Miksi oon niin laiska

[lisäys]Olen näköjään sekä laiska mutta myös hajamielinen, yhteenveto kuluneesta vuodesta on jäänyt tekemättä! Teen sen heti kun pääsen Treelle omalle koneelleni ja käsiksi omiin kuva-arkistoihini. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. [lisäys/]

Roope on taas saanut pitää toko-lomaa. Eikä itsestään riippuvista syistä, vaan koska oon vaan ollut niin saamaton etten oo raahautunut treenaamaan. Jotain pientä ollaan tehty sisällä kyllä, mutta esimerkiksi kokeeseen jos mielitään niin treenitahdin täytyy kyllä koventua.

Tällähetkellä me ei edes majailla Tampereella, vaan ollaan käymässä Lahdessa. Etsiskellään lenkkireittejä täältä, mutta tuntuu että kaikki fiksun oloiset pätkät on vedetty laduiksi, enkä jaksa kokoajan kuikuilla taaksepäin hiihtäjien varalta. En myöskään tiedä missä täällä voisi treenailla (eikä ruudut ja ohjatut ole edes päässeet reissuun mukaan), joten meidän lenkit on olleet aika yksitoikkoisia.

Toivoisin että päästäis tammikuun lopuilla käymään Rovaniemellä tapaamassa kavereita, lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla, ja minä pääsisin taas ratsastelemaan maailman hienoimmalla hepalla. En ehkä ole vielä oikein sopeutunut Tampereelle, mun asunnon sisustaminen on vielä kunnolla kesken ja sääkin on ollut suurimman osan Tampereella-asumisajasta tosi ankea. Noi kaksi seikkaa riittää aika hyvin fiiliksen latistamiseen. Tulisi se kesä pian, tosin silloinkin on pakko päästä käymään Lapissa, mikään ei voita Lapin kesää.

Tosi kivaa kun mitään ei nää

Yritä siinä sitten treenata jotain ohjattua jos koira ei näe kapuloita. Onneksi parina päivänä viikosta mun työt alkaa senverran myöhemmin että keretään valosan aikaan treenaamaan, mutta se on aivan riittämätön määrä treenata liikkeitä jotka on Roopelle ne vaikeimmat.

Sisätiloissa onneksi voi jotain tehdä, kaukoja ja tunnaria lähinnä. Ja jäävien asentojakin jonkunverran. Muttakun sitä häiriötäkin pitäisi saada, eihän Roopelle ole homma eikä mikään olla täydellinen kun ympärillä ei ole häiriön häiriötä. Tai korkeintaan Aamupoikien parhaat palat radiosta.

Olen harkinnut jotain koiraseuraakin täältä Treeltä, jolla olis lämmitetty halli talviksi, mutten ole tehnyt asian eteen yhtään mitään ainakaan vielä. Roope on kuitenkin jo valio ja valoakin rupee kohta näkymään enemmän. Noilla muutamaan kertaan viikossa-treeneillä saa kuitenkin pakan pysymään jotakuinkin kasassa. Pitää nyt katsella ja kuulostella, jos tässä lähistöllä olisi joku halli (jonne pääsee kohtuudella kävellen, tai helposti julkisilla) niin voisi kai siellä jonkun kerran käydäkin.

Lumi häiritsee meitä molempia

Lauantaina käytiin treenaamassa ja saatiin jopa videoa koska Sara saapui perjantaina Lapinjärveltä meille yöksi ennen lähtöään Joulupukin maahan. Videosta kiitos siis Saralle, ja editoinnista minulle.

Noin ylipäätään me ei olla hirveästi treenailtu kun minä pääsin töihin ja muuton kanssa on ollut yhä edelleen häslinkiä. Nyt kuitenkin rupeaa helpottamaan ja haluan alkaa panostamaan tokoiluun taas kunnolla. Lauantaina treenaillessa kentällä oli lunta, ja kenttä oli ruskean-valkean sekainen häiriten aivan selvästi Roopea, sekä minuakin jonkinverran. Merkkien ja tunnarien bongaaminen oli hakusessa, ja ensimmäiset videopätkät olivat täyttä säheltämistä.
Ruudun ja ohjatun yhdistäminen niin, että ruudussa on ruokaa ja ohjattu täytyy tehdä ensin, on Roopelle hyvin hyvin vaikeaa. Varsinkin kun sitä ei olla treenattu. Tarkoittaen siis että sitä on treenattava. Iloinen yllätys on tunnarin täydellinen onnistuminen, ja kaukotkin olivat liki virheettömät.

Ruotsi ja Norja himottaisivat minua, mutta ensin täytyy treenata koira ja saada senverran rahaa että nuo reissut olisivat mahdollisia. Sitä odotellessa treenaamme toinen toisistamme ainakin 99% täydelliset ;)

http://www.youtube.com/watch?v=BOyWUuXwojA

Taas me treenattiin

Treenaaminen on viimeaikoina jäänyt ihan liian vähälle, muutto on ollut mulle todella stressaava ja ahdistavakin ja vienyt voimia. Eilen kuitenkin mentiin taas lappalaisten yhteistreeneihin; muistuttelin ruutua, tunnaria, kaukoja, metskun pitoa ja seuraamista.

Ruudut oli ihan okei kun Roope hoksasi että sinne kosketusalustallehan sen kuuluikin mennä. Maahanmenoissa se tuppaa tulemaan hirveästi eteenpäin joka ei ole ollenkaan hyvä juttu kun Roope tapaa muutenkin jäädä ruudussa aika eteen ilman alustaa. Puutuin tuohon heti, ja aloitettiin noi maahanmenot ihan lyhyeltä etäisyydeltä, ilman etenemistä. Jos ja kun sinne ulkomaillekin jossain vaiheessa lähdetään kisaamaan, niin en todellakaan halua että ruutu kusahtaa jostain maahanmenossa etenemisestä.
Metskussa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka oli todella kylmä ilma ja kapulakin oli viilee vaikka sitä tietysti parhaani mukaan lämmitin. Roope on niin ihanan innokas noutamaan nykyään, yrittää varastaa kapulat multa ennenaikojaan.
Tunnari ja kaukotkin oli taukoon nähden aika erinomaiset. Tunnareille meni aika lujaa mutta haisteli kuitenkin ja toi oman. Tuohon viretilaan täytyy taas alkaa kiinnittää huomiota, ja jos saisi jonkun liikkuroimaankin pitkästä aikaa.

Näissä treeneissä ja edellisissäkin huomasin että pieni tila (häkkikenttä jolla treenataan on aika pieni) ja monta uutta koiraa on Roopelle harjoittelemisen arvoinen asia. Kokeessahan ei yleensä noin lähellä mikään koira yksilöliikkeissä ole, mutta on tuota silti hyvä treenata. Roopella on huono tapa jäädä liikkeen alussa/ joskus jopa kesken liikkeen katselemaan muiden tekemistä. Treenaminen tuo varmuutta niin koiralle kuin ohjaajallekin. 

Hervanta täältä me tulimme

Vihdoin ja viimein lauantaina kannoimme kamat sisään meidän uuteen asuntoon. Muutto Tampereelle on ollut mulla mielessä jo pitkään ja nyt se sitten toteutui, oon aika happy!

Nämä ensimmäiset päivät on menneet aikalailla tutustuessa uuteen cityyn, niin mulla kuin Roopellakin. Ollaan etsitty lenkkireittejä ja treenikenttiä, ja minä oon hoitanut pakollisia asioita.
Eilen kävimme lappalaiskoirien yhteistreeneissä, oli oikein mukavaa ja saatiin molemmat vähän sosiaalistumista. Treenikenttä oli melko pieni (koiramäärään nähden ja kun oon tottunut koulujen isoihin hiekkakenttiin), mutta eipä tuo haitanne ja Roope keskittyi sielläkin oikein mukavasti. Pitää nyt muistutella sille kunnolla kaikki liikkeet, mm. ruutu ja ohjattu niinä tärkeimpinä. Tunnarille mun piti pyytää eilen liikkuria mutta arvata saattaa muistinko.

Täällä asunnolla Roope on käyttäytynyt ihan okei, se reagoi todella helposti kaikkiin uusiin ääniin ja puhisee niille ennenkuin tottuu niihin. Harjoittelemme hiljaista yksinoloa nyt pikkuhiljaa, mulla ei onneksi ole vielä töitä tai koulua niin tämä onnistuu.

Väsähtänyt hirvikoira

Palautumiseenhan menee se sellanen kolmisen viikkoa

Saara otti meistä eilen treenien yhteydessä valioitumiskuvia, tässä niistä muutama. Alin kuva on Saran ottama.

Eilen käytiin päivällä lappalaiskoirien yhteistreeneissä. Roope sai siellä hyvää koirahäiriötä, vaikka eipä se näyttänyt kanssatreenaajista olevan millänsäkään.
Sieltä on tuo Saran ottama kuvakin.

Illemmalla mentiin sitten Pukinpolulle treenaamaan Saaran & koiriensa sekä Matleenan ja Valon kanssa. Roope ei ole hirveänä valioitumisen jälkeen treenannut (mm. viikon tauko heti lauantaista lähtien kun se kyseisen tittelin itselleen onnistui hankkimaan), mutta hyvimpä siltä näytti silti kaikki sujuvan. Näköjään EVLikin alkaa olla sillä aika hyvässä muistissa jo.
Tarkoituksenamme olis lähteä ainakin Ruotsiin jossain vaiheessa yrittämään (siis hakemaan, anteeksi) SE TVA-titteliä. Tällähetkellä se on taloudellisesti mahdotonta mutta jossain vaiheessa mahdollisimman pian me tuon reissun teemme.

FI TVA BH Roope ♥

Otsikossahan se tulikin :) Eli viimeinen valionarvoon vaadittava ykkönen tuli tänään Kemijärveltä, ja voin sanoa että sai kyllä jännittää koko rahan edestä alusta loppuun! Senverran uhkarohkeasti Roope nollasi ohjatun noinniinkuin ensimmäisenä liikkeenä mukavasti, ja ruudustakin onnistui saamaan vitosen (kiitän Heliä tästä, muuten emme olisi valioita :D).

Tässä pieni kertomus siitä kuinka tämä kaikki on vähänniikuin tapahtunut.

"Tie tottelevaisuusvalioksi on Roopen osalta sitten päätöksessä, fiilis on ihan mahdottoman onnellinen mutta toisaalta haikea, niin paljon on tän matkan aikana koettu ja nähty yhdessä. Sodankylässä 27.9.2009 Roope sai ensimmäisen ALO1:nsä, ja siitä se sitten lähti.

Aina ei ole Roopen kanssa eläminen ja harrastaminen ollut ruusuilla tanssimista ja välillä on tuntunut että tuleeko

koko tokoilusta yhtään mitään. Kuitenkin näiden kolmen vuoden aikana kun tätä valioitumismatkaa on yhdessä tultu, Roope on kehittynyt ihan hurjasti ja siitä on kasvanut uskomattoman viisas ja hieno koira.
Halutaan molemmat kiittää kaikkia meidän kanssa treenanneita ja meitä opastaneita. Erityisesti Saaraa ja Tuikea, sekä Saraa ja Hukkaa, teistä on ollut ihan hirveästi apua. Matka jatkuu tästä kohti uusia haasteita.
Pakko myöntää että on se vain maailman paras koira ♥"

Tuomarina meillä toimi siis Heli Kelhälä. Heli on tuomaroinut meitä AVOsta saakka, toivottavasti on huomannut edes pientä kehitystä matkan varrella :)

Liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä ja kahdessa osassa mutta nyt en kuollaksenikaan muista mikä se järjestys oli.

Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9½

Seuraaminen 9½
Idari 9½
Luoksetulo 10
Ruutu 5 Hirveä määrä käskyjä, luulempa että tuo vitonen oli melko liioiteltua MUTTA tuomarin sana on laki joten se siitä
Ohjattu 0 Ei raasu hoksannut kapulaa, tää on Roopen varmimpia liikkeitä ja onneksi se toisella otolla löysi mitä pitikin
Metallihyppynouto 9
Tunnari 9
Kauko-ohjaus 10 Ne oli vaan niiin hienot! Helikin sanoi ettei täydellisempiä kaukoja ole nähnyt

Videota kokeesta tässä; http://www.youtube.com/watch?v=s3wd8vxUDdw&feature=youtu.be