Sivut

torstai 4. elokuuta 2011

Kylläpä sillä olikin vauhtia

Eilen oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä Saaran & Tuiken sekä Kristan & Sakun kanssa, paikkana Matkavaara. Roope on tehnyt näitä hommia viimeksi kevättalvella joten varauduin henkisesti ei-niin-priimoihin pistoihin.
Eka maalimies viidessäkympissä, suorapalkka.
Ekaksi kun lähetin, lähti aivan vinoon. Kaarsi kyllä oikeaan suuntaan lopulta muttei löytänyt. Huusin pois ja lähetin uudestaan, sama homma kun edellisellä. Yritti taas vinoon joten huusin samantein pois ja lähetin uusiksi. Tälläkertaa lähti suoraan ja kehuin, mutta kun ei löydy niin ei löydy. Maalimies oli koirasta muutaman metrin päässä, lähetin sitten siitä ja löytyihän se vihdoin.
Toinen maalimies viidessäkympissä, Roope haukahti ja mokke palkkasi tuosta ekasta haukusta.
Tämä menikin jo paljon paremmin kun edellinen pisto, eteni suoraan mutta lopussa kääntyi vähän vinoon, löysi kuitenkin. Mietin että mitenhän se rupeaa haukkumaan kun ei olla treenattu pitkään aikaan mutta sehän alotti samantien kun huomasi ettei sitä ruokaa tulekkaan pelkästä löytämisestä. Kysyin vielä maalimieheltäkin että sanoiko vihjesanaa mutta kuulemma aivan oma-aloitteisesti oli haukkunut, hienoa!
Kolmas maalimies oli myöskin viidessäkympissä ja suorapalkalla.
Muistaakseni Roope lähti suoraan, mutta maalimiehen lähellä oli ruvennut katseella etsimään ja kun oli bongannut niin oli juossut vauhdilla luokse.
Tuolle katseellaetsimiselle täytyy nyt tehdä jotain, pitää varmaan ottaa pressu seuraaviin treeneihin. Positiivinen yllätys näissä treeneissä oli Roopen jaksaminen, se oikein hinkui päästä etsimään eikä meinannut millään malttaa kuunnella odotuskäskyjä. Jokaiselle pistolle meni LUJAA, ja ottaen huomioon Roopen normaalin motivaation kaikkeen muuhun kuin verijälkeen, ja sen että jouduin ekalle pistolle lähettämään sen useammin, olin todella tyytyväinen koiran jaksamiseen. Tauko näissä hommissa tekee motivaatiolle hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti