Tää treenaaminen ei lopu koskaan

Kun se halusi hakea vasemman

Roope pääsi keskiviikkona möllitokoihin. Koe meni oikeastaan aikalailla niinkuin olin pelännytkin; ruutu ja ohjattu ei ihan toimineet.
Kokeesta jäi ihan hyvä fiilis, mutta olisin toivonut tuomarilta, liikkurilta ja muutenkin järjestäjiltä enemmän paneutumista sääntöihin, ainakin EVL:n kohdalla. Ensinnäkin ruudun merkki oli ensimmäisellä koiralla hyvin pieni, ja korkeus todellakin alle vaadittavan 15cm. Sanoimme tästä ja tilalle tuli melko pieni, mutta ainakin tarpeeksi korkea merkki. Toisekseen matka merkille oli _vähintään_ 15 metriä(uskoisin että lähemmäs 20), sallitun 10m sijaan. Aika monella koiralla jäi merkki löytymättä, empä ollut itsekään ajatellut että tarvisi treenata tuollaisilla matkoilla. Roope sitten pysähtyi siinä 10m kieppeillä ja katsoi että no mitäs nyt? Ruutuunkaan ei halunnut mennä vaan juoksenteli iloisesti luoksaritötsille.

En haluaisi kuulostaa valittajalta jonka koiraa ei vain ole treenattu tarpeeksi (eikä varmaan olekaan, ainakaan 20m matkoilla merkille), mutta jotenkin olettaisin että MÖLLItokoissa voitaisiin tehdä asiat koirille helpommiksi, ei mahdollisimman vaikeiksi. Aloin myöskin miettimään, onko ruutukartioiden jättäminen ruutuun sallittua ohjatun aikana? Nimenomaan siis niin että ohjattu on ruutuun päin, ja koira joutuu vielä noutamaan ruudun puoleisen kapulan. Muistelisin että ei. Roope ei ruudun takia ohjattua nollannut, sitä ei vaan taas kiinnostanut kuunnella mitä sille sanoin, mutta toisella koiralla ruutu ois voinut haitata.

Kaiken valituksen jälkeen voin onneksi kuitenkin todeta, että huomasin Roopessa myös edistystä. Ohjatulla se sentään pysähtyi merkille, vaikka muuten liike menikin pyllylleen. Idarissa se istui, siis ISTUI nopeasti ja varmasti, ja tottahan toki riensin sen palkkaamaan (minusta oli myös hassua että tämän takia saatiin ko. liikkeestä arvosanaksi nolla, ne kuitenkin olivat epikset..), ja idari meni muutenkin mallikkaasti. Tunnarista olen myös iloinen, se ei näköjään olekaan unohtanut sitä totaalisesti.

Yhteenvetona, kuten otsikossa jo sen sanoinkin, treenaminen ei taida loppua koskaan. Ilmeisesti meidän täytyy treenata myös sellaista mitä koesäännöissä ei sanota, että voisin saada koiralle onnistumisia edes epävirallisissa kokeissa.