä tuo haitanne. Tampereelle muutto kun toi niin paljon ihanaakin mun elämään.

Söpö pikku koira, niin kaunis hymykin

Poksu ei hirveästi arvostanut

Oli se merkillinen vuosi

Viime vuonna sattui ja tapahtui. Mahtavia ja ihania asioita, mutta myös niitä vähemmän ihania.

Ehkä suurimpana juttuna näin blogin aiheessa pysyttäessä voisin mainita Roopen FI TVA-tittelin syyskuussa, se oli melkoinen päivä se. Sitten blogin aiheesta poiketakseni kerron että minä löysin elämäni rakkauden, ja Roopen kanssa muutimme Tampereelle.
Lisää koira-asioita; kaverini hankki keväällä koiranpennun, porokoiran nimeltään Valo, ja Roopesta, Jedistä ja Valosta tuli oikein toimiva trio.

Toki viime vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita. Jedi-belgi muutti takaisin kasvattajansa luo pitkällisen pohdinnan jälkeen, viimeinen niitti oli mun allergisoituminen Jedistä. Moni juttu vaikutti tuohon päätökseen, ja näin on parempi kaikkien kannalta.

Roopen FI TVA-posetus :) (c)Saara

Jedi keväällä 2012 (c)Sara

Saaran kanssa Juhannusnäyttelyn yövartioina, oli kivaa!

Kun muutin, niin jouduin sanomaan heipat maailman
hienoimmalle hepalle. Onneksi kohta pääsen taas ratsaille!

Jedi ensimmäisissä möllitokoissaan :) (c)Saara

Ah kesä! Se se vasta oli ihanaa, saisi tulla jo pian
uudestaan!

Treenien päätteeksi olisikohan sotasuunnitelman tekoa
kuvaajaa vastaan, tai jotain

Mun kaverini hankki viime vuonna porokoiran, nimeltään
Valo. Näistä kahdesta tuli ystävykset. Roopesta on
mukavaa kun joku jahtaa sitä ja se saa pinkoa minkä jaloistaan
pääsee, kuten kuvasta huomaa.

Roope toisen EVL1-tuloksensa jälkeen

Miksi oon niin laiska

[lisäys]Olen näköjään sekä laiska mutta myös hajamielinen, yhteenveto kuluneesta vuodesta on jäänyt tekemättä! Teen sen heti kun pääsen Treelle omalle koneelleni ja käsiksi omiin kuva-arkistoihini. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. [lisäys/]

Roope on taas saanut pitää toko-lomaa. Eikä itsestään riippuvista syistä, vaan koska oon vaan ollut niin saamaton etten oo raahautunut treenaamaan. Jotain pientä ollaan tehty sisällä kyllä, mutta esimerkiksi kokeeseen jos mielitään niin treenitahdin täytyy kyllä koventua.

Tällähetkellä me ei edes majailla Tampereella, vaan ollaan käymässä Lahdessa. Etsiskellään lenkkireittejä täältä, mutta tuntuu että kaikki fiksun oloiset pätkät on vedetty laduiksi, enkä jaksa kokoajan kuikuilla taaksepäin hiihtäjien varalta. En myöskään tiedä missä täällä voisi treenailla (eikä ruudut ja ohjatut ole edes päässeet reissuun mukaan), joten meidän lenkit on olleet aika yksitoikkoisia.

Toivoisin että päästäis tammikuun lopuilla käymään Rovaniemellä tapaamassa kavereita, lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla, ja minä pääsisin taas ratsastelemaan maailman hienoimmalla hepalla. En ehkä ole vielä oikein sopeutunut Tampereelle, mun asunnon sisustaminen on vielä kunnolla kesken ja sääkin on ollut suurimman osan Tampereella-asumisajasta tosi ankea. Noi kaksi seikkaa riittää aika hyvin fiiliksen latistamiseen. Tulisi se kesä pian, tosin silloinkin on pakko päästä käymään Lapissa, mikään ei voita Lapin kesää.