Otin eilen itseeni niskasta kiinni ja menin treenaamaan paikkiksia Roopen kanssa. Pakkasta -15C mutta sehän ei meitä karaistuneita haittaa, varsinkin ilman sormikkaita oli melkoisen miellyttävä elämys. Tunto sormiin palautui illan mittaan.
Pitäis vissiin uskoa että pysyy se paikallaan, en viitsinyt neljää minsaa makuuttaa mutta kaks se makasi eikä mitään ongelmaa. Päälle vielä pari lyhyempää. Istumisia tehtiin muutama noin puolminuuttinen, eipä mitään sanottavaa niistäkään. Tarvis silti käydä vielä ennen koetta treenaamassa näitä ryhmässä.
Ruutu ja ohjattu on jees muuten mutta merkille hakeutuminen ei oo mistään vahvimmasta päästä. Mielellään jättäis sen osion välistä mutta sepä ei käy, merkkitreeniä(paljon) siis luvassa ennen koetta. Tunnaria tarvis taas tehdä, viimeksi kun tehtiin palkkasin vahingossa väärästä (toi ensin oikean mutta käskin irrottaa ja hakea uuden koska luulin että se oli väärä). Ilmeisesti homma on Roopella aika vahvasti selkärangassa, tein nimittäin heti perään toisen eikä edellistä kömmähdystä huomannut mistään. Nuuskutti kaikki läpi ja poimi oman.
Jedi on treenaillut kaikennäköstä; seuraamisia, jääviä, noutoa, luoksaria, tunnaria, kosketusalustaa, eteentuloa. Tädin kihlattu käski opettaa sen hieromaan jalkoja ens jouluksi ja lupauduin, tätäkin tulemme siis treenaamaan. En jaksa selostaa enempää joten ohessa videoa koirien taannoisista treeneistä
http://www.youtube.com/watch?v=iLx-8oVDgtk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti