Roope 9 vuotta!

Roope täytti toissapäivänä jo 9 vuotta. Mihin se aika oikein kuluu? Kohta kymmenen vuotta on kuljettu yhteistä matkaa. Maailman eniten onnea maailman parhaalle koiralle!

Peltojälkeä ja tokoa ja vähän hakuleiriäkin

Roopen mielestä kesä on koiran parasta aikaa

Rokilla on ollut ohjelmassa vähän kaikkea. Peltojälkeä se on tehnyt paljon ja on siinä jo melko haka. Sen jäljestys on jo aika konemaista, mitä nyt välillä täytyy havahtua esineille, kulmille ja syömään ne jäljellä olevat muutamat namit. Nyt täytyy vaan tehdä paljon erilaisia alustoja, ne kun näkyvät olevan vielä vähän hakusessa.
Tottikset sujuu mallikkaasti, pienen pienin askelin Roki alkaa oppia seuraamista käsi ylhäällä ja jäävätkin alkaa jo iskostua aivosoluihin. Jotain tokomerkkejä voisi varmaan alkaa tekemään pikkuhiljaa enemmän niin tulisi vaihtelua treeneihin.

Ylläolevaa kuvaa 10min edeltävä ilma

Viikonloppuna oltiin hakuleirillä hakemassa vähän uutta näkökulmaa treeneihin. Rokille tehtiin taputustreeniä ja paikallaan seisovia haamuja. Hyvin se tekee töitä vaikkei maalimiestä heti löytäisikään joten motivaatio on ainakin kunnossa. Ja rupee ne pistot suoriakin olemaan.

Roopekin sai tehdä leirillä hommia. Roope on niin syttynyt hakuun että se oikein kiskoo alueelle ja puhkuu intoa, jota se harvoin tekee. Pelastushausta voisi tulla verijäljen ohella Roopen eläkeläislaji, ja toki se Norjan EVL -ykkönenkin on tarkoitus vielä hakea. Siitä puheenollen alkaa merkitön merkki ja uuden ohjatun kiertokin jo olla aika hyvin hanskassa. Pitäisi ostaa pari hyppyä että pääsis tekemään loppuosaakin.

Roki on menossa! Kuva Laura Henriksson

Leiriläiset Junnu, Roope ja Roki

Roki ja Junnu leirin viimeisen treenin jälkeen

Mänttässä

Viime viikonloppuna ajeltiin koirien kanssa Rokin kasvattajien luo Mänttään päiväksi treenaamaan (ja höpisemään koirista). Sekä Roope että Roki pääsivät touhuamaan purumaalimiehen kanssa, ja yllättävää kyllä hirvikoira sai enemmän jutun jujusta kiinni kuin sakemanni :D Roopesta oli mahtavaa haukkua ja purra patukkaa. Rokin hampaiden vaihtuminen on vielä vähän vaiheessa niinkuin koko pentukin, joten jäämme odottelemaan mm. uusien leegojen ilmaantumista. Molemmat kulmurit ylhäältä ja alhaalta on tulossa jo ja alhaalla maidot heiluukin joten niitä ei ainakaan tarvitse lähteä poistattamaan. 

Tehtiin Rokille myös pari jälkeä ja saatiin hyviä vinkkejä jatkoon. Me muutettiin vasta omakotitaloon jossa on mahtavat peltojälkimaastot ympärillä, ja eilen kun tekaisin taas jäljen ja jätin sinne esineen (muun kuin namipurkin) Roki ilmaisi sen todella hienosti ja tyhjätkin alkaa sujua nyt kun se on alkanut tajuamaan että ne pitää tosiaankin tarkistaa myös. Kyllä siitä vielä harrastuskoira tulee. 

Hurja purukoira! (c)Rosalina Huhtala

(c) Rosalina Huhtala

 Käytiin tuossa jokin aika sitten lenkillä Rokin velipuolen omistajan ja koiriensa kanssa. Rokista oli aivan hirveän kamalaa kun joku iso ja vieras koira olis halunnut leikkiä sen kanssa :P se keskittyy mielummin itseään pienempiin leikkikavereihin jotka se voi varmasti voittaa. Se vaatii oman aikansa että uskaltautuu juttusille isojen ja riehakkaiden koirien kanssa, mutta lopulta on sitten itse haastamassa leikkiin.

Velipuolet Jymy ja Roki (Kulovalkean Corvette & Desperado)

Rokin sakemanniposetus 19 viikkoa, 20,5kg, n.55cm
(c) Emma Tuominen

Seminaarissa

Rokin kanssa käytiin viikonloppuna Mia Skogsterin pentuseminaarissa (aiheena pk-liikkeiden opetuksen aloittaminen pennulle). Roki pääsi jopa harkkakoirakoksi, joka oli ihan hurjan hyödyllistä ja saatiin hyviä vinkkejä ihan kädestäpitäen. Rokihan seurasi (ja leikki ja teki kaiken muunkin) Mian kanssa ihan superhienosti, joten lähinnä se olin minä joka tarvitsi harjoitusta uusien tapojen omaksumisessa.

Muutamia pointteja luennolta:

• Tärkeintä pennun kanssa on alkuvaiheessa vahvistaa pennun motivaatiota ruokaan, sekä aktivaatiota ohjaajaa kohtaan
• Pennulle itse työskentelystä pitäisi tehdä palkitsevaa, ei ainoastaan liikkeen jälkeen tulevasta palkkiosta
• Motivaatio ohjaajaa kohtaan on tärkeää (liikesuorituksen ja palkitsemisen jälkeen pentu seuraa halukkaasti ohjaajaa eikä jää esim touhuamaan ja haistelemaan omia juttujaan)
• Opetusvaiheessa pennun kanssa ei käytetä ruoka- ja saalispalkan sekoittamista (pennun opetus kokonaan ruualla, saalispalkka vasta myöhemmässä vaiheessa)

Muutama asia pennun kanssa leikkimisessä ja sitä myöten esim. noudon opettamisessa:

• Huonot irroituksen esineestä aiheuttavat myöhemmin ongelmia kapulan kanssa noudossa
• Irrotuksissa pentu peruuttaa ja irrottaa otteensa, lelu ei liiku (lelua ei ole lupa purra uudestaan ennen lupaa)
• Saalisvietti kehittyy eri tahdissa eri yksilöillä
• Irrotus tehdään ensiksi ruualla; kun pentu vastustaa voimakkaasti ohjaajaa (repii tai vetää lelua poispäin ohjaajasta pureskelematta sitä), laitetaan toisella kädellä ruokaa pennun nenän eteen jolloin pentu automaattisesti irrottaa. Irrotuksen yhteydessä voidaan antaa haluttu irrotuskäsky
• Muutamassa viikossa päivittäisellä harjoittelulla pentu oppii käden liikkeestä/ käskystä irrottamaan itse
• Ohjaajan tulisi olla leikittäessä mahdollisimman passiivinen (pentu kiskoo ja repii lelua, ohjaaja antaa pennun voittaa ja jatkaa sitten leikkiä)
• Leikkimisen oheistuotteena opetettavan nouto-liikkeen valmistumiseen kisakuntoon menee usein parikin vuotta

Rokin ja ohjaajansa saamat vinkit:

• Seuraamisessa opeteltiin niin oikealla kuin vasemmallakin kädellä seurauttamista
• Seuraamisessa tärkeää antaa pennulle mahdollisuus askelten rytmittämiseen = sopiva kävelyvauhti, käsi oikeassa kohdassa tarpeeksi takana nojaten ohjaajan vasempaan jalkaan, sekä sopivalla korkeudella jotta pennun ei tarvitse hyppiä saadakseen ruokaa
• Käden oikea asento tärkeä jotta pentu pystyy seuraamaan halutussa muodossa (suorassa, ei kääntyneenä kumpaankaan suuntaan)
• Pentua saa aktivoitua pysähdys-vapaa-liikesarjoilla (ohjaaja pysähtyy ja tuijottaa koiraa muutaman sekunnin- sitten vapautuskäsky ja esimerkiksi seuraamisliikkeen aloitus)
• Lelusta mielenkiintoisempi nopeilla liikkeillä ja heitoilla
• Takapäänkäyttöharjoituksia paikallaan seisoen, ohjaaja havainnoi oman käden asennon ja liikkeen vaikutusta koiran liikkumiseen
• Leikkiessä Roki on hyvä pitää liinassa, koska muuten meinaa jäädä yksinään nujuamaan leluineen; liinalla saa pennun mukaan ja aloitettua leikin uudelleen

Käsi on liian edessä, oikea paikka olisi reiden kohdalla taaempana

Käden paikka on hyvä, pentu ei joudu kurottamaan liikaa
ja seuraamispaikka on hyvä

Kaikkea on todella vaikea selittää paperilla, asioiden havainnollistaminen videoin ja kädestä pitäen näytettynä on niin paljon selventävämpää. En voi muuta kuin suositella Mian seminaareja ja luentoja, ehdottomasti saatiin vastinetta rahalle! Tässä vielä Roki tänään treenaamassa seuraamista uusilla opeilla:

Roki treenaa seuraamista

Video ja treenikuvat (c) Emma Tuominen

"Mites se Roopen eläköityminen?"

Yksi Rokin uusista, hienoista pannoista

Roopenhan piti jäädä eläkkeelle Ruotsin kokeen jälkeen. Mutta koska mun hirvikoira on niin nopea oppimaan ja taitava, ajattelin että opetan sille noi pari uutta EVL-juttua ja käydään vielä Norjassa kerran tai kaksi :D
Roope on kyllä oppinut merkitöntä merkkiä ja uutta ohjattua todella nopeasti. Jomman kumman kapulan nouto + hyppy ei tuottanut sille mitään ongelmia, lähinnä se nyt tarvitsee paljon varmuutta siihen kumppalle kapulalle sen ohjaan. Se meinaa mennä niin villiksi, että haluaisi varmaan hakea molemmat yhtäaikaa.. Merkittömän merkin Roope on hiffannut myös hyvin. Vaikka se ei näe targettia kun lähetän sen, se juoksee suoraan eteenpäin ja on riemuissaan kun huomaa alustan maassa. Seuraamisen peruutukset ja paikkisten muutokset ei Roopelle tuota lisähaasteita. Harmi vaan että metallihyppy jäi pois, Roope sai siitä aina kympin :P

Roki hallilla

Sillä on aika pitkä häntä

Rokilla on nirsoilukausi menossa. Tai söisi se HK:n jauhelihaa mutta nutrolin+nappulat+jauheliha ei paljoa kiinnostaisi.Voivoi pikkuherra nirsoilijaa, eipä tiedä millasen ruokanatsin perheeseen se on muuttanut :D
Ollaan käyty hallilla nyt pari kertaa ja Roki käyttäytyy siellä tosi hienosti. Se odottaa hiljaa häkissä omaa vuoroaan ja kun se pääsee hommiin niin muut koirat ei sitä juuri kiinnosta. Se oppii todella nopeasti ja esimerkiksi sivuilletuloissa käden kiertoliike tuntuu lähinnä häiritsevän sitä. "Kyllä minä osaan ilman tuotakin, lopeta heiluminen!" Paikallaolotkin on kehittyneet, voin jo mennä n.10 metriin ja seistä kymmenisen sekuntia/käydä kyykyssä. Istuminen on vahvin tällähetkellä, mutta tavoite on kokoajan treenata kaikkia ettei yhdestä tulisi sitä vahvinta ja muita saa sitten jännätä. Mutta täytyy sanoa, että on tuo kaikenkaikkiaan hieno pentu! Ja kasvaa hurjaa vauhtia, nyt jo liki 15kg ja pannat ja valjaat jää pieniksi silmissä..
Ainiin ja viime yönä ei ollut tullut yhtään vahinkoa lehdille, eikä myöskään tänään n.4 tunnin yksinolon aikana. Alan pian epäillä että se käy tuolta aitiostaan jossan sohvannurkalla pissillä ja palaa sitten siistinä poikana takaisin :P

Mistä näin hienoja koiria löytää?

Roope ja palkinto

Ei mistään, koska Roope on hienoin kaikista. Ihan jokaisella osa-alueella. Tänään Piteåssa Roope tokoili kotiinviemisiksi SE TVA-tittelin arvosanoin ELIT1 295,5p. sij.1/5. Mamin kehujen lisäksi Roope sai ansaitusti ihailua myös koeyleisöltä, liikkurilta ja tuomarilta. Ja miksei olisi saanut, onhan se maailman paras koira.
Tänään Roope oli jotenkin todella vapautunut ja tarmokas. Se ei ole oikeastaan koskaan kokeessa työskennellyt noin itsevarmasti ja tarkasti. Toki pisteetkin sen jo kertoo, Roopen parhaat EVL-pisteet. Jotenkin tuntuu että kun lakkasi sen kamalan yrittämisen niin Roopen kanssa kaikki on sujunut paremmin.
Ei sitä voi enää huijata "mennään vaan treeneihin kyllä saat palkkaa", ei. Se tietää kyllä tasan tarkkaan minne ollaan menossa, ja jo automatkalla sille tulee sellainen ilme. Sellainen että se tietää. Ja mun ohjaajana täytyy vaan sopeuttaa oma toimintani siihen. Yritänkö turhaan hetsata ja hitsata ja jännittää vai annanko asioiden mennä ihan omalla painollaan, silleen miten Roope on varmaan koko tän liki 10-vuotisen yhteiselon ajan yrittänyt saada mut tekemään.
(Ja siis tietysti Roope sai palkkaa suorituksen jälkeen, ei se sentään pyhällä hengellä työskentele, mutta sille ei tarvinnut uskotella palkan tulevan siinä pelossa että se lakkaakin suorittamasta innokkaasti. Aivan kuin se olisi tiennyt erittäin selkeästi että nyt tehdään nää liikkeet reippaasti ja sitten tulee jotain hyvää.)

Pisteet, ohjatussa pudotti kapulan nostaessa joten 3pinnaa pois siitä

Joku aussie piti vinkumisääntä kokoajan sisällä maneesissa hengaillessaan ja kerran jo kerkesin kieltää Roopea kitisemästä ennenkuin tajusin että se on ihan hiljaa. Tuli oikein huono omatunto kun se ei ollutkaan Roope. Tähän nyt voi toki kastroinnillakin olla osansa mutta oli ihana huomata että Roopella ei ollut pienintäkään tarvetta olla kiinnostunut muista koirista. Se odotti chillisti makoillen omaa vuoroaan ja välillä pyydettäessä pomppasi korvat pystyssä istumaan, vaihtokauppana namiin.
Roopen oli tarkoitus eläköityä nyt, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä tämän kaiken valaistumisen jälkeen lopettaa. Tai ehkä juuri sitä Roope yrittää kertoa, että nyt on hyvä ja yksi oppitunti koiranelämästä ja sen ymmärtämisestä on taas sisäistetty. Tai sitten se yrittää kertoa että se mitä juuri ylempänä pohdin, on se oikea malli toimia jatkossakin. Ilman turhaa yrittämistä. En tiedä, mutta ehkä asia selviää meille vielä.

"Et saa koiraa jonka haluat, saat koiran jonka tarvitset" on joku joskus viisaasti lausunut. Jokainen sana noista pitää niin hyvin paikkansa Roopen kohdalla. Yksikään toinen koira ei koskaan tule opettamaan yhtä paljon koirien sielunelämästä ja oman toimintansa kriittisestä arvioinnista ohjaajana kuin Roope on jo nyt tehnyt. Yksikään toinen koira ei pysty tuomaan mulle ohjaajana samaa fiilistä kolmesta ALOn ykköstuloksesta saatikka tottelevaisuusvalion arvosta, tai mistä tahansa pienestäkin yhteisestä onnistumisesta. Moni koira tulee varmasti yltämään lähelle, mutta ei koskaan samaan.

Video kokeesta; Roopen koe Piteåssa

Pentutreffejä

Rokilla oli tänään hauska päivä kun se pääsi painimaan velipoikansa Remun kanssa. Vauhtia ei pojilta puuttunut ja muutaman onnistuneen kuvankin sain ikuistettua. Pojissa oli huomattavissa edelleen ne samat pienet eroavaisuudet luuston voimakkuudessa ja turkissa kuin luovutusikäisenäkin, ja oli kyllä kiva nähdä miten se pentu joka oli se mun toinen vaihtoehto, oli kasvanut :)

Remu ja Roki

Pikku-Hukka

Remu 

Roki

Rokin kanssa ollaan treenattu ihan perusjuttuja ja motivaatiota. Oppimisnopeus on aika hurjaa, ainakin jos on tottunut treenaamaan hirvikoiraa :P tottis- ja tokoliikkeiden peruspilarit eli seuraaminen, jäävien asennot ja paikallaolot on jo todella hyvällä alulla. Saalis tuntuu olevan Rokilla vahva, se vaihtaa empimättä ruualta saaliille ja päinvastoin.
Noin niinkuin perusluonteeltaan Roki on kova ja dominoiva, häntä kun korjaa fyysisesti vaikkapa valjaista nykäisemällä jotta hihnan repiminen loppuu, tulee kunnon "MINUA EI KOMENNELLA PERRKELE!!"-ärinät :D mutta pikkuhiljaa tuntuu menevän tajuntaan, että kyllä, sinua ojennetaan jos tarvetta on ja tähän on parempi totutella. Roki on periaatteessa todella avoin, mutta uusia ja epäilyttäviä asioita se tykkäisi pöhistä aluksi, ennenkuin ymmärtää ne vaarattomiksi. Varsinkin isot, vilkkaat (ja haukkuvat) koirat ei ole Rokin mieleen, mutta näistä selvitään näemmä ihan hyvin leluilla ja nakin voimalla. 

Treenikuvat (c) Laura H. 

Roopen kanssa on nyt yritetty tehdä vaan hyvällä fiiliksellä ja tiuhalla palkkaamisella. Ruotsin koe on viikon päästä, mutta itse en ihan hirveästi paineita ota vaan lähinnä lomailun kannalta aion ottaa ja päästä IKEAan ja Candyworldiin shoppailemaan :D ja jos se ykkönen tulee niin sehän on ihan huippua! Roope periaatteessa osaa kaiken, mutta sille saattaa tulla jotain ihme aivopieruja, kuten esimerkiksi eilen treeneissä näytin ruutuun (jossa oli ruokaa) erittäin vahvan suuntaavan käsiavun ja mitä tekee hirvikoira.. lähtee vastakkaiseen suuntaan KYLLÄ SE RUUTU TÄÄLLÄ ON! Että katsellaan, katsellaan :P