Segrarklass 1:a 280p. + hederspris

Eilen oli meidän ties monennet VOI-kokeet (oisko viidennet?) ja täytyy sanoa että ihan hyvin ne loppujenlopuksi meni. Aurinko paistoi ja oli vähän liiankin lämmin ajoittain, mutta Roope jaksoi silti ihan ookoosti. Tuloksena VOI1 280p., KP, sij. 1/1 jota yritin otsikkoon vääntää ruotsiksi, en tiedä onnistuinko :D

Paikalla makaaminen 8 Roope oli nuoleskellut kassejaan, haistellut maata, pyörinyt lonkalta toiselle ja mitä vielä.. Siis oikeesti! Se ei ole koskaan mennyt edes lonkalle! Kohta on onneksi möllitokot ja todellakin puutun jos yrittääkään mitään vastaavaa.

Seuraaminen 9½ Perusasennot vähän hitaita muistaakseni
Istuminen 9 Olis saanut olla hieman nopeempi
Luoksetulo 9 Nopeutta lisää, laukkasi kyllä kaikki pätkät mutta hitaasti
Ruutu 9,5 Se meni se meni! Ja lujaa menikin, mutta seuraamaan tuli (senkin lujaa) väärän puolen kautta kiertäen
Hyppynouto 10 Eipä siinä mitään kummempaa
Metallinouto 7,5 Ei lähtenyt ekalla käskyllä ja tullessa ravaili pätkän. Tässä vaiheessa tuomari tokaisi jotain tyyliin "on tuossakin koirassa sentään jotain inhimillistä" :D On siinä, paljonkin.
Tunnari 8,5 Haisteli aika pitkään, lämäsi omaa muutaman kerran mutta toi sen lopulta, turhan hitaasti tosin
Kauko-ohjaus 7,5 Kuten videolta huomaa, kehän ulkopuolella joku koira kiljuu ja Roope rupeaa katseleen sitä eikä näinollen kuule ekaa seisomaankäskyä eli kaksoiskäsky tuosta. Myös yksi m-i oli vajaa, ärsyttävää.
Kokonaisvaikutus 10 Haukutin Roopea kehässä, mutta kuulemma tällaisen rodun kanssa siitä ei sakoteta, varsinkin kun siitä ei kerrota kellekään ;)

Saapa nähdä kerätäänkö TK3, luultavasti ei mutta jollei EVL-liikkeet ole mun mielestä siinä jamassa että voidaan keväällä startata, niin sitten pitäydytään vielä tässä.
Videosta kiitos Kirsille!

http://www.youtube.com/watch?v=p9KDrp25Hp0

Meille muutti sitten tämmönen

Virallisesti Deathless Crazy Little Thing, kotoisammin Jedi. On se vain melkonen sydäntenmurskaaja :)

Kuvien (c) Saara Kangasniemi

Hey there Delilah ♥

Meillä kävi vierailemassa eilisestä tähän päivään tämännäköinen kaveri jonka nimesin Delilah'ksi :) Olettaisin olevan harmaa-/kirjosiepponaaras, luultavasti melko nuori sellainen.

Aluksi vähän hirvitti eikä lentelykään oikein maistunut

Tänä aamuna ei eilisestä ollut tietoakaan vaan lenteli ihan hirmuna oksille ja ympäri terraariota!

Delilahin tarina hoidokkina alkoi eilen kun olin ajamassa kotiin Caran pentuja katsomasta. Huomasin tiellä vastakkaisella kaistalla maassa räpiköivän linnun, näytti kuin se olisi ollut kiinni asfaltissa.
Juuri siihen kohtaan en voinut pysäköidä mutta ajoin muutaman kymmenen metriä, käänsin auton ja palasin hakemaan tämän pienen räpiköijän. Varmasti JOKAINEN joka ajoi tästä kohtaa ohi, näki linnun maassa mutta kukaan ei viitsinyt pysähtyä. Oikeasti, toivon mukaan hävettää edes vähän, toivottavasti omatuntonne soimaa hamaan loppuun asti.

Kun päästiin meille, vaihdoin Svedu-käärmeen terrastaan boksiin ja siivosin terraariota senverran ettei siellä ihan hirmuna haisis käärmehajut. Puhdistin Delilahin siiven tyvessä olleen haavan ja yritin soittaa eläinlääkärille mutten saanut kiinni. Jätin sitten viestin.
Illalla kun pistin neidille vähän kostutettua jauhelihaa ja rupesin katsomaan siiven tilannetta, pääsi se lentoon ja lennähti mun huoneeni katonrajaan. Siivet ainakin pelittivät, jes! Loppuillan annoin olla rauhassa eikä se paljoa muuta tehnyt kun seisoskeli paikoillaan ja nukkui, pisti päänsä niiiin söpösti untuvien sekaan ♥
Tänä aamuna heräsin siipien räpistelyyn ja huomasin isoksi ilokseni että pieni hoidokkini oli jo todella virkeänä. Lenteli oksille ja kattoonkin, josta se sai pienillä varpaillaan kiinni ja roikkui siellä sitten pää alaspäin :) Tsekkasin vielä siivessä olleen haavan, pistin neidin boksiin ja boksin reppuun, otin koiran hihnaan ja lähdettiin pyöräilemään sinne mistä eilen pikkukaverin pelastin.

Etsin vähän suojaisamman ja metsäisemmän paikan ja otin Delilahin boksista ulos. Ensin se istuskeli kädelläni ja käänteli päätään, ennenkuin otti siivet alleen ja lennähti viereiseen koivuun. Sieltä se katseli aikansa ja lopulta hypähteli syvemmälle lehvästöön.
Kyllä sitä vähän tuli ikävä, täytyy myöntää. Pieni Delilah ♥

Se ois vissiin ohjatun kapuloita hommaamaan

Roope pääsi eilen tekemään pitkästä aikaa ohjattua, tälläkertaa vuorossa oli lähetys oikealle. Ensin tehtiin vähän merkkiä niin että koira näki "kapuloiden" olevan paikoillaan, meillä on siis edelleen kaksi kiveä ja vain yksi kapula mukana treeneissä.

Roope on ruvennut nykyään kuuntelemaan huomattavasti paremmin kuin ennen, mitä sille lähettäessäni sanon, ja eilenkin lähti oikein nätisti sinne minne oli tarkoituskin. Meinasin ensin tehdä vielä yhden vasempaan mutta jätin sitten kuitenkin toiseen kertaan, tuo yksi meni niin hienosti.
Merkiltäkään ei yrittänyt kertaakaan varastaa suoraan kapulalle, tätäkin on nimittäin välissä tapahtunut. Merkit muutenkin on (tai ainakin vielä eilen oli, katsellaan seuraavalla kerralla mikä on senhetkinen tilanne ;) tosi hienoja, Roope selvästikin tajuaa mikä on homman nimi. Läheltä lähetettynä lähtee laukalla mutta pudottaa nopeasti ripeään raviin. Kauempaa (n. 10 metriä ja tätä kauempaa) laukkaa koko matkan, olen tyytyväinen!

Tehtiin vielä muutama ruutukin, ensin alustalla ja sitten pari lähetystä ilman alustaa kun se sijoittautuminen keskelle oli viime ruututreeneissä vähän hakusessa. Roopella on huono tapa kaartaa keskelle oikeaa reunaa myöten, ja monesti se sitten jää sinne reunaan eikä kierrä tarpeeksi. Se ei niinkun voi juosta keskelle ja kääntyä paikoillaan. Kyllähän se siellä reunassakin ruudun sisällä on mutta tottakai sieltä on suurempi todennäköisyys joutua nauhojen ulkopuolelle kuin ruudun keskeltä.

Mietin että täytyis varmaan alkaa keksimään jostain ohjatun kapuloita jos me pikkuhiljaa siirryttäis kivistä kapuloihin. Jotenkin hirvittää että sitten se TAAS alottaa sen keskelle juoksemisen kun kylläkai se näissä nykyisissä treeneissä erottaa kapulan kivestä, ja sittenkun kaikki objektit on samanlaisia niin sitten se juoksee taas miten sattuu. Näh, en tiedä.
Niin ja meillähän on muuten koe 13.8, katsellaan josko se toinen ykkönen tulis sitten sieltä!

Kuvamateriaalia Jämzästä

Videot ovat vihdoin internetin ihmeellisessä maailmassa valmiina jaettaviksi teille, joten tässä ne tulevat! Kuvaamisesta vastasi siis Viivi.

Roopen treeniä from harmikoira on Vimeo.

Roopen kaukot from harmikoira on Vimeo.

Kylläpä sillä olikin vauhtia

Eilen oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä Saaran & Tuiken sekä Kristan & Sakun kanssa, paikkana Matkavaara. Roope on tehnyt näitä hommia viimeksi kevättalvella joten varauduin henkisesti ei-niin-priimoihin pistoihin.

Eka maalimies viidessäkympissä, suorapalkka.
Ekaksi kun lähetin, lähti aivan vinoon. Kaarsi kyllä oikeaan suuntaan lopulta muttei löytänyt. Huusin pois ja lähetin uudestaan, sama homma kun edellisellä. Yritti taas vinoon joten huusin samantein pois ja lähetin uusiksi. Tälläkertaa lähti suoraan ja kehuin, mutta kun ei löydy niin ei löydy. Maalimies oli koirasta muutaman metrin päässä, lähetin sitten siitä ja löytyihän se vihdoin.

Toinen maalimies viidessäkympissä, Roope haukahti ja mokke palkkasi tuosta ekasta haukusta.
Tämä menikin jo paljon paremmin kun edellinen pisto, eteni suoraan mutta lopussa kääntyi vähän vinoon, löysi kuitenkin. Mietin että mitenhän se rupeaa haukkumaan kun ei olla treenattu pitkään aikaan mutta sehän alotti samantien kun huomasi ettei sitä ruokaa tulekkaan pelkästä löytämisestä. Kysyin vielä maalimieheltäkin että sanoiko vihjesanaa mutta kuulemma aivan oma-aloitteisesti oli haukkunut, hienoa!

Kolmas maalimies oli myöskin viidessäkympissä ja suorapalkalla.
Muistaakseni Roope lähti suoraan, mutta maalimiehen lähellä oli ruvennut katseella etsimään ja kun oli bongannut niin oli juossut vauhdilla luokse.

Tuolle katseellaetsimiselle täytyy nyt tehdä jotain, pitää varmaan ottaa pressu seuraaviin treeneihin. Positiivinen yllätys näissä treeneissä oli Roopen jaksaminen, se oikein hinkui päästä etsimään eikä meinannut millään malttaa kuunnella odotuskäskyjä. Jokaiselle pistolle meni LUJAA, ja ottaen huomioon Roopen normaalin motivaation kaikkeen muuhun kuin verijälkeen, ja sen että jouduin ekalle pistolle lähettämään sen useammin, olin todella tyytyväinen koiran jaksamiseen. Tauko näissä hommissa tekee motivaatiolle hyvää.

Onni on omistaa ikioma nöttö!

Tästä tulee sitten pitkä (ja kuvantäyteinen) postaus joten valmistautukaa henkisesti.
Tänään olimme siis Jämzä -cityssä Viivin ja Rommin luona aivan koko päivän ja tuntui siltikin ettei aikaa ole tarpeeksi ja se kuluikin varmasti tavallista nopeammin. Kuka voisi kellot seisauttaa? jne.
Nämä meidän Jämsänreissut ei vissiin koskaan mene täysin putkeen tuon junalla kulkemisen osalta. Viime vuonna en saanut Roopelle paluulippua ja tänä vuonna matkustin ilman opiskelijakorttia.. Onneksi konduktöörit olivat inhimillisiä, unohduksesta ei kuulemma sakoteta. Kiitän.

"ULULULULULUULUUUU!!" huusi Viivi ja minä repesin. Mutta koirat tykkäsi kuten kuvasta huomaa.

Kun pääsimme Jämsän asemalle oli Viivi meitä vastassa uljaalla Tojotallaan. Heti kun päästiin asemapihalta ulos niin eiköhän meitä tullu polliisipartio vastaan ja samaisessa risteyksessä kärkikolmiolliset eivät olleet selvästikkään kuunnelleet teoriatunneillaan. Tämän traagisen kohtaamisen jälkeen suuntasimme paikalliselle Cittarille ostamaan koirille lihiksiä ja mulle vähän karsua, nammnam!
Kun ostokset oli hoidettu, suuntasimme Vitikkalan kentälle treenaamaan Roopetsiinin kanssa. Otin ensiksi muutaman pätkän seuraamisia jotka sujui oikein mallikkaasti, sitten luoksaria jossa havaittaissa pientä ennakointia maahanmenoissa ja vimoksi vähän ruutua. Keskelle hakeutumisessa petrattavaa mutta jätän sen miettimisen myöhemmäksi murheeksi.

Hirvikoirasöpöläiset Rommi ja Roope


Roope suuri myyrästäjäkoira

Treenamisen jälkeen suuntasimme kohti Saarikkojen omakotitaloa tapaamaan vanhaa ystäväämme Rombea. Pojilla oli ensin pihalla vähän yhteenottoa joten laitettiin Rommi naruun ja Roope sai vähän haistella uusia hoodeja ennekun mentiin sisälle syömään karsua ja silleen. Ennen ruokaa (hirvenlihaa kastikkeessa + uusia perunoita, en ole koskaan ennen syönyt hirveä hoxhox!) käytiin vielä pihalla kuvailemassa Roopen tokoilua ja temppuilua ja ruuan jälkeen lähdimme käymään pienellä venereissulla.
Mainittakoon vielä että lenkillä jolla myös yhteiskuvat ovat saaneet alkunsa, pojat käyttäytyivät todella mallikkaasti, ei mitään erimielisyyden merkkejä.

Kaukojen maahan-seiso vaihdosta saa näemmä hyviä posetuskuvia!

Tällaista se treenaus hirvikoiran kanssa on, aina hampaat irvessä!

Mutta kyllä se välillä nätiskin osaa

Roopetsiini pääsi minun yksityiseen uimakouluuni (kuten alla olevasta kuvasta näkyy on vedessä käyty) ja ihan näppärästi se loppuviimein käytti takapäätäänkin, kunhan lopetti sen rantaanhinkumisräpimisen. Kun Roope oli uinut kyllikseen, pääsimme sinne venereissulle.

Aina niin fiksu ja filmaattinen :)

Mamin oma laivakoira ♥

Viivi videokuvasikin Roopea ja kunhan saan materiaalin käsiini, pistän sen tänne teidän iloksenne. Niin ja kävipähän pihalla myös pikkuruinen hirvikoiraneito josta Roope olisi niiiin kovasti pitänyt!

Kaikenkaikkiaan päivä oli hulvattoman hauska ja naurunaihetta riittää varmasti vielä piiiitkään! Minulle (ja toki myös Repelle) ehdotettiin visiittiä Jämzään hirvestyskaudella jotta tämä mun suuli hilvikoilani pääsisi vähän totisen työn makuun, ja saatampa jopa lähteäkkin. Riippuu ihan raha- ja asumistilanteestani mutta mielelläni kyllä menisin! Kuten sanoin, päivä kului aivan liian nopsaan ja ensi kesäännkin on ikuisuus.

Paras otokseni koskaan! Siitäpä yritätte arvata minkä olen ikuistanut!

Kuvien (c) Viivi, paitsi laivakoirakuva sekä tämä ylläoleva mystinen otos (c) MINÄ.