Sivut

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kyllä minä haen ja kyllä minä osaan

Tiistaina meillä oli taas muutaman viikon tauon jälkeen hakutreenit Matkavaarassa. Koska Roopella ei talven alussa tehdyt pistot menneet erityisen kehuttavasti, päätin tehdä ihan helpot treenit tälläkertaa. Kolme mokkea n. 30 metrissä, ja piiiiitkän pitkän talvitauon jälkeen hakikin ihan mukavasti.
Ekan moken löysi tosi nopsaan ja eteni suoraan. Samoin kolmas oli ihan fiksun näkönen. Toinen, eli keskimmäinen ukko ei mennyt ihan yhtä hyvin kun nämä kaks muuta. En tiedä miksi tuo lähti aivan vinoon kaks kertaa, kerran juoksi aivan ukon vierestä, jossain vaiheessa sitten sai hajun ja löysi. Mutta jotain positiivista sentään; kuten meidän ohjaajakin sanoi niin hakeepahan ainakin nenällään eikä silmillään.

Eilen mulle tuli hoitoon Rolf-niminen gööttipoika. Vaikka pojat (Roope&Rolf) on aikasemmin vähän ottaneet yhteen, niin nyttemmin tulevat oikein ihanasti toimeen. Rolf alistui heti talon isäntäkoiralle joten Roope mitä ilmeisimmin hiffasi ettei se ole harmiksi. Ovatpahan meinanneet pistää leikiksikin muutamaan otteeseen.

Tänään ja eilen on ollut ihan himohienot päivät joten sen mukaan ollaan lenkkeiltykin; monta tuntia pitkin metsiä. Äsken käytiin treenaamassakin, Roope teki ohjatun alkeita siideritölkin & kosketusalustojen kanssa, paikkaistumista ja metskuja.
Ohjattu sujuu oikein hienosti, ensinnäkin tuo rupeaa tajuamaan asettumisen merkille (käskyä meillä ei tälle vielä siis ole), ja toiseksi suunnat alkaa olemaan jo ihan kivasti hallussa. Oikealle lähetettäessä ei ekalla toistolla tajua lähteä takaviistoon vaan menee suoraan oikealle (siis koiran vasemmalle) mutta kaartaa sieltä sitten oikealle alustalle. Ei haittaa niin kauan kun se kumminkin menee sinne minne on tarkoitus. Vasen ei oo hallussa niin hyvin kuin oikea, meinaa ensin keskelle mutta muutaman kerran jälkeen palaset loksahtaa paikoilleen. Osaksi johtuu kai tummista alustoista tummaa maata vasten mutta eiköhän tämä tästä. Istumisissa ei mitään häikkää, välimatkaa muhun joku 10m.

Metskuja tehtiin piiitkästä aikaa ulkona, ja vauhtia löytyi. Muutama vauhtinouto ja samaten pari kokeenomasta noutoa, kapulan läpsäytys ennen suuhun nostamista tulee aina. Mutta ei haittaa; kunhan menee lujaa, ottaa kapulan, ei mälvää, tulee lujaa ja pitää kii kunnes käsken irrottaa, niin riittää mulle. Kuten se tänään tekikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti