Pikkurakki melkeen kolme kuukautta ja Roopen ura agikoirana

Viime keskiviikkona vietimme taas iltamme hakumetsässä, tosin raahauduin sinne lähinnä saadakseni Jedistä 12 viikkoiskuvia, Roopelle teetätin vaan yhden piston viiteenkymppiin + haukutukset päälle.

Voi noita koipia! :D


Roope oli aika tykkinä, lähti ihan simolujaa! Siksakkasi matkalla ja päästyään määränpäähän empi hetken mutta aloitti sitten iloisen haukun raikaamaan matkavaaran metsiin.

Tänä viikonloppuna ollaan oltu päivät kerhon agikisoissa, ihan vaan katselemassa ja ihmettelemässä, Jediä sosiaalistamassa. Täytyy sanoa että tuon kakaran unenlahjat on kyllä jotain aivan uskomatonta, se nukkuu _missä vaan_. Paikalla oli paljon samanikäisiä pentuja joiden kanssa poika pääsi painimaan, kivaa näytti olevan :) Täytyy pitää peukut pystyssä että mitään tauteja ei kantautunut meille asti. Kuitenkaan en halua heittää hukkaan näitä viikkoja, varsinkin kun Rovaniemellä ei ole ainoatakaan todettua parvotapausta (tai ainakaan minun korviini ei ole kuulunut).

Roope sai kisojen katselun lomassa kokeilla putkea + hyppyä ja keppejä vielä erikseen ja kaikki näytti olevan vielä muistissa. Nytkun se ei karkaile radalla ja treenatessa, se suuntaa kaiken tarmonsa ja energiansa esteisiin ja juoksemiseen mikä on vain ja ainoastaan positiivista. Kyllä siitä vielä agikoira tulee :)

Kuvien (c)Saara Kangasniemi

Tykkäisköhän mun koira agiliidata?

Muutama päivä sitten olin tuossa läheisellä kentällä tekemässä ohjattua, Roopen kanssa siis. Mittasuhteet meidän ohjatussa on tällähetkellä 6 x 3, mun pitäis saaha oma ruhoni vielä vähän kauemmas koirasta. Päätin tehdä ensin muutaman oikeen ja lopuksi vasemman, ja mitä ihmettä, ei yritystäkään keskimmäiselle! Tämä alkaa selvästi hahmottua koirani aivoissa.

Eilen käytiin sitten tekemässä vähän ruutua, kentällä oli myös jotain nuoria pelaamassa peliä X. Oon minäkin sitä joskus pelannu mutten muista mikä sen nimi on. No eniveis, ruutuun menot oli vähän hitaita ja ensin MEINASI mennä kulmalle mutta tajusi erheensä, ja meni ruutuun. Selvästi täytyy alkaa tekemään ruokaruutuja, eihän tollanen hitailu kelpaa. Vaadin lujempaa laukkaa! Yleiskuva näistä treeneistä kuitenkin positiivinen, koira oli aivan täpöintona ja esimerkiksi KAIKKI jäävät onnistui! Siis jokaikinen vaihto! Ja seuraaminenkin oli niiiin hienoa.

Tänään oli sitten vuorossa agilityä. Tälläkertaa koira ei päässyt mukaan, vaan menin itse katsomaan kerhon järjestämiä kisoja tuohon Pukinpolun kentälle. Sain myös älynväläyksen, että kun Repe on TVA niin se rupeaa kisaamaan agilityssä. Se vois jopa tykätä siitä kun se karkailuvaihe on ohitse ja oon myös itse kehittyny ohjaajana, osaan mm.

- pitää toistojen määrät järkevinä

- palkata koiraa paremmin kuin ennen

- suunnitella treenejä paremmin kuin ennen

- ymmärrän koirani sielunmaailmasta huomattavasti enemmän kuin kolme vuotta sitten

Okei, ehkä mun koirani on kehittynyt myös, ihan vähän vain. Ja nyt kun sillä on vuosi agilitytaustaa jo olemassa niin esteiden kertailun luulisi olevan helppoa. Ja, kun se on toivon mukaan unohtanut kaikki pienet yksityiskohdat (esim. kontaktit) niin voin opettaa ne aivan alusta. Mutta siis kokonaisuuden luulisi olevan tuolle suht selvää pässinlihaa. AVAa tuosta ei koskaan saa, sen tiedän, mutta ykkösistä ois kiva vaikka ne kolme nollaa.

Paying for the things I´ve never done

Jaahas sitä on tullu treenattua muttei kirjotettua. Ehkä tungen tähän vaan pääkohdat viimeaikojen treeneistä niin tän jaksaa joku lukeakki.

Oltiin viikko sitte Repen kans hoitamassa Caratervua ja Carahan oli oma vanha ihana itsensä kuten aina ennenkin <3 Treenailin molempia ja agilittämässäkin käytiin, ihme ja kumma Roope jopa muisti mikä on jutun juju! Tehtiin keppejä ja sitten pientä hyppy hyppy puomi hyppy KIERRÄ hyppy pätkää :D tuo KIERRÄ ei meinannu heti onnistua mutta kyllä sekin sitte. Niiiin ihanaa ku tuo ei enää painata tuhatta ja sataa karkuun ku pääsee agikentällä irti.

Sitten vähän togoiluista. Urpon kanssa en oo viittiny tehä juuri mitään, se on niin herkkä ja heti ku mua vähänkin ottaa päähän sen lahnailu (vaikken sitä millään tavalla ulkoisesti näytäkään) niin se tajuaa asian ja lahnaiele enemmän ja siinä se sitten onki. Huoh en ikinä enää halua noin pehmeää ja herkkää koiraa. Roopen VOIkoekin lähestyy uhkaavasti (ellen oo muistanu mainita niin ilmotin ton siis syyskuulle kokeeeseeeen apua!) miutta onneks myös liikkeet sujuu.
Kaukoissa parista metristä voi tehä kaikkia vaihtoja vihdoinkin, tätä oon oottanu. Vielä se s-m siihen kymmeneen metriin niin voíla!
Oikeestaan ainoat liikkeet joista oon vähän huolissaan on yllätys yllätys ruutu ja tunnari. Tunnarin toi oli alkuviikosta unohtanu tyystin, taisiis se oli unohtanu että siellä haistellaan. No, nyt se vihdoin sujuu ihan ookoosti, tänään ohjatuissa treeneissä eka liikkuroitu oli tosi hyvä mutta toisella (liikkuri laitto oman viereen vieläpä namin!!) toistolla meni ja haisteli ja haisteli ja haisteli ja haisteli, lämi väärää, haisteli, söi oikean vieressä olleen namin, ei ottanu mitään ja oli palaamassa mun luo ilman mitään. Uus "oma" ja sitten palautui oikea tikku. Mikä hime aivopieru tuoki oli... Me ollaan kyllä treenattu puolet pienemmillä kapuloitten välimatkoilla että niitä pitää vissiin sitte isontaa.
Sitten tuo ihQQQ ruutu.. Tässä yks päivä oltiin Saran + Hukkasen ja Pokosen kanssa reenailemassa ala-asteella ja laitettiin sitten ruutu pystyyn jalismaalin viereen jonka sisällä oli meidän kaikki treeniroinat. Yritin siinä sitten Roopelle ruutua siltä puolen jolla maalikin oli (jostain 25 m lähetys) mutta kun ei voi mennä ruutun niin ei voi. Läheltä ruutua sain sen sitte menemään oikeaan paikkaan. No, otin sitten häiriömerkin käyttöön ja otettiin ruutua ruudun toiselta sivulta niin ettei matkanvarrella ollu muutaku se häiriö(jalismaali oli siis nyt ruudun takana kun äsken se oli vieressä) ja kas kummaa täydellinen ruutu kaks tai kolme kertaa. No, sitten paskalta puolelta vielä ja EEEEII eieieiie kun Roopehan bongasi sen f*cking häiriömerkin joka kerta ku sanoin virittelysanan ja meni joka ainoa kerta sille ku käsky kävi RUUTUUN. Merkki pois lukuisten epäonnistuneiden toistojen jälkeen ja siltikin kaarsi ensin sinne missä häiriö oli ja sitte vasta tajus mennä oikeeseen paikkaan. Voi juma että pitää olla munapää eläin.
Onneksi tein kuitenkin tuota päivää seuranneena päivänä ruutuja useamman kappaleen häiriö (luoksatulonpytäytys)merkin kanssa ja no problem. Eipähän tarvii repiä ihan kaikkia hiuksia päästä.

Leijonaa mä metsästän

Hahahaa mitä menin tekemään, ilmotin Roopen ensimmäiseen (ja toivottavasti myös viimeiseen) VOIkokeeseen! Kokeen ajankohta on 19.9 Sodankylässä. Meillä olis vielä ruutu puolitiessä ja kaukoihin pitää saaha matkaa lisää pari metriä. Ruudussa maahanmeno ja kaikki sen jälkeen on tekemättä vielä (tosin tänään kyllä treenasin niitä ja ihan ookoolta näyttää, maahanmenot ei todellakaan oo mitään nopeita kaukaa eikä seuraamaan tulla vauhdilla mutta eiköhän tää tästä).

Eilen Urpolla oli agitreenit ja voi ihanaa tuolla on joku keppivamma... En tiiä pelkääkö se sitä rautaa missä ne on kii vai mitä mutta menee tosi hitaasti ja haluttomasti kepeille. Ja puomilla alku on joka kerta yhtä hankala, ei haluais lähteä eteneen. Tuosta koirasta ei sitte vissiin tuu muutaku näyttelypossu, mikään muu ei tunnu sujuvan.
Samaisissa agitreeneissä otin Roopelle liikkuroituna metskun ja tunnarin koska pelkään että se ottaa metallista painetta eikä pysty noutamaan omaa tunnarissa. Mutta mitä vielä, haki metskun ihan ookoosti (nostamista pitää varmistaa vielä kovasti kylläkin) ja oma tunnariki löyty :) Ja vieressä oli ageilevia koiria eli häiriötäkin saatiin siinä samalla.

En enää ees muista miltä tuntuu ku ei oo roskia kengissä

Eilen meillä oli taas "tuplatreenit" eli Urpolla agit ja Roopella haku. Roopen kans oon myös ottanu joka päivä vähän tokoja, lähinnä ruutua ja tunnaria, mutta tietty myös muuta (seuraamiset, kaukot, jäävät..). Paikkamakuu on sellanen jota pitäs nyt ottaa reilusti kun ne SM-tokot alkaa uhkaavasti lähestyä... Eikä tuon makuu oo todellakaan SM-häiriö-varma.

Siellä me urheat poljetaan hakualuetta :D Kuvan on ottanu Saara.

Agitreeneissä oli etenemistä (hyppy, putki, hyppy, hyppy ja toisinpäin), pussia, puomia, muuria ja pituutta. Etenemiset ihan jees, pitää muistaa ohjata molemmilta puolilta (kuten kaikessa muussaki), ja mun täytyy alkaa jättäytyä koirasta. Pussi piti muistutella mieleen eli ekalla toistolla vähän raotettiin pussin suuta. Loput meniki sitten "pimeään pussiin" :D Puomilla tuolla on joku ihme vamma; ei meinaa millään uskaltaa lähteä mutta sitten kun pääsee vauhtiin niin menee oikein nopsaa ja iloisesti. Vissiin se pitää vaan ahkerasti harjotella tuota alkua. Muuri ja pituus ihan okei, vähän meinasi astua esteille muttei pahasti. Yleisenä arviona kuulemma hyvän hyppytekniikan omaava elämäniloinen ja reipas corgi :)

Hakutreeneissä ei sen kummempaa, Roope haki molemmat maalimiehet ihan hyvin jostain 20-30 metristä oisko. Toiselle molarille tosin tarvi kaks käskyä mutta haki kumminki (ja innoissaan hakiki!). Kirsin alotuksesta aloin myös harkitsemaan Pelastuskoirien hakukokeita, sinne kun pääsee minkä rotuiset vaan.. Saapa nähä, olishan se PEHA-titteli ihan kiva ;)

Tokojutut menee samaa vanhaa rataa, mikään ei tällähetkellä sössi erityisen pahasti. Ruutuun menee hyvin, välillä meinaa mennä kulmamerkille (hmm ikinä en oo ottanu merkkiä tolla, onko se oppinu sen itsekseen) mutta kun hoksaa alustan niin juoksee kyllä sille. Ku palkkasin tällasesta niin toisella ruutuunmenolla meni suorinta tietä keskelle :)

Tunnari onkin sitte mielenkiintosempi juttu :D Oon ottanu Roopelle tosi paljon sellasia tunnareita ettei eka vastaantuleva oo oikea, vaan se toinen. Ja nykyään Roope menee kapulat aina vasemmalta oikealle ja oma on aina ollu se oikeanpuoleinen. Tässä yks päivä (olikohan eilen) otin sitte toisinpäin ja kas kummaa, joku tuo väärän.. No, laitoin sitte sillai että kapulat on pystysuorassa koiraa kohti ja "päälleikkäin" niin että oma on kauimmainen. Haisteli väärän ja toi oman. Sitte vaihdoin taas normaalijärjestykseen että oma on vasemmalla eli ensimmäinen kun koira menee hakemaan. Mutta Roope meniki kapuloille niin että oma oliki toisena (ei siis normaalia reittiä), haisteli väärän ja toi oman. Tänään sitten laitoin kolme kapulaa niin että oma oli viimisenä ja kappas, se toi oikean! Tuskin siis on kyse siitä että toi on oppinu tuomaan toisen vastaantulevan, vaan siitä että toi ei ota omaa jos se on eka vastaantuleva. En sitte tiiä onko tää hyvä vai huono juttu mutta näin se tekee :D

Agilitiä pitkästä aikaa

Mentiin piiiitkästä aikaa käymään agikentällä kun ohjelmassa oli Urpon hallittavuustesti agin alkeiskurssille. Testi meni ihan hyvin, eipä se kovin vaikea olekaan, loppukommenttina tuli "testi läpäisty mutta kannattaa miettiä pääseekö koira hyppäämään esteitä että kannattaako harrastaa" tms.. Hmm, eiköhän tuo sen 30cm pääse yli ja keposesti, ei toi sentään NIIN huonossa kunnossa ole :D Ja jossei kaveri halua hypätä niin kukaan ei pakota. Urposta nimittäin kyllä huomaa ku sei oikeasti HALUA tehä jotain kun siihen on kunnollinen syy (esim koiraan sattuu), toi lopettaa tekemisen siihen paikkaan.

Otin Cartsan kans vähän esteitä, ihanaa ku joku on niiin innoissaan :) Myös Roope pääsi talvitauon jälkeen esteille, kaikki muu oli pysyny mielessä paitsi kepit. Alussa yritti kovati oikoa välejä mutta toistojen jälkeen teki innoissaan ja hyvin.
Tehtiimpä myös vähän tokoaki, Caran kans luoksetulojen seis-pysäytystä ja ruutua, eipä tuu mieleene mitään moitittavaa. Roopen kans seuraamista (teki hyvin ja tiiviisti) ja luoksetuloja. Luoksareissa ekan kerran otin läpijuoksun jonka toi tuli hyvällä kootulla ravilla loppuun asti josta naks ja palkka mun taakse. Toisella toistolla aattelin pysäyttää mutta plääääh mitä vielä toi mitään pysähtyny ku venytti ja vielä hiipi kaikenlisäksi. Siitä sitte kieltoa ja uus toisto, joka olikin sitte niin täydellinen ku vaan voi olla; hyvä laukka ja pysäytys tosi nopeesti :) Ainiin ja otettiinhan me tunnariaki, ei-niin-hyvin tuloksin.. Toi kaahas TAAS kapulalle SAATANA VITTU! Otin paikkiksen ennen ku alotin ja se autto vähäsen mutta ei todellakaan tarpeeksi. Karjuin taas "nätisti" mutta eipä paljon auttanu. MITÄ-MIE-TEEN tuon kanssa??

16.1 Agikisat hallilla ja yökylät Saaralla

Käytiin eilen hallilla epävirallisissa agikisoissa, meinasin ensin mennä vaan talkoilemaan mutta pitihän sitä sitte Roopeki mennä ilmottaan :D Ei olla koko hallikautena treenattu yhtään (ehheh) että siihen nähden meni hyvin (mölliradalta 5, MAXI1-radalta hylsy), koira oli vaan superhidas niinku aina ku pitäis hallilla jotain tehdä. Ton takia ei olla nyt talvella agiharkoissa käytykään.





Kisoista lähdettiin sitte suoraan Saaralle yöksi, treenailtiin hyppyä ja muutenki vähän tokoa mutta Roope oli aivan muissa maailmoissa ja tosi tylsistyneen näkönen koko touhuun. Ärsyttävää... toivottavasti se nyt muutaman päivän sisään piristyis. Ehkä sillä on vaan lihakset kipeenä lauantaisesta potkurin kiskomisesta Tuike-bortsun kanssa :D Roope löys myös uuden painikaverin, sekarotusen Ripun jonka kanssa veti sunnuntaina kunnon rundia pitkin Saaran pihaa :D




Norskiharskin hepuli :D



Kuvat on (yllätys yllätys) näpsinyt Saara :D