Päämurheenaiheeni on viimepäivät ollut Roopen tunnarivamma. Se tietää kyllä mikä on oma kunhan vain haistelisi eikä kaahottais, lämis kaikkia läpi ja ottais vaan jotakin summassa. Pienenä valonpilkahduksena kuitenkin, tänään teki ensimmäisellä toistolla oikein mallikkaan, haisteli hyvin kaikki ja palautti oman. Näinhän tämä tuppaa Roopella yleensä menemään; jos ei treenata tunnaria pitkään aikaan, se saa epävarmuutta ja kunnes sen vihdoin saa tekemään kympin suorituksen, se tekee niitä jatkossakin.
Ohjattu sujuu meillä jo ihan kivasti, merkin ja alustojen, ja alustojen suhde keskenään on tällähetkellä 7x4m ja ensi viikolla taidan lisätä merkin ja keskimmäisen alustan välille vielä metrin ja noilla mitoilla treenaillaan varmaankin aika pitkään. Tässä jutussa Roopella on jopa vauhtia, hirrrveä kiire alustalle ja nyttemmin keskimmäinenkin saa olla suurimman osan ajasta rauhassa. Merkkiä ei olla vielä "merkkinä" tehty, ainoastaan tuossa ohjatussa ohjaan Roopen ensin "merkille" ja lähetän vasta siitä. Mukava huomata miten tuokin rupeaa hahmottumaan tuon koiran päässä, hakeutuu jo tosi hyvin itse oikeaan kohtaan merkin taakse. Eiköhän me ensi keväänä evliin päästä, toivoa sopii ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti