Treenaaminen on viimeaikoina jäänyt ihan liian vähälle, muutto on ollut mulle todella stressaava ja ahdistavakin ja vienyt voimia. Eilen kuitenkin mentiin taas lappalaisten yhteistreeneihin; muistuttelin ruutua, tunnaria, kaukoja, metskun pitoa ja seuraamista.
Ruudut oli ihan okei kun Roope hoksasi että sinne kosketusalustallehan sen kuuluikin mennä. Maahanmenoissa se tuppaa tulemaan hirveästi eteenpäin joka ei ole ollenkaan hyvä juttu kun Roope tapaa muutenkin jäädä ruudussa aika eteen ilman alustaa. Puutuin tuohon heti, ja aloitettiin noi maahanmenot ihan lyhyeltä etäisyydeltä, ilman etenemistä. Jos ja kun sinne ulkomaillekin jossain vaiheessa lähdetään kisaamaan, niin en todellakaan halua että ruutu kusahtaa jostain maahanmenossa etenemisestä.
Metskussa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka oli todella kylmä ilma ja kapulakin oli viilee vaikka sitä tietysti parhaani mukaan lämmitin. Roope on niin ihanan innokas noutamaan nykyään, yrittää varastaa kapulat multa ennenaikojaan.
Tunnari ja kaukotkin oli taukoon nähden aika erinomaiset. Tunnareille meni aika lujaa mutta haisteli kuitenkin ja toi oman. Tuohon viretilaan täytyy taas alkaa kiinnittää huomiota, ja jos saisi jonkun liikkuroimaankin pitkästä aikaa.
Näissä treeneissä ja edellisissäkin huomasin että pieni tila (häkkikenttä jolla treenataan on aika pieni) ja monta uutta koiraa on Roopelle harjoittelemisen arvoinen asia. Kokeessahan ei yleensä noin lähellä mikään koira yksilöliikkeissä ole, mutta on tuota silti hyvä treenata. Roopella on huono tapa jäädä liikkeen alussa/ joskus jopa kesken liikkeen katselemaan muiden tekemistä. Treenaminen tuo varmuutta niin koiralle kuin ohjaajallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti