Kevät kerkesi melkein jo tulla

"Treenasin ja olen nyt hyvin rasittunut, kiitos"

Roope on treenannut jälleen, jee! Kävimme tekemässä ruutua ja ohjattua Ganon-shiban kanssa, ja voisin sanoa että joku oli "pienesti" unohtanut muutaman jutun. Lopulta taisin kuitenkin saada palautettua muutamia hötyräisiä muistonmurusia valiokoirani aivonystyröille, ja treenien lopussa se jopa teki jutut niinkuin pitikin.

Ensinnä teimme ruutua. Merkille meno oli hakusessa, yritti mennä jonnekkin pskakokkareelle ihan mielissään.  Sen jälkeen hakeutui kuitenkin oikeaan paikkaan ja siitä sitten lähetys ruutuun. Mutta eihän se halunnut mennä sinne kun ne pskakokkareet on sen mielestä niiiin ihania. Sitten yritti varasta ruudusta ruuan, mutta lopulta päätti kuitenkin totella mun sotahuutoja. Tämän episodin jälkeen meni ihan mallikkaasti merkille, ja ruutuun lähetyksetkin pitkältä & lyhyeltä matkalta menivät hyvin. Se osasi jopa hakeutua sopivaan kohtaan ruudussa :)

Ohjattu olikin sitten astetta mielenkiintoisempi operaatio, kun se merkki olis niiiiin ihhanaa jättää välistä, vaikka selkeästi ymmärtää että siihen täytyy pysähtyä. Jotenka Roopen variaatio ohjatun merkistä on juosta pää sadantena jalkana pari metriä merkin ohi, pysähtyä katse kapuloita kohden, ja katsoa mua että anna nyt se hakemiskäsky. Tätä teimme useamman kerran kunnes minä sain tahtoni läpi ja merkkikin sai ansaitsemaansa huomiota.
Päätin että tehdään oikea, mutta Roopepa ois halunnut a)kääntyä vasempaan ja hakea keskimmäisen ja b)kääntyä vasempaan ja hakea vasemman. Myös c) käännyn oikeaan ja haen keskimmäisen ois ollut ilmeisen mukava vaihtoehto. Lopulta kuitenkin onnistui ihan sen oikean kapulan haku ja pistettiin bileet pystyyn!

Näiden treenien opetus oli, että kannattaa treenata vähän useammin kun nyt treenataan. Sovimmekin jo viikonlopuksi seuraavat kimppatreenit samassa seurassa, jos sitten SM-tokoissa osaisimme noi jutut jopa häiriössä!

Tampere-Hyvinkää-Helsinki-Lahti

Siinäpä meidän kulkemiset viimeaikoina. Mun poikaystäväni lähti tammikuussa Aasiaan pariksi kuukaudeksi, joten ollaan Roopen kanssa harrastettu junamatkailua ja matkailua muutenkin. Pari viikkoa sitten olimme Hyvinkäällä Niinan ja Jyrin + Eskon & Saulin luona, ja viime viikonloppuna ajeltiin mun iskän kanssa Helsingin kautta Lahteen ja minä jäin tänne odottamaan maailmanmatkaajan kotiinpaluuta.

Hyvinkäällä vietimme hyvin koirapainotteisen pidennetyn viikonlopun. Treenattiin tokoa, joka meni todella hyvin siihen nähden että ei olla Roopen kans viimeaikoina juuri treenailtu. Esimerkiksi ohjatussa katseli keskimmäistä mutta päätyi silti hakemaan reunimmaisen. Ihanaa kun se on tajunnut tämän, että se on se kauimmainen kapula, kun ei nimittäin ollut ainoa kerta kun tällaista on tapahtunut.
Roope pääsi myös juoksentelemaan Sauli-sakemannin kanssa metsän siimekseen, josta kuvia tuloillaan kunhan kuvaaja saa ne nettiin asti :D

Tällähetkellä olemme siis Lahdessa poikaystäväni asunnolla, ja yritämme keksiä kehittävää tekemistä. Tai kyllähän sitä löytyy jos vaan jaksaa ja viitsii, esimerkiksi oman fyysisen kuntoni parantaminen voisi olla ihan jees. Että eikun juoksemaan vaan. Toki tokojakin pitäisi harjoittaa, haluan Roopelle paaaaljon varmuutta lisää, koska olen päättänyt suunnata kesäkuussa Pieksämäelle TOKO-SM 2013-skaboihin. Häiriötä, häiriötä ja vielä lisää häiriötä niin olen erittäin tyytyväinen!

"Rakkaus metsään on lapissa syntyneillä geeneissä"

Meidän vierailu Rovaniemellä alkaa olla lopuillaan, torstai-iltana lähdemme sitten takaisin kohti Tamperetta. Kavereita on tullut nähtyä, ja hepankin kanssa oon päässyt monta kertaa lenkille. 

Lauantaina käytiin treenaamassa Saran & Hukan sekä Matleenan & Valon kanssa. Roope sai tehdä ruutua piiitkästä aikaa, ja yllätyin miten hyvin se muisti. Ainoastaan merkki oli vähän hakusessa. Luoksetuloa se ei sitten muistanutkaan noin hienosti, vaikka sitä ollaan jopa välillä tehtykin. Pysähtymistä sain painottaa _todella_ paljon, turhaan yritin pelkällä suullisella; läpijuoksuksihan se meni.

Lauantaina menimme sitten Saran luo yöksi. Illalla katsottiin Psycho telkasta, olihan se aika psyko kieltämättä. Sunnuntaina käytiin kävelemässä ja ylläolevat kuvat ovat siltä reissulta, Saran ottamia kuten muutkin kuvat tässä postauksessa.

On ollut tosi mukavaa samoilla tuolla metsissä, sekä hepan että koiran kanssa. Kun on aivan hiljaista ja valkoista. Roopekin nauttii selvästi kun sen vapaanaolo on oikeasti vapaanaoloa eikä sitä että se joutuu juoksemaan jatkuvasti muutamankymmenen metrin säteellä minusta. Mutta on se eteläsuomeenkin sopeutunut, ei sillä. Vaatii vain enemmän töitä multa pitää se tyytyväisenä, mutta eipä tuo haitanne. Tampereelle muutto kun toi niin paljon ihanaakin mun elämään.

Söpö pikku koira, niin kaunis hymykin

Poksu ei hirveästi arvostanut

Oli se merkillinen vuosi

Viime vuonna sattui ja tapahtui. Mahtavia ja ihania asioita, mutta myös niitä vähemmän ihania.

Ehkä suurimpana juttuna näin blogin aiheessa pysyttäessä voisin mainita Roopen FI TVA-tittelin syyskuussa, se oli melkoinen päivä se. Sitten blogin aiheesta poiketakseni kerron että minä löysin elämäni rakkauden, ja Roopen kanssa muutimme Tampereelle.
Lisää koira-asioita; kaverini hankki keväällä koiranpennun, porokoiran nimeltään Valo, ja Roopesta, Jedistä ja Valosta tuli oikein toimiva trio.

Toki viime vuoteen mahtuu myös ikäviä asioita. Jedi-belgi muutti takaisin kasvattajansa luo pitkällisen pohdinnan jälkeen, viimeinen niitti oli mun allergisoituminen Jedistä. Moni juttu vaikutti tuohon päätökseen, ja näin on parempi kaikkien kannalta.

Roopen FI TVA-posetus :) (c)Saara

Jedi keväällä 2012 (c)Sara

Saaran kanssa Juhannusnäyttelyn yövartioina, oli kivaa!

Kun muutin, niin jouduin sanomaan heipat maailman
hienoimmalle hepalle. Onneksi kohta pääsen taas ratsaille!

Jedi ensimmäisissä möllitokoissaan :) (c)Saara

Ah kesä! Se se vasta oli ihanaa, saisi tulla jo pian
uudestaan!

Treenien päätteeksi olisikohan sotasuunnitelman tekoa
kuvaajaa vastaan, tai jotain

Mun kaverini hankki viime vuonna porokoiran, nimeltään
Valo. Näistä kahdesta tuli ystävykset. Roopesta on
mukavaa kun joku jahtaa sitä ja se saa pinkoa minkä jaloistaan
pääsee, kuten kuvasta huomaa.

Roope toisen EVL1-tuloksensa jälkeen

Miksi oon niin laiska

[lisäys]Olen näköjään sekä laiska mutta myös hajamielinen, yhteenveto kuluneesta vuodesta on jäänyt tekemättä! Teen sen heti kun pääsen Treelle omalle koneelleni ja käsiksi omiin kuva-arkistoihini. Nöyrimmät anteeksipyyntöni. [lisäys/]

Roope on taas saanut pitää toko-lomaa. Eikä itsestään riippuvista syistä, vaan koska oon vaan ollut niin saamaton etten oo raahautunut treenaamaan. Jotain pientä ollaan tehty sisällä kyllä, mutta esimerkiksi kokeeseen jos mielitään niin treenitahdin täytyy kyllä koventua.

Tällähetkellä me ei edes majailla Tampereella, vaan ollaan käymässä Lahdessa. Etsiskellään lenkkireittejä täältä, mutta tuntuu että kaikki fiksun oloiset pätkät on vedetty laduiksi, enkä jaksa kokoajan kuikuilla taaksepäin hiihtäjien varalta. En myöskään tiedä missä täällä voisi treenailla (eikä ruudut ja ohjatut ole edes päässeet reissuun mukaan), joten meidän lenkit on olleet aika yksitoikkoisia.

Toivoisin että päästäis tammikuun lopuilla käymään Rovaniemellä tapaamassa kavereita, lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla, ja minä pääsisin taas ratsastelemaan maailman hienoimmalla hepalla. En ehkä ole vielä oikein sopeutunut Tampereelle, mun asunnon sisustaminen on vielä kunnolla kesken ja sääkin on ollut suurimman osan Tampereella-asumisajasta tosi ankea. Noi kaksi seikkaa riittää aika hyvin fiiliksen latistamiseen. Tulisi se kesä pian, tosin silloinkin on pakko päästä käymään Lapissa, mikään ei voita Lapin kesää.

Tosi kivaa kun mitään ei nää

Yritä siinä sitten treenata jotain ohjattua jos koira ei näe kapuloita. Onneksi parina päivänä viikosta mun työt alkaa senverran myöhemmin että keretään valosan aikaan treenaamaan, mutta se on aivan riittämätön määrä treenata liikkeitä jotka on Roopelle ne vaikeimmat.

Sisätiloissa onneksi voi jotain tehdä, kaukoja ja tunnaria lähinnä. Ja jäävien asentojakin jonkunverran. Muttakun sitä häiriötäkin pitäisi saada, eihän Roopelle ole homma eikä mikään olla täydellinen kun ympärillä ei ole häiriön häiriötä. Tai korkeintaan Aamupoikien parhaat palat radiosta.

Olen harkinnut jotain koiraseuraakin täältä Treeltä, jolla olis lämmitetty halli talviksi, mutten ole tehnyt asian eteen yhtään mitään ainakaan vielä. Roope on kuitenkin jo valio ja valoakin rupee kohta näkymään enemmän. Noilla muutamaan kertaan viikossa-treeneillä saa kuitenkin pakan pysymään jotakuinkin kasassa. Pitää nyt katsella ja kuulostella, jos tässä lähistöllä olisi joku halli (jonne pääsee kohtuudella kävellen, tai helposti julkisilla) niin voisi kai siellä jonkun kerran käydäkin.

Lumi häiritsee meitä molempia

Lauantaina käytiin treenaamassa ja saatiin jopa videoa koska Sara saapui perjantaina Lapinjärveltä meille yöksi ennen lähtöään Joulupukin maahan. Videosta kiitos siis Saralle, ja editoinnista minulle.

Noin ylipäätään me ei olla hirveästi treenailtu kun minä pääsin töihin ja muuton kanssa on ollut yhä edelleen häslinkiä. Nyt kuitenkin rupeaa helpottamaan ja haluan alkaa panostamaan tokoiluun taas kunnolla. Lauantaina treenaillessa kentällä oli lunta, ja kenttä oli ruskean-valkean sekainen häiriten aivan selvästi Roopea, sekä minuakin jonkinverran. Merkkien ja tunnarien bongaaminen oli hakusessa, ja ensimmäiset videopätkät olivat täyttä säheltämistä.
Ruudun ja ohjatun yhdistäminen niin, että ruudussa on ruokaa ja ohjattu täytyy tehdä ensin, on Roopelle hyvin hyvin vaikeaa. Varsinkin kun sitä ei olla treenattu. Tarkoittaen siis että sitä on treenattava. Iloinen yllätys on tunnarin täydellinen onnistuminen, ja kaukotkin olivat liki virheettömät.

Ruotsi ja Norja himottaisivat minua, mutta ensin täytyy treenata koira ja saada senverran rahaa että nuo reissut olisivat mahdollisia. Sitä odotellessa treenaamme toinen toisistamme ainakin 99% täydelliset ;)

http://www.youtube.com/watch?v=BOyWUuXwojA