Greetings från Tammerfors

Vietämme tällähetkellä Roopen kanssa ansaittua viikon LOMAA Tampereella ja täytyy sanoa että hauskuutta (ja aurinkoa) on riittänyt.
Roope on saanut lenkkeillä, koirapuistoilla ja treenata, toivottavasti on tyytyväinen ohjelmaansa, ja minä oon lenkkeilyn, puistoilun ja treenauksen lisäksi käynyt mm. IKEAssa, maastoratsastamassa islanninhevosilla ja muuten vain palloilemassa tuolla keskustassa. Että suhteellisen miellyttävä loma on tähän asti ollut! IKEAan on päästävä uudestaan haluan ostella sieltä vaikka mitä oli aivan hirveää kun ei ollu rahaa mukana ja ympärilläni hyllyillä oleili mitä ihanimpia objekteja! Eli Haparanda vähän niinkun kutsuisi kunhan tältä reissulta kotiudutaan.

Maanantaina meillä onkin sitten vuorossa junamatka Jämsään jossa mennään tapaamaan Viiviä & Rommi-harmaata joiden luona kävimme viime kesänäkin. Toivottavasti sää suosisi, jos ei minua niin ainakin treenausta. Toisin sanoa älä pliis sada. Laittelen tänne sitten kuva- sekä tekstimateriaalia kunhan kykenen!

"I can´t stand English people saying lover!"

Ja minä en kestä jotain näin suloista!

Käytiin Repen kanssa eilen lällyttelemässä Cartsa-tervun kohta seitsenviikkoisia pentuja. Kaikenkaikkiaan noita ällötyksiä on kuusi joista kolme urosta vielä vapaana, ja jos en ihan väärin muista niin juurikin yksi noista vapaana olevista pojista jäystää kuvassa mun kengännauhojani.
Oon jopa miettinyt että jos noista pojista toinen mun lemppareista on vapaana vielä syyskuun alussa, voisin jopa hairahtaa... Mitään ei ole lyöty lukkoon, mutta JOS. Uskon vahvasti siihen että kaikella on tarkoituksensa ja jos asiat todellakin sujuvat niin että minulla syyskuussa on mahdollisuus ottaa haluamani pentu, niin tuntuu että olisi kohtalon "pettämistä" tai "huijaamista" olla tekemättä sitä. Aika näyttää.

Could you be my LAVA?

Olen ollut tässä reilun viikon hoitamassa kolmea whippettiä ja yhtä lagotto romagnoloa, valitettavasti kuvia on vain tuosta vipukka-pennelistä. Aika hellyyttävä sekin vaikka ei se kyllä noille tervuällötyksille vedä vertoja.
Nuo vinttarit on ihan mukavia kun tulevat nukkumaan viereen eivätkä vaadi juuri mitään lenkityksen ja ruuan lisäksi, mutta täytyy sanoa että ei mulle. Ensinnäkin, se karvan määrä mitä noista irtoaa, on jotain aivan kammottavaa. Lähteehän tuosta Roopestakin, joo, mutta se ei tartu _jokapaikkaan_ ja pistele jalkapohjaa ja _ujuttaudu_ jalkapohjan sisään ja pistele siellä. Vaatteideni ulkonäöstä en viitsi edes mainita.

Toiseksi, menettäisin totaalisesti hermoni jos joutuisin asumaan tuollaisten itseriittoisten pissipäiden kanssa, kuten noidenlaisia ihmisiä luonnehdittaisiin. Loppupeleissä niitä ei kiinnosta ruokakaan jos ovat sillä päällä, ja leluilla suostuvat leikkimään kun itse sattuvat jaksamaan. Ainoastaan tuon pennun kanssa voisin juuri ja juuri tulla toimeen, se on ainakin vielä tuossa iässä niin halukas tutkimaan kaikkea uutta että sitä on suht helppo motivoida uteliaisuuden avulla. Mutta eiköhän sekin tuosta vanhene ja "viisastu". Kivoja koiria hoitaa sillointällöin mutta eivät sovi mulle. Roopessa on aivan tarpeeksi noita ominaisuuksia mun tarpeisiin.

"FBI specialagent Booth. Seeley Booth."

Noniin, vihdoin ja viimein pääsette nauttimaan upeista kuvaajan taidoistani upealla Canonin pokkarillani vm. 2006! Oltiin siis Repen kanssa hoitamassa muutama viikko mun tutun seropeja + tuollasta yhtä vähemmän seropia. Tuo vähiten seropi oli kyllä kaikista tottelevaisin, mutta valitettavasti se oli mulla vain viikonloppuhoidossa. Sillä oli muulloin töitä. Työkoira katsokaas.

Tässä uljas myyrästäjäni


"Ruokaa?" tehoaa aina, ainakin näihin pikku possuihin.

Paitsi tähän ei tehonnut, se vaan angstasi.

Ja tätäpä ei tarvinut edes komentaa kun teki kaiken käskemättäkin! Ehdottomasti fiksuin koko porukasta, siis.

Jos saatte kuvasta jotain selvää, niin yöllä takapiha täyttyi lokeista. En tiedä mitä kokousta ne siellä piti mutta kun salama välähti niin lähtivät melko äkäseen livohkaan. Päivällä pihalla kävi myös harakoita ja variksia ärsyttämässä minua ja koiria.

Treenaa niitä noutoja ees joskus, oikeesti

Käytiin Repen kanssa ajelemassa Saaran & Tuiken luona maanantaina ja siellä tuli sitten toki myös treenattua. Roope teki lähinnä merkkiä + ohjattua sekä vähän seuraamista. Muutaman hyppynoudon laitoin sen juoksemaan kanssa kun sitäkin ollaan tehty viimeksi möllitokoissa.
Kuvat on Saaran ottamia.

Kyllä se on niiiin kaaaunis aina välillä

Tästä kuvasta huomaa erinomaisen hyvin noutojen säännöllisen treenamisen tärkeyden, ainakin Roopen kanssa.
Hypyn se kyllä menee vauhdilla joo, mutta tuo kapula. Kuten kuvasta huomaa niin sen käsittely on HIDASTA. En tiedä johtuuko se tuosta hypystä vai mistä koska mulla on sellanen muitikuva että tasamaanoudoissa palautus on huomattavasti nopeampi kun mitä se nyt maanantaina oli. Ohjatussakin palautus on normaalisti suhteellisen nopea.

Osasi se jopa valkata oikean suunnan, taisiis, kuunteli mitä sille sanoin. Jotain tuonkin elikon päässä vissiin tapahtuu, kuitenkin kaikesta huolimatta.

Se tauko ei todellakaan tehnyt hyvää

Käytiin Saran ja koirien kanssa treenaamassa toissapäivänä, halusin ottaa paikkaistumista nyt kun oli muitakin koiria paikalla ja sitten ohjattua ja tunnaria myös.
Tunnarissa koski kahteen vääräänkin mutta palautti onneksi oman. Haukutin Rebeä ennen kun lähetin hakemaan ja tuo lämiminen johtui mitä luultavimmin siitä. Että lisää näitä, pakan täytyy pysyä kasassa korkeessakin vireessä.

Istumisissa ei mitään sen kummempaa. Meidän (ohjaajien) piilossa oli sopivasti reikiä mistä pystyi kyttäämään koiria jotenka huomasin Roopen välillä katselevan siihen malliin että josko tästä pistäis makuulle mutta ei mennyt. Heti kun lopetti nuo levottomuudet, menin palkkaamaan.
Sitten se ihana ohjattu! Heh, olis varmaan pitänyt ensin tehdä namialustoilla aivan läheltä ja muistutella suunnat. Mutta minäpä pistin kokeenomaisen ohjatun pystyyn ja eikun lähettämään :D Vasemmalle piti mennä mutta oikea kiinnosti enemmän. Sielläpä oli onneksi vaan kivi, ja kutsuin koiran pois. Muutaman toiston se vaati mutta haki lopulta vasemman pariinkin otteeseen. Ens kerralla sitten sitä oikeaa puolta. Merkki alkaa sujua jo oikein hyvin, hidas se on vieläkin mutta ainakin tuo raggi osaa hakeutua oikeeseen kohtaan tötsän taakse.

Pahoittelen sen hoitokoira-postauksen uupumista, teen sen mahdollisimman pian kunhan saan kuvat omalle koneelleni. Ne on sitten tosi mahtavia mun ihkulla pokkarilla otettuja jotta varmasti saatte maksimaalisen katselunautinnon.

Koiria koiria ja lisää koiria, hauskaa

Rotweileri ja melkein-rotweileri (ja joku taskut täynnä froliceja)

Oon ollut hoitamassa tutun koiria nyt noin viikon ja vielä olis puoltoista viikkoa jäljellä. Täytyy tehdä vielä kunnollinen kuvallinen postaus (ylemmästä kuvassa isompi ei kuulu mun hoidettaviin) kunhan saan niitä kuvia otettua.

Roopen treenaus on ollut aika vähäistä viimeaikoina ja ohjattua ei olla otettu viikkoon, ääks. No, ehkä tauko tekee ihan hyvää. Tai sitten ei. Tunnaria tehtiin eilen, ensin toi väärää koska kyseisen tikun alla oli ollut froliceja.. huoh. Lähetin uudestaan ja löytyihän se omakin. Sitten vielä uusiksi ja oma löytyi heti.
Ruutua tehtiin alkuviikosta ja voi että kun ne olikin hienoja! Alustaa ei näkynyt kun nurtsi oli aika pitkä mutta Repe juoksi silti tosi hyvin keskelle joka kerta. Joku päivä tarvis vielä tehdä kehänauhan kanssa mutta se saa nyt odottaa varmaankin sen viikon.

On niin sekasin että unohtaa koko juhannuksen

Kirjottelen vaan ihan intona tokosta ja laivoista ja mistälie ja unohdan aivan totaalisesti kertoa mitä me duunattiin juhannusviikonloppu. Perjantain vietin kuten juhannus kuuluukiin, en siis ainakaan ottanut mitään vettä vahvempaa. Uskoo ken tahtoo.
Lauantai menikin odotellessa iltaa jolloin lähdettiin Repen kans vartioimaan näyttelyaluetta feat. Kirsi, Tikki, Vippi ja Varjo. Eli sitä samaa mitä vuosi sitten. Yö oli onneksi melko hiljanen, muutama koirankusettaja ja yksi poliispartio kävivät viihdyttämässä meitä.
Tämä mahdollisti yöllisen treenaamisen josta en valitettavasti saanut kuvamateriaalia kun unohdin antaa kameran Kirsille. Mutta ehkä tärkein juttu noissa treeneissä oli Roopen ruutu - se onnistui vaikka kehänauhoja oli enemmän kun meillä on koskaan ollut. Muutama meni jopa poikittain matkalla ruutuun mutta eipä tuo paljoa niistä välittänyt. Fiksu koira!

Jos sitten vaikka itse aiheeseen, siihen näyttelyyn. Meidän onneksi kehät oli myöhässä (nukuin nimittäin pommiin kun kävin yövuoron ja kehien välissä kotona nukahtamassa) ja kerettiin hyvissä ajoin odottamaan meidän vuoroa.
Roope esiintyi oikein mallikkaasti, varsinkin verrattuna muihin samanrotuisiin. En edes kerennyt nähdä esim. hampaidenkatsomista kun värkkäsin jotain numerolappuseni kanssa. Eipä tuota onneksi kiinnosta kuka sen suuta räpeltää. Tuomarina meillä oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

"Koon ylärajoilla, hieman pitkärunkoinen. Selvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Haja-asentoiset korvat. Vaaleat silmät. Maski voisi olla tummempi. Hyvä kaula ja selkä. Pitkä lanne. Häntä voisi kaartua paremmin selälle. Kovin suorat polvikulmat. Hyvä sivuaskel. Väritykseltään tumman harmaa."

Ja tuloksena siis AVO-H. Aivan odotettavissa oli eikä me mitään sertejä lähdetty hakemaankaan. Noissa skaboissa on vaan aina niin kiva käydä kun oma kerho järkkää ja tarviihan mun kerran kesään päästä johonkin koirahommaan jota ei tarvii jännittää yhtään, toisinkuin vaikkapa tokoja.