Ole rauhassa tiedät mä sua seuraan

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt tovi, nöyrimmät pahoitteluni. Syyksi sanon oman laiskuuteni, en oo vaan jaksanut. Treenattu me ollaan silti, esmes tänään Roope teki ohjattua, tunnarin ja seuraamisia. Jedillä lähinnä ylläpito- ja muistuttelutreeniä jo opituista jutuista, oon ollut laiska sen kanssa. Roope on vaan niin paljon helpompi kun "se osaa jo".

Ohjatussa oli suuntana tälläkertaa vasen. Sanoisinko että täydellistä. Ei aikomustakaan keskimmäiselle, toistettiin kahdesti. Oon ehkä _vähän_ tyytyväinen! Tunnarikin okei, oma löytyi helposti. Tavan seuraamiset oli ihan kivoja vaikka ois niissä saanut ajoittain olla enemmänkin draivia, murheenkryyni löytyy idarin istumisesta. Se ei vaan istu ekalla. Oon miettinyt että miksei se voi istua, samallailla kun se menee maahan ja seisoo, ja keksin omasta mielestäni ihan validin syyn. Maahanmeno- ja seisomiskäskyjä en käytä koskaan arjessa (eikä käytä kukaan muukaan), mutta "istu"-käskyä käyttää kaikki ja ties missä kaikissa tilanteissa.
Mulla on siis kaks vaihtoehtoa;

a)opetan istumisen uudella käskyllä

b)annan sen seisoa istumisen idarissa (tai paremminkin annan sille seisomiskäskyn istumisen kohdalla.)

Päädyin näin ensialkuun vaihtoehtoon b, täytyy vaan selvittää miten tuo syö idarin pisteitä. Jos hävikki on suuri niin sitten vaihtoehto a. Tai vaihtoehtoisesti jos me ei saada EVListä ykkösiä ton takia niin sitten täytyy toteuttaa vaihtoehto a. Näihin tunnelmiin (itsenäisyyspäivänä myös kuviin!) päätämme tämänkertaisen postauksen rakkaat kuulijani. Enjoy life!