Käytiin eilen Saran ja Hukan kanssa treenaamassa yläasteen kentällä, Roopelle halusin lähinnä paikallaoloja ja -istumisia toisen koiran kanssa kun me ollaan menossa huomenna häiriökoiriksi RKK:n kokeeseen! Häiriötä luvassa, todella. No okei ei se mihinkään nouse, kunhan höpötän.
Ennen noita paikallaoloja tehtiin kuitenkin ohjattua. Ensin niin että vanhat tutut kivet oli väärien kapuloiden paikalla ja matka kokeenomainen. Noh, eipä tuossa ongelmaa, lähti vasempaan niinkuin kuuluikin ja palautti supernopeeta. Mutta sitten, laitoin molempiin suuntiin kapulat, ja tiedoksi tässä vaiheessa että Roope ei oo lähtenyt väärään suuntaan PITKÄÄN aikaan. Mutta kappas, käskin oikeaan mutta kuka SIKA kääntyy väärin päin ja lähtee vasempaan. Pysäytin ja uusiksi. Nytten kääntyi myös vasempaan mutta lähti hakemaan oikeeta. Palkkasin mutta seuraavaksi ohjasin koiran namilla merkille ja ohjasin myöskin kääntymään oikeaan niinkun oikeaan kännyttäessä kuuluukin kääntyä. Tuohon täytyy puuttua heti, en tod ota riskiä että se kokeessa vääntyy noin.
Sitten niitä paikkiksia. Roopesta huomaa että makuita on tehty aivan liian harvoin, lonkalle ois niiin kiva valahtaa. Silloin joskus kun alotettiin treenamaan piilopaikkiksia, Roopen makuut oli tosi hienoja; rauhallisia ja ennenkaikkea suoria. Eilen onneksi pysyi tosi hienosti menemättä lonkalle, tehtiin ensin joku viiden minuutin varmaankin kun naurettiin vaan piilossa heh heh (mitäs jos ylppäreissä söis vähän liikaa suklaata) eikä ollu laitettu aikaa kulkemaan. Sitten tein vielä jonkun yhden lyhyen tsemppimakuun.
Paikkaistumisia tehtiin ensin joku minuutin-kahden mittainen niin että koirat näki meidät. Sitten muutama kymmenen sekuntia sellanen että Sara käski Hukan maahan kesken istumisen, että näin miten Roope reagoi. Kummassakaan istumisessa no problem, eiköhän Rebemies huomennakin napota kiltisti, varsinkin kun saan olla näkösällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti