"Taas uudet 365 päivää suorittamista"

"Happy new year
Happy new year
May we all have our hopes, our will to try
If we don´t we might as well lay down and die
You and I"
lauloi ABBA vuonna 1980.

Meidän uusvuosi meni ihan mukavissa merkeissä. Päivällä (kuten myös illalla) hengattiin Saralla karkinsyönnin ja teeveen tuijottamisen merkeissä. Treenata emme jaksaneet. Ja raketti-ihmiset eivät taaskaan osanneet kellotaulua kun paukkuja näkyi jo viiden pintaan.

Puoliltaöin oli tottakai se isoin sessio, kolmas maailmansota kuten sen nimesin (ja siltä se kuulosti), eli paras hirveen harmikoiran lenkitysaika. Lenkille siis! Käytiin joku puolentunnin lenkki ja eipähän tuo sanonut mitään paukkeesta ja valoista sun muusta, ainoa reagointitapa oli kun viereisellä pihalla pamahti niin kaveri kääntyy katsoon ja kääntelee päätä "täh?" :D

Tänään iltasella käytiin treenaamassa Saran ja Hukkiksen kanssa tuossa ala-asteen pihassa. Pohdimme että oisko vähän upeeta jos kunta tekis tähän nivavaaran alueelle sellasen koirantreenauskentän! Talvella se aina aurattais ja sielä ois valot pimeää varten. Niin ja PK-esteet haluaisimme myös. Kyllä tää haaveilu on mukavaa.
Ja tosiaan, ne treenit. Repelle oli tarkotus tehä kokeenomaset mutta lopulta liikkeet supistui palkattomaan seuraamiseen sekä palkallisiin istumiseen, ruutuun ja tunnariin. Seuraaminen ei ollu mikään himopitkä ja Roope keskittyikin oikein hyvin, eikä tälläkertaa edes äännelly askelsiirtymissä. Palkkasin vaan suullisesti innostaen ja sehän innostu! En sanonu käskyäkään niin oli jo sivulla ihan intona "lisääää!" ja lisäähän piisasi. Istuminen oli muuten tosi kiva mutta edelleenkin tuo luimuilee kun tuun luokse, luovutan kohta, en jaksa seisoa puolta tuntia tuolla pakkasessa oottaen josko koira nostais korvansa pystyyn että voin palkata sen.

Ruutu tosi hieno muuten mutta matkanvarrella oli merkkejä sivussa joille Roope jäi seisoskeleen ja katto mua että noni sano nyt jotain. Kyllä mua ehkä vähän nauratti. Käskin uudestaan ruutuun ja ai että millä innolla se sinne pinkoi! Taisi saada onnistumisen elämyksen tai jotain. Seuraamaantulo lievästisanottuna säheltämistä mutta toisella käskyllä seurasi ammattimaisesti.
Tunnarissa olikin sitten ihanassa JEEEEEE-tunnetilassa, kaahasi tikuille, haisteli, otti oman, pudotti, otti uudestaan, jäi häntä heiluen seisoon tikuille oma suussaan "onko tää oikee hei??", kehuin ja toi luokse. Tällasta tälläkertaa, taidampa tehdä vielä yhet tunnarit illanpäälle, ihan vaikka vaan omaksi varmistelukseni.