Esimerkiksi ohjatussa Roope ei kuunnellut yhtään mitä käskyjä sille annoin. Sitten se palkkasi itsensä noutamalla minkä sattuu kapulan. Ei ollut kivaa. Päätin sitten ottaa käyttöön namipurkit vanhojen hyvien aikojen muistoksi; ei tarvitse kieltää vääristä, ja koirakin kuuntelee kun siellä väärässä ei vaan ole ruokaa (onnekseni Roope ei ole tajunnut tarkistaa muita purkkeja yhden hudin jälkeen).
Tunnariin on myös saatu varmuutta, enkä muista millon viimeksi mulle ois palautunut väärä. Ohjattu ja tunnari on olleet ne meidän heikoimmat lenkit nyt, tai ehkä vain tuntuu siltä kun aikaisemmin ne on olleet erinomaisen varmoja liikkeitä Roopelle. Niin ja siis; aikaisemmin=ennen kahden kuukauden treenitaukoa. Nyt kun nämä on aika reilassa jo, tuntuu että muutkin liikkeet sujuu.
Ollaan onnistuttu toki tekemään muutakin kun treenaamaan. Kevät on Lahdessa jo pitkällä, ja Roopekin nauttii kun minä viihtyisin vaikka kaiken aurinkoisen ajan ulkoilmassa. Pyörälenkkejä on tehty, ja rakas hirvikoirani ei oikein arvosta kalliita juoksutossujaan... Se näyttää niillä sisällä kävellessään ihan hämähäkiltä.
Kaiken kiusaamisen jälkeen jotain kivaakin; Roope pääsi käymään hierojalla viime viikolla. Etenkin rinta ja takasien "etureidet" vai mitkä ovatkaan, olivat aika jumissa. Todennäköisesti mennään parin viikon päästä uudestaan että noita jumeja saisi edes vähän enemmän helpotettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti