Sivut

torstai 2. joulukuuta 2010

Olipa vain hyvä päivä tänään!

Ensinnäkin, olen vihdoin ja viimein laillistettu ajamaan AUTOA! Näin vain pääsi käymään, en kyllä ymmärrä miten mutta en valita. Hasardia siis luvassa Rovaniemen liikenteeseen.
Toisekseen, oltiin tänään hallilla treeneissä, ja molemmat koirat oli oikein hyvässä vedossa. Taisiis kaikki kolme koiraa jos mutkin lasketaan.

Hallilla oli taas vähän hulinaa kun paikalla oli kaks pentua ja lukematon määrä pennunmielisiä koiria. Ja yksi kaksjalkanenki koira löyty.
Urps sai tehä seuraamisia ja pari luoksaria, ai että joku oli niiiin innoissaan! Yks päivä otettiin näyttelyjuttujaki ja tapitti niin hienosti että.

Roopelle en jaksanu alkaa väsään ruutuja tai tunnareita tms, otettiin vaan seuraamisia ja jääviä kaikki kolmea lajia. Sitten vielä parit kaukovaihdot ja luoksarit. Luoksareissa Vippi-bortsu yritti sabotoida mutta Roope oli parhaansa mukaan välittämättä.
Tän jälkeen se kaksjalkanen koira pääs vauhtiin..

MINÄ sain siis toteuttaa itseäni koirana ohjaajanani Saara. Rodusta ei ollut tietoa mutta ohjaaja veikkasi jotain nöffin kaltaista, oli kuulemma senverran hidasta toimintaa. Palkkana käytettiin Saaran 18-v keksejä, välillä piti ohjaajaa huomauttaa palkan motivoimis-tehottomuudesta mutta muuten palkkaus oli oikein tehokasta.
Tein ensin luoksaria, ekalla toistolla tuli törmäys josta ohjaaja pontevasti syytti koiraa, aijjai. Mutta toisella toistolla meni jo paremmin, ohjaaja tajusi suullisilla avuilla vähän hiljentää koiran vauhtia. Näiden jälkeen Emilia-koira sai tehdä vielä kaukoja, joista ohjaaja ei ollut ilmeisimmin perillä koska koira joutui huomauttamaan oikeasta suoritustavasta ohjaajan seistessä koiran edessä estäen tämän oikeanlaisen suoritustavan. Kuitenkin loppujenlopuksi kaukot olivat 10-luokkaa!
Tästä treenitilanteesta meillä ei valitettavasti ole kuvamateriaalia vaikka palavasti olisitte sitä varmasti halunneet nähdä. Pahoittelumme.

Treeneistä ajoin kotiin "yksin" äiti ja koirat kyydissä koska äiti käski... Mun ei ollut tarkotus ajella vielä yksinäni eikä sitä olis todellakaan pitänyt toteuttaa. Takapenkiltä kuulu kokoajan jotain ukinaa ja mulla ärsytti, ja todistetusti kun minä hermostun ja ärsyynnyn niin seuraus on SÄHLÄÄMINEN ja kun minä sählään niin siitä ei hyvä seuraa. Auto sammu kerran ja sitä rataa. Hoin kokoajan "ole hiljaa, OLE HILJAA" mutta ei voinu olla hiljaa. Takapenkkiläinen leikki hengellään siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti