Sivut

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Hey there Delilah ♥

Meillä kävi vierailemassa eilisestä tähän päivään tämännäköinen kaveri jonka nimesin Delilah'ksi :) Olettaisin olevan harmaa-/kirjosiepponaaras, luultavasti melko nuori sellainen.

Aluksi vähän hirvitti eikä lentelykään oikein maistunut

Tänä aamuna ei eilisestä ollut tietoakaan vaan lenteli ihan hirmuna oksille ja ympäri terraariota!
Delilahin tarina hoidokkina alkoi eilen kun olin ajamassa kotiin Caran pentuja katsomasta. Huomasin tiellä vastakkaisella kaistalla maassa räpiköivän linnun, näytti kuin se olisi ollut kiinni asfaltissa.
Juuri siihen kohtaan en voinut pysäköidä mutta ajoin muutaman kymmenen metriä, käänsin auton ja palasin hakemaan tämän pienen räpiköijän. Varmasti JOKAINEN joka ajoi tästä kohtaa ohi, näki linnun maassa mutta kukaan ei viitsinyt pysähtyä. Oikeasti, toivon mukaan hävettää edes vähän, toivottavasti omatuntonne soimaa hamaan loppuun asti.
Kun päästiin meille, vaihdoin Svedu-käärmeen terrastaan boksiin ja siivosin terraariota senverran ettei siellä ihan hirmuna haisis käärmehajut. Puhdistin Delilahin siiven tyvessä olleen haavan ja yritin soittaa eläinlääkärille mutten saanut kiinni. Jätin sitten viestin.
Illalla kun pistin neidille vähän kostutettua jauhelihaa ja rupesin katsomaan siiven tilannetta, pääsi se lentoon ja lennähti mun huoneeni katonrajaan. Siivet ainakin pelittivät, jes! Loppuillan annoin olla rauhassa eikä se paljoa muuta tehnyt kun seisoskeli paikoillaan ja nukkui, pisti päänsä niiiin söpösti untuvien sekaan
Tänä aamuna heräsin siipien räpistelyyn ja huomasin isoksi ilokseni että pieni hoidokkini oli jo todella virkeänä. Lenteli oksille ja kattoonkin, josta se sai pienillä varpaillaan kiinni ja roikkui siellä sitten pää alaspäin :) Tsekkasin vielä siivessä olleen haavan, pistin neidin boksiin ja boksin reppuun, otin koiran hihnaan ja lähdettiin pyöräilemään sinne mistä eilen pikkukaverin pelastin.
Etsin vähän suojaisamman ja metsäisemmän paikan ja otin Delilahin boksista ulos. Ensin se istuskeli kädelläni ja käänteli päätään, ennenkuin otti siivet alleen ja lennähti viereiseen koivuun. Sieltä se katseli aikansa ja lopulta hypähteli syvemmälle lehvästöön.
Kyllä sitä vähän tuli ikävä, täytyy myöntää. Pieni Delilah

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti