Onni on omistaa ikioma nöttö!

Tästä tulee sitten pitkä (ja kuvantäyteinen) postaus joten valmistautukaa henkisesti.
Tänään olimme siis Jämzä -cityssä Viivin ja Rommin luona aivan koko päivän ja tuntui siltikin ettei aikaa ole tarpeeksi ja se kuluikin varmasti tavallista nopeammin. Kuka voisi kellot seisauttaa? jne.
Nämä meidän Jämsänreissut ei vissiin koskaan mene täysin putkeen tuon junalla kulkemisen osalta. Viime vuonna en saanut Roopelle paluulippua ja tänä vuonna matkustin ilman opiskelijakorttia.. Onneksi konduktöörit olivat inhimillisiä, unohduksesta ei kuulemma sakoteta. Kiitän.

"ULULULULULUULUUUU!!" huusi Viivi ja minä repesin. Mutta koirat tykkäsi kuten kuvasta huomaa.

Kun pääsimme Jämsän asemalle oli Viivi meitä vastassa uljaalla Tojotallaan. Heti kun päästiin asemapihalta ulos niin eiköhän meitä tullu polliisipartio vastaan ja samaisessa risteyksessä kärkikolmiolliset eivät olleet selvästikkään kuunnelleet teoriatunneillaan. Tämän traagisen kohtaamisen jälkeen suuntasimme paikalliselle Cittarille ostamaan koirille lihiksiä ja mulle vähän karsua, nammnam!
Kun ostokset oli hoidettu, suuntasimme Vitikkalan kentälle treenaamaan Roopetsiinin kanssa. Otin ensiksi muutaman pätkän seuraamisia jotka sujui oikein mallikkaasti, sitten luoksaria jossa havaittaissa pientä ennakointia maahanmenoissa ja vimoksi vähän ruutua. Keskelle hakeutumisessa petrattavaa mutta jätän sen miettimisen myöhemmäksi murheeksi.

Hirvikoirasöpöläiset Rommi ja Roope


Roope suuri myyrästäjäkoira

Treenamisen jälkeen suuntasimme kohti Saarikkojen omakotitaloa tapaamaan vanhaa ystäväämme Rombea. Pojilla oli ensin pihalla vähän yhteenottoa joten laitettiin Rommi naruun ja Roope sai vähän haistella uusia hoodeja ennekun mentiin sisälle syömään karsua ja silleen. Ennen ruokaa (hirvenlihaa kastikkeessa + uusia perunoita, en ole koskaan ennen syönyt hirveä hoxhox!) käytiin vielä pihalla kuvailemassa Roopen tokoilua ja temppuilua ja ruuan jälkeen lähdimme käymään pienellä venereissulla.
Mainittakoon vielä että lenkillä jolla myös yhteiskuvat ovat saaneet alkunsa, pojat käyttäytyivät todella mallikkaasti, ei mitään erimielisyyden merkkejä.

Kaukojen maahan-seiso vaihdosta saa näemmä hyviä posetuskuvia!

Tällaista se treenaus hirvikoiran kanssa on, aina hampaat irvessä!

Mutta kyllä se välillä nätiskin osaa

Roopetsiini pääsi minun yksityiseen uimakouluuni (kuten alla olevasta kuvasta näkyy on vedessä käyty) ja ihan näppärästi se loppuviimein käytti takapäätäänkin, kunhan lopetti sen rantaanhinkumisräpimisen. Kun Roope oli uinut kyllikseen, pääsimme sinne venereissulle.

Aina niin fiksu ja filmaattinen :)

Mamin oma laivakoira ♥

Viivi videokuvasikin Roopea ja kunhan saan materiaalin käsiini, pistän sen tänne teidän iloksenne. Niin ja kävipähän pihalla myös pikkuruinen hirvikoiraneito josta Roope olisi niiiin kovasti pitänyt!

Kaikenkaikkiaan päivä oli hulvattoman hauska ja naurunaihetta riittää varmasti vielä piiiitkään! Minulle (ja toki myös Repelle) ehdotettiin visiittiä Jämzään hirvestyskaudella jotta tämä mun suuli hilvikoilani pääsisi vähän totisen työn makuun, ja saatampa jopa lähteäkkin. Riippuu ihan raha- ja asumistilanteestani mutta mielelläni kyllä menisin! Kuten sanoin, päivä kului aivan liian nopsaan ja ensi kesäännkin on ikuisuus.

Paras otokseni koskaan! Siitäpä yritätte arvata minkä olen ikuistanut!

Kuvien (c) Viivi, paitsi laivakoirakuva sekä tämä ylläoleva mystinen otos (c) MINÄ.